torstai 21. toukokuuta 2015

Eilen

Yleensä päivät alkavat ihan mukavasti ja hienosti. Sitten on niitä aamuja, kun kaikki ei ala niin hienosti.

Eilen heräsin siihen, että koira yökkii. Aino oli jo hereillä ja laski koiran pihalle - tosin hieman liian myöhään, vahinko oli jo tapahtunut. Sulo ja Touko heräävät ulko-oven pamaukseen, melkein heti tulee tappelu siitä, katsotaanko Ryhmä Hau:ta vai jotain muuta. 

Kun lastenohjelmat loppuvat, pojat hakevat duplot olohuoneeseen. Seuraava tunti menee tapellessa junan, kuorma-auton ja minkä lie muun osista. Sulo kirkuu pää punaisena jatkuvasti, hän haluaisi omistaa ihan kaikki palikat. Samalla Touko kiipeää pöydille syömään voita ja ruisleipiä. Imetän Liinaa sohvalla ja yritän houkutella Toukon pois, tuloksetta. Leivänmurusia ja voita on joka paikassa, vaikka käyn nostamassa pojan kaksi kertaa alas. Lopulta päädyn tunkemaan ruoat jääkaappiin. Liina syö edelleen.

Duplo-palikka-taistelu kärjistyy siihen, että pojat heittelevät toisiaan palikoilla. Kun Eino saa veturista päähän ja Touko puree Suloa selkään, kaikki huutavat, myös minä. Liina hermostuu kun tissillä on niin levotonta. Eino kyllästyy ja rauhoittuu tekemään jotain muuta. Sulo jää rakentelemaan yksin palikoilla, tosin rakennelma vähän horjuu: poika kasaa kymmenen neliön muotoista palikkaa päällekkäin, päällimmäiseksi kaivinkoneen, missä on toisella puolella kauha ja toisella koukku. Kyhäelmä ei meinaa pysyä tasapainossa ja sekös harmittaa. Sulo huutaa varmaan sata kertaa ÄITI, TULE KOJJAAMAAN!, ihan kuin olisi minun vikani, että typerä kaivinkone ei pysy rupusen tornin päässä.

Hetken päästä hoksaan, mikä se Einon "jotain muuta" oli: muovailuvahat. Okei, pöydän ääreen niillä tekemään. Virhe. Touko ja Sulokin hoksaavat vahat ja lopputuloksena niitä on sekä keittiön pöydällä (ja pöydän alla) sekä Einon huoneen pöydällä, missä hän oli projektin aloittanut. Olkoon. Saan Liinan onneksi tirsoille. 

Kun olen sata kertaa muistuttanut, että muovailuvahoja ei saa laittaa suuhun, päätän kerätä ne pois ja piilottaa ne niin hyvin, etten itsekään löydä niitä enää. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä pojat ovat saaneet levitettyä vahapalloja pitkin huushollia. Duplo-palikoiden seasta löytyy muutama. Samalla Touko huutaa iloisesti "KAKKAAAA": hän on työntänyt käden vaippaan, jes. Muovailuvahat jäävät niille sijoilleen, menen Toukon kanssa pylly-pesulle. Kun tulen kodinhoitohuoneesta, Eino on tunkenut muovailuvaha-palloja housuihin.

Liina herää jossain vaiheessa, syöttäessä häntä pojat saavat lisää tuhoa aikaan, mutta leikkivät sentään sopuisasti. Päätän imuroida, koska muovailuvahan muruja on pitkin lattioita. Laitan Liinan sitteriin, Eino ja Sulo leikkivät jotain Einon huoneessa. Jossain vaiheessa kuuluu kaamea pamaus, kukaan ei itke eli joko kaikki on ok tai sitten joku kuoli. Onneksi se ensimmäinen. Siirrän sohvaa, että saan imuroitua kunnolla: samassa pojat juoksevat huoneesta, siirretty sohva = pomppulinna/kiipeilyteline. Sulo istahtaa innoissaan sohvan selkänojalle ja keikahtaa sohvan yli lattialle Einon kitaran päälle ja satuttaa päänsä. Laminaatista lähtee palasia, kitaran joku terävä osa oli kolahtanut lattiaa vasten Sulon pudotessa sen päälle. No, onneksi ne palaset lähtivät lattiasta eikä Sulon kallosta.  

Sulo itkee, minä lohdutan ja huudan samalla Toukolle, joka kiipeää olohuoneen hyllylle. Liina säikähtää kun ärjyn Toukolle. Eino laskee pyllymäkeä sohvan tyynyn päältä lattialle, suoraan duplo-palikan päälle (illalla pakarassa komeilee mustelma), Einoa itkettää, minunkin tekisi mieli heittäytyä lattialla huutamaan, että vihaan maailmaa.

Eino ehdottaa Sulolle, että leikkisivät pippeli-hippaa. Siihen väliin sentään ehdin ja sanon, että kukaan ei leiki nyt pippeli-hippaa, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan (en halua tietää). Juoksemaan voi mennä ulos.

Vielä hetken taistelen Einon kanssa ihan kaikesta, tuntuu, että hän ärsyttää tahallaan kiskomalla pöydiltä tavaroita alas ja kaivamalla laatikoista kaikkea sellaista, mihin ei saisi koskea. Yritän rauhoittaa tilannetta avaamalla terassin oven ja patistamalla poikia vaikka trampoliinille. Virhe. Eino ja Sulo roudaavat oksia sisälle ja Touko karkaa tielle, hän haluaisi mennä purolle heittelemään kiviä. Kaikki sisälle, oksat ulos, onneksi en laittanut imuria vielä pois. 

Imuroin loppuun, saan Liinan syötettyä rauhassa ja puen hänet vaunuun nukkumaan. Laitan Toukolle ruoan, hän syö hyvällä ruokahalulla ja on jo ihan valmis päiväunille. Taistelen isompien kanssa myös ruoasta, he huutavat täysiä "en halua hirvenlihaa", vaikka loppupeleissä syövät ruoan ihan hyvin. 

Sitten rauhoittuu. Pienemmät nukkuvat, isommat menevät ulos miekkailemaan keppi-miekoilla. Aino tulee kotiin. Ja minusta tuntuu, että sain mahahaavan aamupäivän apinoinnista. On oikein istuttava alas ja hengitettävä syvään, rinnassa tuntuu iso möykky. Harmittaa, kun huusin niin paljon. Onneksi tällaisia hetkiä on harvoin, loppupäivä kuluu mukavammin, saamme tehtyä ulkona hommia eikä kukaan muista aamupäivän kurjuutta.

Iltapäivällä Liinaa syöttäessä vähän jo nauratti koko tohina vaikka aamupäivällä tuntuikin siltä, että tulen hulluksi tämän porukan kanssa. Tämä aamu on sujunut paljon paremmin, tosin Sulo ehti hakea ulkoa keppi-miekan ja siitä on levinnyt palasia pitkin lattioita. En hae imuria, olkoon. Siivoan sitten illalla.

8 kommenttia:

  1. Ei apua! Pystyn niin kuvittelemaan ton tilanteen ja sain taas kunnon naurut (ei sillä, että olisin vahingonilonen, mutta osaat kirjottaa niin loistavasti). "joko kaikki on ok tai sitten joku kuoli" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on tuttua ihan jokaisessa lapsiperheessä! :D

      Poista
  2. "joko kaikki on ok tai sitten joku kuoli", toi herätti erittäin suurta hilpeyttä :DD Loistavasti osaat kirjottaa, sulla on muutenki sana hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kuulostaapas se kauheelta kun sen kirjoittaa tuolla tavalla erikseen! :D Heh, kiitos!

      Poista
  3. Kyllä sait mutkin nauramaan, vaikka päivä on ollut sieltä ja syvältä. Kiitos! :) (Eikä tosiaan ole tarkoitus nauraa sun rankalle päivälle, hienosti vaan kirjoitat.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! :D Onneksi koko päivä ei ollut näin vauhdikas, illalla jo nauratti koko touhu. :)

      Poista
  4. "joko kaikki on ok tai sitten joku kuoli"

    Minustakin tämä oli ihan reps*!

    Ja todella, se on siitä miten tuot tämän esille. Ei mitään vahingoniloa, vaan kärpäsenä katossa, vähän vatsastakin vihlaisi lukiessa tuota menoa. Kiitos nauruista!

    Kaislakerttu

    VastaaPoista