perjantai 29. toukokuuta 2015

Nukkuva vauva

Meidän vauva on hyvä nukkumaan. Ainakin tällä hetkellä: tilanteethan monesti muuttuvat nopeammin kuin ehdin sanoa "univelka", mutta ainakin tällä hetkellä hän nukkuu erinomaisesti.

Liina täytti eilen 10 viikkoa (omg, alle kaksi viikkoa niin 3 KUUKAUTTA on täynnä). Viime viikolla hän nukkui ensimmäisen kokonaisen yön. Ja vielä omassa sängyssä. Uskomatonta. Vain Sulo on aikanaan alkanut nukkua näin aikaisin pitkiä yöunia, muiden kanssa se on "onnistunut" vasta suunnilleen puolen vuoden iässä. Tiedän, hyvin nukkuva puolivuotiaskin on jo aikamoista luksusta, sillä tiedän paljon perheitä, joiden monta vuotta vanhemmatkaan lapset eivät vielä nuku kokonaisia öitä. Aluksi olinkin hieman skeptinen, ajattelin, että kahdeksan tunnin yöunet omassa sängyssä oli silkka vahinko, mutta viimeisen viikon Liina on nukkunut sellaisia seitsemän tunnin unia, joiden jälkeen (aamulla noin seitsemän aikaan) hän nukahtaa vielä tissille ja herää varsinaisesti vasta parin kolmen tunnin päästä. Yöunille hän käy säännöllisesti yhdentoista-kahdentoista aikaan, silloin, kun minä itsekin menen nukkumaan. Minulla itsellänikin on siis ollut etuoikeus nukkua pitkästä aikaa kunnolla. Ilman herätyksiä yöt eivät edelleenkään suju, mutta hädintuskin muistan aamulla havahtuneeni yöllä isompien lasten vaelluksiin, sen verran hissukseen he viereemme hiipivät. Eino ja Touko nukkuvat omissa sängyissään, Aino ja Sulo heräävät lähestulkoon poikkeuksetta meidän sängystä. Kolme viidestä, ei huono. Jos jossain vaiheessa jaksaisi ottaa taas työn alle loppujenkin "nukutaan omassa sängyssä"-projektin.

Kun Liina ensimmäisiä öitä veteli näitä maraton-unia, heräilin itse jatkuvasti mitä kummallisimpiin juttuihin. Vähän väliä heräsin tarkistamaan, että joko se kohta herää syömään. Tai sitten joku yskäisi, ulkona humisi tuuli, koira vaihtoi nukkumapaikkaa, joku puhui unissaan, miehen herätyskello soi. Uskottava se oli, vauva todella on hengissä ja nukkuu.

Nukkuu Liina päivälläkin. Aamupäivällä reilun tunnin tirsat, iltapäivällä ulkona vaunuissa kolmen tunnin unet, illalla muutamat lyhyemmät. Hän on siis äärimmäisen tyytyväinen, ei voi muuta sanoa. Ja kun kaksi pienimpää nukkuvat iltapäivällä yhtä aikaa, ehdin tehdä vaikka mitä. Kotitöitä useimmiten, mutta sekin on jo jotain. Kolme isompaa leikkivät aina keskenään, joten minullekin on tullut pariin otteeseen sellaisia hetkiä, että oikein mietin, mitä sitä sitten tekisi. Tekeminenhän ei tässä talossa lopu, mutta kun kiireellisimmät askareet saa tehtyä ajallaan pois alta, voi keksittyä niihin, mitkä ovat olleet rästissä pahimmillaan jo kuukausitolkulla.

Nyt kun täällä kehun niin ensi yö menee varmasti ihan pipariksi ja heräilemme jatkuvasti. No, otan sen riskin.

Kahden kuukauden neuvolassa kävimme viime viikolla. Samalla oli Toukon 2-vuotistarkastus ja minun jälkitarkastuksen terveydenhoitajakäynti. Liinalla oli kaikki hyvin, hän on jäntevä, hyväntuulinen lapsi. Liina painoi 5850 g ja oli 58 cm pitkä. Olin aluksi sitä mieltä, että onpa tyttö iso, mutta kun kotona vertasin mittoja poikien mittoihin samassa iässä, Liina alkoi tuntua varsin pieneltä: kaikki pojat ovat olleet 2 kuukauden iässä jo yli 6,5 kilon painoisia ja pari-kolme senttiä pidempiä. Aino on ollut saman kokoinen kun Liina nyt.

Liina pärjää hienosti rintamaidolla eikä hänelle tullut rotavirusrokotteesta vaivoja. Tämän vauvan kanssa ei ole muutenkaan ollut juuri mitään ongelmia. Liinan ollessa reilun viikon ikäinen käytin rintakumeja apuna kipeytyneihin tisseihin ja kun muutaman päivän jälkeen ajattelin jättää ne pois, Liinalla meinasi olla hankaluuksia syödä ilman niitä. Yksi päivä ja yksi yö meni Liinan raivotessa tissillä, eikä hän syönyt juuri ollenkaan. Meinasin jo luopua toivosta, mutta en antanut periksi. Lopulta Liina alkoi syödä ja rintakumit jäivät kokonaan pois.

Kaikki isommat sisarukset ovat edelleen hyvin rakastuneita pikkusiskoonsa, innostus ei ole laantunut. Liina tykkää seurailla isompien tekemisiä sitteristä eikä hänen juuri koskaan tarvitse olla "yksin". Varsinkin nyt, kun Liina ottaa kunnolla katsekontaktia ja hymyilee ja naureskelee, joku isommista on vähän väliä höpöttelemässä ja kutittelemassa poskea. Siitäkös pieni vasta tykkääkin. <3




Minun jälkitarkastuksessa ei tapahtunut ihmeempiä, perusmittausten jälkeen höpöteltiin baby bluesista ja masennusoireista, mitä ei minulla ole ollut. Hemoglobiini oli edelleen aika matala, 112, edellisten synnytysten jälkeen se on noussut 120-130 eli rautakuuri jatkuu. Verenpaine oli 98/69, terveydenhoitaja kyselikin, että eikö minua ole pyörryttänyt, hengästyttänyt tai onko ollut nenäverenvuotoa. No ei, ainoastaan veren makua suussa. Se on inhottavaa, toivottavasti menee ohi hemoglobiinin noustua.

Näillä mennään, onnekkaita olemme kun kaikki on näin hyvin! Huomenna pääsemme viettämään lasten tädin (miehen siskon) ylioppilasjuhlia, nyt alamme leipomaan Ainon opettajalle ja kouluavustajalle pientä muistamista huomiseksi, viimeisen "koulupäivän" jälkeen koittaa kesäloma. Aurinkoista perjantaita! :)



2 kommenttia:

  1. eikö alkanut tuputtaa mitään ehkäsyy?? ku mulle ainakin aina selitetään ja annetaan esitteitä pino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden esitteen sain ja hyvin lyhyen selostuksen eli vähällä pääsin. :D Ajatteli varmaan että tää akka tekee lapsia hamaan tappiin, niin kauan kunnes luonto pistää pisteen koko touhulle. XD

      Poista