torstai 4. kesäkuuta 2015

Loma-arki: keskiviikko

Liina heräsi syömään kuuden jälkeen ja nukahtaa vielä tissille. Seuraavan kerran herään kahdeksan ja yhdeksän välillä, kuulen, että Aino on laittanut telkkarin päälle. Jossain vaiheessa Aino huomaa, että televisio meni yhtäkkiä itsekseen pois päältä. Vielä hieman unenpöpperössä mumisen, että tulen kohta katsomaan mikä televisiossa on vikana. Huomaan keittiöön kävellessäni, että muutkin sähkölaitteet ovat pois päältä: sähkökatkos. Dääm, ei aamukahvia. Haen Toukon sängystään ja palaan takaisin Liinan viereen, hänellä on nälkä.

Yritän huijata itseäni hörppimällä kylmää vettä kahvikupista. Ei se oikein toimi, onneksi sähköt palaavat ennen kymmentä ja saan vihdoin kahvia. Lapset touhuavat omiaan, Liina seurailee leikkejä sitteristä. Syömme aamupalaksi ruisleipää ja omppua, mitään puuroaineksia ei ole ilmestynyt kaappiin yön aikana. Ulkona sataa, lapset ovat vähän levottomia. Telkkariohjelmat eivät kiinnosta, joten Aino keksii esitys-leikin: kolme isoimpaa pukevat mekot päälle ja harjoittelevat esityksiä, Touko hiissaa perässä minkä ehtii. Minä syötän Liinan ja laitan hänet aamu-unille. Uppoudun sohvan nurkkaan tietokoneen kanssa, edessä on lehtitilauksien peruuttaminen: meille tulee tällä hetkellä ihan turhan monta lehteä ja vaikka yhden tilauksen hinta ei olekaan päätä huimaava, viidestä lehdestä tulee yllättävän iso summa vuositasolla maksettavaksi. Aina peruuttaessani tilauksia vannon, etten tilaa enää ikinä mitään, on niin monta lehteä nytkin lukematta, kunnes taas joskus heikkona hetkenä sorrun johonkin super-tarjoukseen (sen kerran kun erehdyn vastaamaan puhelinmyyjälle, äh!). 

Lehtiä peruuttaessa katselen samalla lasten esityksiä, on Ti-ti Nallea ja Musa rullaa:ta, Hevisaurusta ja Fröbelin palikoita. Jossain vaiheessa huomaan taputtavani "jos sun lysti on" laulun tahtiin. Jee. Kun esitykset ovat ohi, lapset alkavat muovailla muovailuvahoilla. Syntyy hienoja matoja, pieniä ja isoja, Sulo kantaa omiaan mukana joka paikkaan.




Muovailuvaha-session jälkeen päätän siistiä Einon ja Sulon hiukset. Einon kanssa tämä homma sujuu, mutta Sulo ei yhtään pidä hiustenleikkuukoneesta. Einon hiusten kanssa menee ehkä viisi minuuttia (ajelin sivuilta ja takaa ihan lyhyeksi, päältä jätin pidemmäksi), mutta Suloa en meinaa saada edes penkille istumaan. Väkisin tätä touhua on ihan turha yrittää tehdä, joten samalla kun Liina on tissillä, maanittelen, lahjon, kiristän, uhkailen, lepertelen, selitän ja vaikka mitä. Sulon ehdoton vastaus on "ei leikata.". Jahas, selvä. Kunnes sitten saan hänet houkuteltua tuoliin juna-videolla: en ole pitkään, pitkään aikaan antanut kenenkään katsoa kännykästä videoita, koska siitä tulee aina niin hirvittävä tappelu (lasten kesken siis). Olen päässyt helpommalla, kun yksinkertaisesti olen kieltänyt koko touhun, eivätkä lapset ole kännykkää edes osanneet kaivata. No mutta, sehän on tietenkin ihan super-spesiaali houkutin, eikä Sulo osaa siitä kieltäytyä ja tadaa, viiden minuutin päästä hänenkin tukkansa on siistitty! Tyyli on sama kuin isoveljellä ja Sulo haluaa vielä, että teen hänelle kampauksen (pystyyn!). No, saamansa piti, oli muuten poika aika onnellinen uudesta tukasta. Yritän napata pojista myöhemmin kuvan, tänään en siinä sekasorrossa edes yrittänyt.

Imuroin, siivoan muovailuvahat ja alan touhuta ruokaa pöytään. Lapset syövät, minä laitan Liinan ulos nukkumaan. Syön itsekin, tosin joudun samalla taistelemaan Toukon kanssa siitä, syödäänkö leipä pöydän ääressä vai ei. Lopulta päädyn syömään oman ruokani Touko sylissä, hän harmistui kovasti siitä, että nostin hänet kymmenen kertaa syöttötuoliin takaisin. No, pääasia on, että leipä tuli syötyä oikeassa paikassa. 

Siivoan ruoat pois, kello on yhtäkkiä kaksi. Mummo tulee kylään, minä istun hetken koneella, juon kahvia, syön suklaapatukan, jaan lapsille mummon tuomia nalle-karkkeja ja juttelen mummon kanssa viikonlopun synttärikemuista. Iskä tulee kotiin, syö ja lähtee melkein samantien mummon avuksi hakemaan kuivausrumpua. Kello on taas yhtäkkiä neljä. Lapet katsovat Pokemonia, minä alan kuoria perunoita makkarakeittoa varten. Ihan loppumetreillä Liina herää nälkäisenä, yritän saada perunat ja porkkanat mahdollisimman nopeasti kiehumaan: Liina karjuu pää punaisena ja Aino tekee kaikkensa viihdyttääkseen häntä hetken (mitä minä tekisinkään ilman Ainoa?!), Touko "auttaa" minua parhaansa mukaan heittelemällä kokonaisia, kuorimattomia perunoita kattilaan. Vettä roiskuu joka paikkaan.   

Syötän Liinan, iskä tulee kotiin, teen keiton loppuun. Touko nukahtaa sohvalle. Siivoilen samalla kun keitot jäähtyy lautasella. Patistan lapsia syömään ja herätän Toukon, kuudeksi pitäisi ehtiä koulun pihalle pelaamaan pesäpalloa. Olen varmaan sata kertaa kehunut, mutta kehunpa taas: meillä on erittäin ihana ja aktiivinen kylä, mikä on pullollaan mahtavia äitejä ja isiä lapsineen. Ei kulu viikkoakaan, ettemme tekisimme porukalla jotain. Täksi kesäksi (yhteisen kyläjumpan lisäksi) keksimme pesäpallon. 

Vesisateesta huolimatta lähdimme koululle. Jokunen muukin rohkea oli uskaltautunut vesisateeseen ja saimme hyvät pelit aikaiseksi. Sade loppui melkein heti alkumetreillä ja pari tuntia kului kuin siivellä. En tiedä, kummat olivat enemmän innoissaan, lapset vai aikuiset: osa tenavista oli koko ajan pelissä mukana, kopittelemassa ja harjoittelemassa lyömistä, osa leikki keskenään milloin mitäkin hirviö-leikkiä. Aino ja varsinkin Eino oli aivan täpinöissään, mikä ei taaskaan yllättänyt yhtään. Yhdessä pelailu on kyllä ihan parasta.




Kotona olimme vasta kahdeksan jälkeen. Laitoin heti kaurapuuron tulille (iskä toi töistä tullessaan kaurahiutaleita) ja väänsin pikaisesti sämpylöitä. 

Syötän Liinan, lapset ovat sängyssä puoli kymmenen maissa, luen heille Vaarallinen juhannus-muumikirjaa. Pojat nukahtavat nopeasti, mutta Aino jää hereille. Liina torkahtaa sohvalle, Aino siirtyy meidän sänkyyn. Käymme iskän kanssa kahdestaan saunassa. Iskä lähtee nukkumaan yhdentoista jälkeen, Liina syö, Aino on edelleen hereillä ja tulee sohvalle kanssani höpöttelemään. Kirjoitan ja selailen blogeja, Liina nukahtaa syötyään. Aino nukahtaa sohvalle vasta puoli kahdentoista jälkeen, siirrän Liinan omaan sänkyyn ja peittelen Ainon sohvalle. Itse olen sängyssä vasta puolenyön jälkeen.

Vaikka joka ilta tuntuu siltä, etten saanut koko päivänä aikaiseksi oikein mitään, kaikkea tuli taas tehtyä. Suuren osan ajasta haukkaa aina ihan perus-askareet, joten on kivaa, jos/kun ehtii tekemään välillä jotain ihan muuta. Erityisen hyvä mieli jäi onnistuneesta hiustenleikkuusta ja pesiksen peluusta. Minusta on kivaa, että lapset löytävät liikkumisen ilon yhteisten harrastusten kautta eikä kenenkään tarvitsisi veren maku suussa vääntäytyä väkisin harrastukseen, mikä ei oikeasti kiinnosta yhtään. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti