keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Loma-arki: tiistai

Herään puoli yhdeksältä, kun Aino ja Sulo tappelevat siitä, mitä ohjelmaa katsotaan. Eino ja Touko nukkuvat vielä, Liina tuhisee vieressäni, hän heräsi aamulla ennen seitsemää tissille mutta nukahti vielä uudestaan. 

Koko "aamu" onkin yhtä hulabaloota: Liina havahtuu ja haluaa syödä ennen kuin ehdin nousta sängystä. Eino herää ja pian kolmen kopla touhuaa jotakin Einon huoneessa. Kohta he juoksevat huoneesta meidän sänkyyn, Aino huutaa, että Eino yrittää piirtää tussilla hänen pakaraansa. Yritän kieltää heitä sängystä, mutta kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, vaan pojat ehtivät piirtää käsivarsiin ja mihin lie mitä lie kuvioita. Kun he lähestyvät uhkaavasti tussit tanassa kohti sohvaa, pomppaan ylös ja käsken piirtämään Einon huoneeseen pöydän ääreen. Haen Toukon samalla sängystä, hän heräsi varmaan minun karjuntaan. Halailen ja pussailen Toukoa, hän tuoksuu ihanasti vielä sellaiselta uneliaalta, juuri heränneeltä. Laitan kahvinkeittimen päälle ja palaan Liinan luokse, hän on vielä nälkäinen. 

Pian kuulen Toukonkin liittyneen tussi-seuraan. Näen sieluni silmin, kuinka pojat vetelevät suurpiirteisiä viivoja pitkin seiniä ja lattioita. Onneksi ei ihan, mutta kauhusta kankeana laitan tussit pois ja käsken porukan hajaantua. Otan Liinan sängystä sitteriin, hän on hyvällä tuulella (niinkuin lähes aina) ja hymyilee pällistelemään tulleille sisaruksilleen. Ehdin hörpätä kahvin ja lukea KaksPlussasta hometalo-jutun: olen samalla äimistynyt siitä, kuinka huono tuuri joillakin voi olla, sekä onnellinen siitä, että meillä on uusi, homeeton talo. Tällä aikaa pojat ovat löytäneet jostain pari muovailuvahaa ja tulleet rullailemaan niistä käärmeitä keittiön pöydän ääreen. 

Puoli yhteentoista mennessä on ehtinyt tapahtua paljon: "takavarikoin" television, koska Aino kiipesi piiloleikissä Liinan vaunuun (mitä siis säilytetään pikku-eteisessä eli tuulikaapissa) hajottaen vaunulelun. Kun ensin olin hetken paasannut siitä, kuinka olen sata kertaa sanonut, ettei vaunuihin kuulu kiivetä kenenkään isommista lapsista, vetäisin tv:n piuhan pois seinästä, koska kukaan ei kuitenkaan katsonut täysillä volyymeilla pauhaavaa ohjelmaa. Sitten kuuntelin raivoisaa huutoa siitä, että kaikki haluavatkin katsoa ohjelmaa ja että äiti on tyhmä. Lopuksi kuuntelin vartin Ainon nyyhkytystä eteisestä, kun hän yritti korjata vaunulelua - tuloksetta. Melkein jo harmitti tytön puolesta, mutta lepyimme molemmat, kun Aino ehdotti erää Muumi-muistipeliä. Kaiken tämän aikana Sulo oli leikkinyt muovailu-vaha-käärmeellä pitkin poikin, onneksi käärme oli pysynyt kasassa eikä siivoamista juuri ollut. Vasta puoli yhdentoista jälkeen olimme syöneet puurot, pedanneet sängyt, laittaneet likapyykit koneeseen ja siivonneet suurimmat aamu-hulabaloon aikana syntyneistä sotkuista.  

Lapset lähtevät ulos, menen itsekin perässä syötettyäni Liinan ja laitettuani ruoan uuniin. Lasten täti tulee puolenpäivän aikaan kyläilemään. Käymme purolla, Liina nukahtaa samalla, hengailemme pihalla, syömme pihalla, ripustan pyykit kuivumaan ja laitan uuden satsin peseytymään. Laitan itseni valmiiksi, minulla on kolmelta jälkitarkastuksen lääkärikäynti. Iskä tulee puoli kolmelta kotiin, lähden samantien Liinan kanssa ajelemaan. Liina on äkäinen, koska siirsin hänet suoraan vaunusta autoon. Hyvin hän kuitenkin jaksaa odottaa lääkärintarkastuksen ajan, syötän hänet kun tarkastus on ohi. Lääkärissä ei ollut ihmeempiä, hemoglobiini oli edelleen alhaalla, nyt pitää tuplata rauta-annos ja mennä kuukauden päästä labraan mittauttamaan jotain arvoja, kai ne saavat niistä selville, onko vika kenties raudan imeytymisessä.

Tarkastuksen jälkeen käyn Liinan kanssa pikaisesti kaupassa hakemassa vaippoja. Olemme kotona neljän jälkeen, iskä alkaa ajamaan nurmikkoa, minä korjaan vaunulelun ja pakkaan vaunut autoon: lähden lasten kanssa käymään kesäiltatorilla keskustassa. Lähtö käy hitaasti, puolet lapsista ovat alasti, puolet ihan hepulissa eikä mistään meinaa tulla mitään. Täti lähtee mukaamme torille.  

Kotona olemme seitsemän aikaan, täti lähtee kotiin. Ostin torilta kaalikääryleitä ja ahneuksissani syön ne jo ennen saunaa. Sulo ja Toukokin maistavat, mutta eivät halua lisää. Saunaan pääsemme vasta puoli kahdeksan aikaan. Saunan jälkeen suostun laittamaan television piuhan takaisin, lapset rauhoittuvat elokuvan ääreen. Unohdin ostaa kaupasta kaurahiutaleita ja puuroa riittää vain Toukolle, muut syövät ruisleipää ja omenaa. Nukkumassa lapset ovat puoli kymmeneltä. Siivoilen ja viikkaan pyykkiä. Liina nukahtaa yhdeltätoista, iskä lähtee nukkumaan, minä jään vielä jumittamaan sohvalle. 

Päivästä jäi paljon mieleen. Touko harjoitteli ulkona terassilta pissimistä "isojen poikien tapaan": seurailin sisältä kun poika koordinoi hetken terassin reunalla pippelistä kiinni pitäen ja kohta pissi lirisikin maahan. Olin samaan aikaan ylpeä, herkistynyt ja huvittunut. Touko huvittaa meitä myös hokemalla sanaa "istu" omalla tyylillään "ittu". Hömhöm. Pyykkivuorta oli mukava pienentää, ulkona oli mitä parhain pyykinkuivaus-ilma. Ihailin myös meidän etupihan pensaita, ne kukkivat nyt ensimmäistä kertaa istuttamisen jälkeen (kaksi vuotta sitten) kunnolla. Illalla tuoksuttelin pihalla juuri leikatun nurmikon tuoksua.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti