maanantai 15. kesäkuuta 2015

Syntymäpäiväjuhlat

Viikko sitten meillä juhlittiin 2-vuotiasta Toukoa ja 5-vuotiasta Einoa. Poikien varsinaiset syntymäpäivät ovat niin lähekkäin, että juhlien yhdistäminen on kätevää sekä meille että vieraille, jotka kutsuttaisiin joka tapauksessa kumpiinkin juhliin. Kahtena päivänä kävivät mummut, papat, kummit, tädit, enot, serkut ja ystävät. Juhannuksen jälkeen olisi vielä tarkoitus järjestää Einolle ihan ensimmäiset kaveri-synttärit.

Kutsut väkersin jämä-tarvikkeista ja vaikka olen ihan pihalla tästä viiksi-villityksestä, sellaiset päätyivät poikien kutsukortteihin. :D


Voisi varmasti kuvitella, että tämänsorttisten juhlien järjestäminen on meillä yhtä kaaosta, on se kaikkea muuta. Pienen pienestä stressistä huolimatta kaikki hoitui erinomaisesti: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Varsinainen häslinkin alkaa varsinaisesti silloin, kun 17 lasta, heidän vanhempansa, sukulaiset ja ystävät änkeytyvät (vaihtelevasta säästä johtuen) meidän tavallisesti niin tilavalta tuntuvaan tupaan. Mutta voisiko mukavampaa olla, oikeasti? Ei ole mitään niin hienoa, kun nähdä synttärisankareiden ilo ja hämmennys, kaikki täällä ovat tulleet HEIDÄN juhliin, heitä varten. Ihan mahtavaa! En koskaan löydä sanoja sille tunteelle, kun jälkeenpäin ajattelen kaikkien läheisten vaivannäköä ja läsnäoloa. Kiitollisuus, se se voisi olla. Ehkä. Vähän turhan laimea sekin on.

Kiitos taas erityisesti lasten mummuille eli minun ja mieheni äideille, jotka osallistuivat jälleen kerran tarjoilujen tekemiseen.

Synttäreillä syötiin pizzaa ja patonkia sekä levitettä, jälkkäriksi oli kahta eri kakkua, jätskiä ja vaahtokarkkeja. Ensin ajattelimme, että viisi pellillistä pizzaa riittää, mutta onneksi täytteitä oli paljon ja teimme vielä kaksi lisää, sillä montaa palaa sitä ei sunnuntai-iltana ollut jäljellä. Minä tykkään, että vieraat saavat kyllikseen syötävää eikä kenenkään tarvitse miettiä, että kehtaakohan enää ottaa lisää. Vähempikin riittäisi, tiedän, mutta minusta näin on kiva.

Kakkuja oli kaksi: täytekakku ja suklaakakku. Täytekakun päälle iskä taiteili jalkapallokentän, mikä on ihan omiaan meidän pelihullulle viisivuotiaalle. Jalkapallokenttä-setin (strösselit, pallot ja valkoinen kuorrute) löysin tavallisesta ruokakaupasta. Suklaakakun päälle muotoilin sokerimassasta Ti-Ti Nallen Toukoa ajatellen. Mainittakoon erikseen, että mieheni kysyi täytekakkua koristellessaan, että "laitaksä tän blogiin?". Haha voi ei, vähänkö minua huvitti. Toisen maininnan ansaitsee ehdottomasti sokerimassa-nalle, jonka vartalo vähän lösähti tekovaiheessa ja lopputulos näyttää hieman eräältä suomalaisille hyvinkin tutulta laulajalta, jonka biisi Kahvimaito ihastuttaa ja vihastuttaa juuri tällä hetkellä radioissa. Kaikella kunnioituksella.

Ja vaikka aina ennen olen suorastaan karttanut kaikkia juhla-tarvikkeita, missä esiintyy esimerkiksi Salama, Dusty tai joku prinsessa, pehmenin kerta kaikkiaan kaikkien servettien ja pillien äärellä. Eino pitäisi näistä niiiiin paljon. Enkä siis voinut jättää niitä ostamatta. Ja niin hän pitikin. Ihan tosi paljon. Eli hiiteen kaikki hienostelut, suunnitelmat hienoista, äitiä miellyttävistä mustavalkoisista pilleistä ja muista jutuista, pojat olivat iloisia ja se riitti. <3











Toukolle koko synttäriviikonloppu oli yhtä hämmennystä: hän on vielä sen verran pieni, että ensimmäisten pakettien jälkeen loput menivät enemmän tai vähemmän ohi enkä oikein tiedä, hoksasiko hän oikein missään vaiheessa, miksi joku kävi alituiseen toivottamassa hänelle "onnea" tai "hyvää syntymäpäivää". Juhlat olivat kohokohta siis erityisesti Einolle, joka on jo lopputalvesta saakka laskenut öitä kesään ja synttäreihin.



  
Lahjat olivat kaikki poikien mieleen, oli legoa, duploa, vaatteita, pyssyjä, pomppupalloja, ritari-varusteita.. Näin niinkuin äidin näkökulmasta on kivaa, että lahjoja on vähän joka sorttia, sillä jos jokainen lahja olisi lelu, hukkuisimme niihin alta aikayksikön. Itse pidin varsin hauskana Toukon saamaa musta-valkoista paitaa, missä on teksti " It wasn't me! The other boys did it". Sopii Toukolle kuin nenä päähän.




Vaikka lahjat on osoitettu synttäripäivänä "vain" sankareille, on varmasti sanomattakin selvää, että kaikkihan niillä leluilla leikkivät - varsinkin sitten, kun niistä on ensimmäisten päivien hohto hävinnyt. Minä henkilökohtaisesti olen nauttinut suunnattomasti poikien saamasta Muumiperheen lauluretki-cd-levystä, minkä mukana tuli myös nuotit sisältävä kirja. Aivan älyttömän ihania lauluja, suosittelen. Tätä kuunnellaan meillä nyt aina ja joka paikassa. Einon suosikki-lahjaksi (tämä tosin vähän vaihteli joka kerta kun kysyin) osoittautui pyssy, mikä kuvassa hyvin näkyy. Myös tuo Noshin aivan ihana froteeponcho on uunituore synttärilahja, uintikelejä odotellessa. <3



Kiitos tuhannesti kaikille mukana juhlineille. :)     

4 kommenttia:

  1. ihanat juhlat ja herkullisen näköiset kakut :) onhan se aina juhlien järjestäminen oma hommansa,mutt miten mahtava tunne,sit ku kaikki on paikalla ja juhlat täydessä käynnissä.. Niitä muistellaan vielä pitkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niissä oma hommansa ja aina juhlien jälkeen tulee tunne, että onneksi näin suuria juhli on VAIN pari kolme kertaa vuodessa..:D Mutta tärkeitä nämä hetket ovat, niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Ihan ainutlaatuisia. <3

      Poista
  2. Wou mitä kakkuja! Toi jalkapallokenttäidea aivan huikee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih se sopi kyllä näihin kekkereihin kuin nakutettu! Onneksi oli helppo toteuttaa. :)

      Poista