tiistai 9. kesäkuuta 2015

Valkoisesta taas valkoinen?

Enpä olisi uskonut, että saisin enää ikinä millään ilveellä keittiön pöytäliinasta valkoisen. Pöytäliina oli alunperin siis vitivalkoinen kernivahakanga, tällainen:


Taimi-kernivahakangas

Kuten arvata saattaa, pöytäliina EI ole pysynyt meillä (kovista ponnisteluista huolimatta) valkoisena. Meidän lapset rakastavat ketsuppia yi kaiken. Ja lasagnea. Tomaattikastike = vitivalkoisen vahakankaan pahin vihollinen. Huolimatta siitä, että lapset osaavat syödä suht siististi, ei tahroilta ole vältytty. Joko tahra pitää pyyhkiä välittömästi pois tai sitä ei saa tulla ollenkaan, jos halajaa pitää valkoisen valkoisena.

NOH, koska tämä on meillä ilmeisestikin sula mahdottomuus, olin jo luopua toivosta. Pöytäliina on muutaman kuukauden jälkeen käyttökelvoton, that´s it. Kuulakärkikynän jälkiäkin siihen oli tullut. Parisen viikkoa sitten laitoin pöytäliinan pyykkikoneeseen ja käsinpesuohjelman pyörimään. Tiesin tämän toimenpiteen olevan täysin turha, olinhan hinkannut pöytäliinaa vaikka minkälaisilla myrkyillä, ihmesienellä, hiuslakallakin.

Vein pöytäliinan ulos pyykkinarulle. Sydämeni itki verta, luonnonvaloa vasten tahrat näkyivät vielä selvemmin. Punaisenoranssi suorakaiteen muotoinen läntti valkoisten reunojen keskellä. Nyyh. Kamalaa.

Mutta sitten: AURINKO. OMG, muutaman päivän narulla oltuaan tahrat alkoivat kadota, kunnes niitä ei juuri enää näkynyt. En ollut uskoa silmiäni, joka päivä äimistelin asiaa miehelleni: katso, se on taas valkoinen! Kuulakärkikynätahratkin katosivat. Olin kyllä kuullut auringonvalon vaalentavasta vaikutuksesta aiemmin, mutta olin varma, ettei se näin pahoihin tahroihin saati vahakankaaseen tepsisi. Mutta kyllä se tepsi.

Kaiken tämän hämmennyksen jälkeen mietin, että MIHIN ne tahrat katosivat? Vahakangas on kuulemani mukaan tunnettua juuri siitä, että se imaisee pahat tahrat (esimerkiksi kuulakärkikynä) itseensä niin, että niitä on lähes mahdoton saada pois. Auringonvalossa nekin hävisivät.

Auringovalo haalistaa varmasti värejä ihan noin yleisestikin, mutta koska tämä kyseinen pöytäliina on yksivärinen eikä siinä ole värejä mitkä haalistuisivat, sen saattoi jättää huoletta paisteeseen moneksi päiväksi. Seuraavaksi taidan ripustaa aurinkoon valkoisen aluslakanan, mihin joku on taiteillut punaisella, paksulla tussilla isoja viivoja. Jee.

2 kommenttia:

  1. ohhoh,enpä oo moista ennen kuullutkaan :) tosin,meillä niitä vahakangas-liinoja ei kannata ees pestä, "pikku oravat" kun saavat aikaa reikiä jos jonkinlaisia...Hoh hoijaa,vasta ostin kuukaus takaperin kesäisen kukka-kuvioisen liinan niin johan on haarukan,veitsen,kynän ym reikiä ilmestynyt. no jaa,elämän merkkihän se vain on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ihme kyllä ole tullut liinaan reikiä, vaikka lapset päivittäin askartelevat ym. ruokapöydän ääressä. Reikiä on kyllä hankala vahakankaasta korjata..:/ Mutta nimenomaan, pöytäliinahan se vaan on! ;)

      Poista