tiistai 28. heinäkuuta 2015

Husband-haaste

Noniin, pakkohan minunkin on tämä tehdä, näitä on ollut niiiiiin hauska lukea! Tässä siis mieheni vastaukset 25 minua koskevaan kysymykseen. Suluissa olevat ovat minun omia kommentteja.

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Poliisit

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Sen hemmetin..mikäs se on? Balsamico?

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?
*pitkä hiljaisuus* LÄSKIsoossi

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Öööö, ei me käydä illallisilla ja drinkeillä. (:D)

5. Mikä on hänen kengänkoko?
37 (aika lähelle, oikeasti se on 38)

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
Vauvoja (:D:D)

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Purjosalaattia

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Erilaista kuin minä itse. 

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Rakkauselokuvista

10. Minkäväriset silmät hänellä on?
Vihreänruskeankukertavat (:D)

11. Kuka on hänen paras ystävä?
iPhone (:D rupesi niitä nimiäkin sieltä tulemaan kun vähän aikaa hoin "et ole tosissas!", oikeasti parhaita ystäviä on aika paljon)

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Luen, kun syön. Pistän sukat mytyssä likapyykkikoppaan. Paljonko näitä pitää laittaa tähän? (:D)

13. Missä hän on syntynyt?
Keski-Suomen keskussairaalassa

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Juustokakku

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
iPhone, läppäri, some (ai kauhee, enkä!)

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Tehdä kotitöitä (arggggh)

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Avocado

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Silmälasit, puhelin, lapsi

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Minä

20. Entäs piristymään?
Lapset

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Olipa paha (ei siis tullut ketään mieleen)

22. Millainen hän on vaimona?
Välillä ärsyttävä niuhottaja, mutta muuten ok. (OK?!) Välillä suuttuu helposti.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Vuonna 2004

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Ei ole uusia, on vain vanhoja jotka vain jatkuu ja jatkuu, esim. bloggaaminen ja vaatekutsut. (:D)

25. Millainen on hänen kotilook?
Luomuneito = ei meikkiä, ei hajuja

Tämäpä oli mielenkiintoinen juttu. Takerruin tietenkin tähän "muuten ok" kohtaan ja olin heti kuulemma tuo "välillä helposti suuttuva", heheh. :D Oikeasti vastaus olisi kuulemma ollut "ihana", mutta hän pelkää, että kaikki pitävät häntä ihan lällynä jos hän vastaa niin. Ja vastaukset kuulemma saattaisivat olla erilaisia huomenna päivällä, nyt kysyin nämä siis kahdentoista aikaan yöllä. :D 

Tehkää tekin ja kirjoittakaa vaikka tänne kommentteihin, tämä on hauska!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Heinäkuussa..

..olemme olleet todella lomalla. Sen huomaa myös täällä blogissa, on hiljaisempaa kuin huopatossutehtaalla (heh heh). Tämän postauksen aikaansaaminenkin on vienyt nyt jo ties kuinka monta päivää.

Heinäkuussa olemme mm.:

Käyneet ongella. Mato-onkiminen on ihan tosi jees. Oikeasti. Ja ennen meidän soutuveneillä seilailua pelänneet lapset ovat uskaltautuneet soutuveneeseen eikä heitä ole sen jälkeen meinannut saada sieltä enää pois: ÄITI, MÄ SAIN KALAN! SE ON SÄRKI!



Juhlineet serkkutyttöjen synttäreitä. Nuorempi heistä on meidän kummityttö, lahjaksi veimme hänelle luumupuun ja yhden toisen jutun, mistä kerron sitten myöhemmin. Viime vuonna veimme hänelle kirsikkapuun, toivottavasti puut sitten joskus kantavat tytölle (ja muillekin tietenkin) hedelmää. <3




Käyneet Ähtärin eläinpuistossa. Koko porukan lempparipaikka. Muutama tunti vierähtää siellä ihan hujauksessa, Liina nukkui melkein koko kierroksen matkarattaissa, Touko ei jaksanut kävellä koko matkaa (3 km), hän sai istua respasta vuokrattavassa kärryssä eväiden ja varavaatteiden kanssa. Lasten ehdoton lempparieläin oli saukko, itse ihastuin eksoottiseen, puiston uuteen asukkiin pikku-pandaan, joka ei nimityksestään huolimatta ole sellainen perinteinen musta-valkoinen nallekarhu, vaan tällainen: 


(kuva: Wikipedia)


Tehneet ja syöneet mustikkapiirakkaa. Lapset keräsivät innoissaan mustikoita ja minä lupasin tehdä niistä piirakan.



On keksitty sadepäivän puuhaa, pelattu, piirretty, rakennettu ja väritetty: ostin itselleni "aikuisten värityskirjan" ja vaikka sillä on selkeästi rauhoittava ja rentouttava vaikutus, kaikkein parasta on kuulla innostuneet sanat "Äiti, väritetäänkö?".



Liina on oppinut kääntymään selältä vatsalleen. Siitä lähtien hän on innokkaasti pyörinyt itsensä ympäri joka suuntaan ja hamuillut tavaroita. Vähän aiemmin hän löysi varpaansa ja oppi leikkimään tutilla. Huomatkaa hieno kortti-pidike (paloauto).




Lapset innostuvat välillä rakentelemaan niin hienoja juttuja, etten raaski siivota niitä illalla pois, vaan siirrän sivuun aamua odottamaan. Olen aina ollut turhan tarkka siitä, että lelut kerätään omille paikoilleen ennen nukkumaanmenoa, mutta nyt olen höllännyt (tässäkin) eli rakennelmat saavat lojua lattioilla päiväkausia.   Legot, duplot ja junarata ovat sadepäivien pelastus.


Käyneet höyryveturipuistossa. Tästä on tullut meidän jokakesäinen turisti-kohde ja vaikka Sulo on meillä se varsinainen juna-fani, tykkäävät kaikki lapset junapuiston "nähtävyyksistä" eli vetureista, resiinoista ja pienoisrautatietalosta. Sateisena päivänä tällaisten reissujen tekeminen on täysin asenteesta kiinni: junapuistopäivän aamuna satoi kaatamalla vettä, mutta kun vedimme sadetakit niskaan ja kumpparit jalkaan, matka onnistui mainiosti. Onneksemme veturipuistossa ei sitten satanutkaan yhtään ja aurinkokin näyttäytyi.

                                                     


                                          

                                          

Minä pääsin yhtenä perjantaina koko päiväksi ystävien kanssa Lempäälän Ideaparkiin ostoksille. Liina ja saman ikäinen serkku-tyttö olivat mukana, Ideapark on onneksi äärimmäisen kätevä paikka kulkea vauvojenkin kanssa: vessat ovat siistit ja koko ajan lähellä, imettämään voi pystähtyä oikeastaan mihin vain. Vaikka lapsille minun ei pitänyt ostaa mitään, tein heille mm. hyviä välikausivaate-löytöjä.

Vaihtelevista säistä huolimatta olemme tehneet ihan tavallisia kesäjuttuja, mm. käyneet uimassa, pelaamassa pesäpalloa ja pyöräilleet. Iskä on tehnyt paljon rästissä olevia rakennushommia ja viimeistellyt koiran koppia. Lapset ovat saaneet viettää spesiaalia aikaa mummuloissa ja kummeilla. Iskällä on vielä yksi viikko lomaa jäljellä, sen jälkeen on enää (Ainon mielestä vielä) yksi viikko koulujen alkuihin. Aika hurjaa. Vielä kuitenkin nautimme näistä yhteisistä lomapäivistä, tänään lähdemme juhlistamaan taas yhtä kaksivuotiasta herrasmiestä. <3

Kivaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa! :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Leikkimökki

Olisin halunnut esitellä meidän hienon leikkimökin vasta sitten, kun se on lopullisesti valmis. Mutta koska meillä ei ikipäivänä mikään tule täysin valmiiksi enkä malta odottaa enää niin tässä se tulee, tattadaa, meidän lasten oma kioski! Ihan itse suunniteltiin. Ihan itse iskä teki. Ihan itse hengitin niskaan tyyliin joka päivä ja vaadin tämän(kin) projektin aloittamista. Mutta se kannatti, sillä tästä on ollut iloa ihan jokaikinen päivä. Pariin otteeseen olen itsekin innostunut niin, että olen kaivanut salaiset tikkarikätköt sekä tehnyt mehua "pillimukeihin" kioskileikkiä varten. Einon syntymäpäivillä Aino myi vieraille kioskista ihan oikeaa jätskiä. 

Alunperin meidän piti maalata mökki samalla sävyllä kuin talokin on maalattu, mutta väriksi valikoitui sittenkin keltainen. Tai oranssi, kumpikohan tuo nyt sitten on. Minusta talon väri olisi ollut vähän liian tylsä. Terassin maalasin mustaksi.



Yllä oleva kuva on otettu muistaakseni puoli yhdentoista aikaan illalla: saatuamme isommat nukkumaan pakkasin Liinan vaunuihin ja lähdin maalaamaan. Iskä asentaa kattoa.

Luukusta puuttuu vielä se varsinainen luukku eikä oveakaan ole vielä olemassa, mutta saranat on jo ostettu eli eiköhän nämä viimeisetkin jutut valmistu vielä tämän kesän aikana. ;)








Kaiken hyvän lisäksi sain vihdoin ja viimein kaikki vuosikausia jemmaamani, sisällä käyttämättä jääneet tavarat käyttöön leikkimökkiin. Vaikka mökki on kioski, voi siellä silti leikkiä kaikkia muitakin leikkejä. Mm. vanha peilipöytä ja nuken sänky tarvikkeineen ovat mökissä kovassa käytössä.

  
    



keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Vastaukset, osa 2.

Mikä on inhokkisi kotitöiden saralla?

Äkkiseltään sanoisin, että lattioiden pesu. Oikeasti tykkään siitä itse lattioiden pesusta tosi paljon ja on ihan mahtavaa, kun lattiat ovat puhtaat ja koti on hetken raikas ja siisti, mutta se matka siihen lattioiden pesuun on ihan karmea: koko päivä menee ensin raivatessa ja järjestellessä paikkoja (lattioitahan ei siis voi pestä ennenkuin kaikki muut paikat ovat kunnossa) eli lattioiden pesu = suursiivous. Ikkunoiden pesu on myös aika ärsyttävää.

Mistä unelmoit?

Hmm. Tämä kysymys yllätti itsenikin: niin, mistä minä unelmoin? Ei tullut ensin oikein mitään mieleen. Sitten jotain pieniä juttuja: kokonaan valmis talo, pieni loma jossain muualla. Minun unelmani on tässä ja nyt, jokin uusi unelma (tai unelmia) tulee kyllä, mutta niiden aika on sitten myöhemmin.

Mikä on suurperhearjessa haastavinta? Mikä mukavinta?

Haastavinta on hidastaa vauhtia. Himmata niin, ettei arki olisi jatkuvaa suorittamista. Huomioida lapset yksi kerrallaan mutta tasapuolisesti. Huomata välillä puolisokin, huomata itsensä.

Mikä on mukavinta, sitä on vaikea määritellä. Lapset. Hetket, kun lapset viihtyvät ja leikkivät keskenään. Se, ettei kukaan jää koskaan yksin. Kun tulee joku pattitilanne ja he osaavat ratkaista sen itse. Toisten huomioon ottaminen, yhteen hiileen puhaltaminen.

Ihan tavallinen arki ja sen sujuvuus on parasta. Kun syöminen, lähteminen, saunominen ja nukkumaanmeno sujuvat ilman suurempia taistoja. On myös mukavaa kuulla paljon positiivisia kommentteja liittyen nimenomaan suureen porukkaan: kun joku ihmettelee, kuinka sujuvasti me pelaamme yhteen tai kuinka saamme pidettyä koko paketin kasassa niin hyvin. Koska näemme ihan jatkuvasti paljon vaivaa sen eteen, että asiat toimisivat, on kiva huomata, että vaivannäkö kannattaa.

Mistä saat voimaa arjen pyörittämiseen? 

Kliseistä sanoa, mutta lapsista tietenkin. Siitä, että heillä on hyvä ja turvallinen olla. Muistan joka ikinen päivä olla kiitollinen siitä, että meillä on asiat niin hyvin. 

Kaikkein tärkein tukipilari on puoliso. Hän on se, joka tietää, mitä arki parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla. On tärkeää, että on joku jolle ei välttämättä tarvitse selittää, miksi joskus ottaa niin vimmatusti päähän. Erittäin tärkeä voimavara on myös ystävät ja harrastukset: meillä on ihan mieletön tukiverkosto ja ystäväpiiri, joiden kanssa jaamme arjen ihanat ja kamalat puolet. Myös ystävälliset kommentit kantavat pitkään, varsinkin tilanteista, mitkä ovat oikeasti tosi haastavia ja mitkä saattaisivat mennä ihan yhtä lailla todella pieleen sen sijaan, että sujuvat hyvin. 

Lyhyet vai pitkät ikäerot lapsilla?

Minä tykkään, että lapsilla on lyhyet ikäerot. Meidän lapset ovat syntyneet puolentoista vuoden välein, mutta toisaalta pitkätkin ikäerot varmasti toimivat. Kummassakin on puolensa. Kukin tyylillään, itse en jaksaisi sitä, että juuri kun kuopus on lähtenyt kouluun, alkaisi vauva-aika taas alusta. Olen ajatellut, että lasten aika on nyt, myöhemmin keskityn sitten johonkin ihan muuhun. Käytännössä pienet ikäerot ovat kätevät: lapsista on seuraa toisilleen eikä vaatteita tarvitse kummemmin säilöä vaan ne siirtyvät suoraan seuraavalle. Mustasukkaisuutta meillä ei ole ikinä ollut, koska isommat sisarukset ovat olleet joko niin pieniä vauvan syntyessä tai sitten he ovat jo tottuneet siihen, että aina on joku muukin jakamassa huomiota.

Mitä luonteenpiirteitä toivot ettei lapsesi peri sulta?

Alituista suorittamista, täydellisyyden tavoittelua, ylenpalttista itsekriittisyyttä. Itse olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja toivon, että lapset oppivat myös sen, että he kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat. Vaikka minulta ei ole lapsena vaadittu koskaan liikoja, on minulla aina ollut kauhea paine onnistua kaikessa. Toisaalta olen tästä ominaisuudesta onnellinenkin, koska minusta ihmiset monesti alisuoriutuvat tai keksivät syitä, mikseivät viitsi edes yrittää, mutta liika on liikaa eikä aina voi onnistua täydellisesti. 

Mitä olet opiskellut? 

Lukion jälkeen kävin ammattikorkeakoulun, olen koulutukseltani tradenomi.

Haluatko mennä jossain vaiheessa kodin ulkopuolelle töihin? Mikä olisi haavetyöpaikkasi?

Kyllä haluan. Tällä hetkellä haavetyöpaikka liittyy jotenkin lapsiin tai kirjoittamiseen. Haluaisin opiskella ala-asteen opettajaksi. 

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Vastaukset, osa 1.

Tässä vastauksia kysymyksiinne! Koska olen toivoton saivartelija eikä mikään ole yksinkertaista, en millään saanut lyhyitä ja ytimekkäitä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. :D

Minkälaiset lastenhuonejärjestelyt teillä on?

Tällä hetkellä Sulo ja Touko nukkuvat samassa huoneessa, Einolla ja Ainolla on omat huoneet ja Liina nukkuu meidän huoneessa. Muutamana iltana Aino on halunnut nukkua Einon kanssa samassa huoneessa, Einon huoneen kerrossängyn yläsängyssä. Kerrossänky laitettiin alunperin sitä varten, että he voivat nukkua samassa huoneessa, mutta kun nukkumaanmeno yltyi pelkäksi riehumiseksi, heidät "erotettiin" eri huoneisiin. Nyt nukahtaminen on sujunut hyvin myös samassa huoneessa. Ainon huoneessa on askartelutarvikkeet, pelit, barbiet, nuket, ponit ja nukkekoti tarvikkeineen, poikien huoneissa sekalaisessa järjestyksessä kaikki loput lelut ja kirjat.

Voisin jossain vaiheessa ahkeroida erillisen postauksen lastenhuoneista. :)

Mikä on sun suosikki tv-sarja?

Mitään yhtä tiettyä lempparia ei tällä hetkellä ole. Katson ihan tosi vähän telkkaria, joten olen aika pihalla siitä, mitä sieltä ylipäätään tulee. Illalla lasten mentyä nukkumaan taustalla pyörii yleensä jokin rikossarja, kokkiohjelma, Poliisit, Suomen tulli tai Australian rajalla. Muutama kuukausi sitten seurasimme Arrow-sarjaa, mutta jossain vaiheessa putosin kelkasta. Samoin kävi Greyn anatomian kanssa jo vuosia sitten. Katsoisin mielelläni kaikenlaisia lifestyle-ohjelmia, mitkä liittyy sisustukseen, rakentamiseen, pihaan, puutarhaan, hyvinvointiin ja ruoanlaittoon. Kun Täydelliset Naiset vielä tuli telkkarista, se oli ehdoton lemppari. Ihan maailman paras sarja ikinä. Jossain vaiheessa on katsottava sarja alusta loppuun uudestaan. Yömyöhään jään monesti tuijottelemaan erilaisia dokumentteja.

Missä maissa olet käynyt?

Ruotsissa, Virossa, Tanskassa, Englannissa ja Italiassa.

Oletko aina halunnut ison perheen?

Olen.

Haluaisitko vielä lisää lapsia?

Höm. Tämä on kutkuttava kysymys. Ensimmäinen vastaukseni on kyllä. Toisinaan ajattelen, että en. Toisinaan etten tiedä. Tällä hetkellä on hyvä juuri näin ja olen oppinut nauttimaan tästä hetkestä. Tosin, ehdotonta ei enää lapsia-oloakaan ei ole tullut, joten saapa nähdä.


Minkä kokoinen teidän talo on?

136 m2 (neljä makkaria, tupa, kodinhoitohuone ja sauna) plus ulkorakennus, missä on pieni varasto, pannuhuone ja liiteri.

Onko sinulla joskus omaa aikaa?

On illalla, kun kaikki lapset ovat nukkumassa. Päiväsaikaan ei tällä hetkellä juuri ollenkaan, jos lähden johonkin, vähintään Liina on aina mukana. Tiedän, että tämä helpottaa sitten, kun Liina alkaa (oletettavasti) puolen vuoden iässä syömään jotain muutakin kun rintamaitoa. Olen kyllä päässyt käymään kaupassa ihan yksin ainakin kerran ja pääsisin varmasti useamminkin, mutta ei minun tarvitse. Tällä hetkellä en oikeastaan kauheasti edes kaipaa aikaa ihan itsekseni, vaikka varmasti saisin sen järjestymään: tämä ensimmäinen puoli vuotta menee niiiiiin nopeasti, ehdin kyllä keskittymään enemmän itseeni taas ihan pian. Ja hetket Liinan kanssa kahdestaan tuntuvat ihan omalta ajalta, koska hän on niin "vaatimaton".

Hyviä vinkkejä suurperheen pyörittämiseen?


Tämä on yllättävän hankala kysymys, koska itse en oikein vieläkään osaa ajatella, että olen suurperheen äiti. Minusta minkäkokoisen tahansa perheen pyörittämisessä on omat haasteensa, eivätkä ne oman kokemukseni mukaan kauheasti poikkea toisistaan. Tietenkin täytyy olla valmis siihen, että omaa aikaa ei hirveästi ole, kaikki rahat menevät ihan perusjuttuihin, jatkuvasti joku tappelee, jatkuvasti pitää pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, siivota eikä päivällä ole yhtään hiljaista hetkeä. Mutta näin on varmasti monella muullakin. Itse olen hyvä organisoimaan ja olen kärsivällinen sekä ahkera, niistä ainakin on suuresti apua arjessa. Pitää osata varautua siihen, ettei mikään välttämättä mene niinkuin on suunniteltu (eli ei kannata kummemmin suunnitella) tai jos jokin menee pieleen, se saattaa mennä tosi isosti pieleen. 


Parissa asiassa on minulla itsellänikin vielä opeteltavaa: täytyy osata/muistaa pyytää apua ja levätä.

Kysyin tätä asiaa myös mieheltäni (Mitä tarvitaan ison perheen pyörittämisessä?), vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: pitkää pinnaa.

Miten hoidatte saunomiset/kylpemiset lapsilta?

No, välillä saunominen on yhtä kaaosta. Siitä on saunarauha kaukana, kun neljä ravaa jatkuvasti löylyhuoneen ja kylppärin väliä, vesipyssystä tulee tappelu tai vauvalle tulee liian kuuma. Jos haluamme käydä rauhassa saunassa, menemme sinne kahdestaan. Tai sitten jaamme porukan kahtia, sekin toimii yllättävän hyvin. Peseydymme ja saunomme (joka ilta) yhdessä ja hyviäkin hetkiä on, esimerkiksi silloin, kun osa lapsista jaksaa istua ja höpötellä löylyissä ja osa istuu kylvyssä. Itse uskon siihen, että vasta sitten, kun pienimmätkin ovat isompia, peseytyminen käy sujuvammin. Itse olen jo niin tottunut siihen hulabaloon, että hiljainen sauna ja kylppäri tuntuvat ihan kummallisilta.

Monestako lapsesta haaveilet(te)?

Yksi vielä mahtuisi.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kiitos kysymyksistä!

Niitä tuli enemmän kuin osasin odottaakaan! Mikäli juuri SINULLA pyörii nyt joku mielenkiintoinen kysymys mielessä, kommentoihan se tähän tai alkuperäisen postauksen kommenttikenttään. En ole nimittäin kaikilta kivoilta (ja ei niin kivoilta) kesäpuuhilta ehtinyt miettiä vielä koko vastaus-postausta, joten lisäaikaa on vielä tämä ja huominen päivä. :)

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! :):)

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Lapsiblogit - vaippaihottumia ja nolaamista?

Minulta pyydettiin kannanottoa Lapsiblogit lukkojen taakse-aiheeseen. Alkuperäisessä, paljon keskustelua herättäneessä tekstissä ollaan sitä mieltä, että lasten yksityisyys kärsii "lapsiblogeissa". 

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Lasten yksityisyyttä pitää varjella. Ehdottomasti. Toisaalta haluaisin myös nähdä blogin, missä lasten yksityisyys kärsii. Olen avoin ajatuksille.

Itsehän kirjoitan blogia lapsiperheen elämästä äidin, siis minun, näkökulmasta. Kutsuisin blogiani ennemmin perhelifestyle-blogiksi, en lapsiblogiksi. Lapsilla on tässä blogissa "bloginimet" ja kuvia julkaisen harkiten. Tavoitteeni on kirjoittaa mahdollisimman rehellisesti omia näkemyksiäni - alun perinkin perustin tämän blogin itseäni varten, omien ajatusteni jakamiseen, vertaistuen saamiseen/antamiseen -  en lasteni esittelemiseen. En voisi ikinä kuvitella julkaisevani vaippaihottuma-kuvia tai kylpyhetkiä täällä saatika facebookissa, missä valitettavasti törmää vähän väliä kaikenlaiseen ajattelemattomuuteen. Sellaiset kuvat kuuluvat minusta kotialbumeihin, ei someen tai blogeihin. 

Lapset ovat totta kai iso osa elämääni ja sitä kautta iso osa myös tätä blogia. Olen pyrkinyt kirjoittamaan asioista niin, etteivät ne nolaisi ketään tai antaisi aihetta kiusaamiseen. Minulle tärkeää on saada kirjoittaa asioista, kuvat lasten tekemisistä ovat mukavaa plussaa. Vaikka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, olen mielestäni onnistunut kuvailemaan asioita ihan hyvin myös sanallisesti. Tosiasiat eivät kuitenkaan muutu oli mukana kuva lapsesta tai ei. Ne, jotka meidät tuntevat, tunnistavat lapsemme kuvista ja jutuista varmasti, mutta minua se ei haittaa, kertoisin samat asiat heille kuitenkin. Mitä isommiksi lapsemme ovat tulleet, sitä vähemmän olen heidät henkilökohtaisista asioista tänne kirjoitellut. Kun kaikki lapset ovat isompia ja pahin ruuhka on ohi, kirjoitan varmasti jostain ihan muusta ja lapset jäävät taka-alalle. Se "jokin muu" voisi olla jotain itseeni liittyvää, mikäki minulla jonain päivänä on aikaa sellaiseen.

Minusta on ok pitää blogia, missä lapsi on esillä omana itsenään - kunhan se tehdään hyvän maun rajoissa. On eri asia kuvata lapsen vaippaihottumaa kuin asukokonaisuutta lapsen päällä. Viimeksi mainittuja on kuvastot ja perhelehdet pullollaan muutenkin. Jos olisin (no okei, vähän ehkä olen) innokas lastenvaate-harrastaja, joutuisin miettimään kuvien julkaisua uudestaan. Juuri nyt olen liian laiska houkutellakseni lapset sellaisiin asukuviin, mitkä olisivat sekä laadukkaita että suojelisivat lasten yksityisyyttä.

Itse luen ja bongaan "lapsiblogeja", joissa pääasiassa jaetaan ideoita, vinkkejä, esitellään omaa kekseliäisyyttä, sisustusoivalluksia ja lastenvaatelöytöjä. Harmittomia minusta. Uskon, että minulla on sama ajatus kuin monella muullakin bloggaajalla: itsekkäästi itsestään kirjoittaminen, omien onnistumisien ja epäonnistumisien vuodatus. Pääasiassa minäkin kirjoitan siitä, miten itse koen asioita, kuinka selviä arjen pyörityksestä, mitä mieltä minä olen asioista ja miten minä toimin missäkin tilanteessa. 

Tottakai mietin lasten yksityisyyttä aina kirjoittaessani. Niin pitäisi minusta kaikkien muidenkin. Koska kirjoitan blogia julkisesti omalla nimelläni, jokaisen minut edes kaukaisesti tietävän on niin halutessaan helppo päätellä, kenestä lapsesta puhun milloinkin. Oikeat nimetkin saa etsittyä jostain. Se ei varmasti ole vaikeaa. Jos jollakin on mielenkiintoa kaivaa törkyä meidän perheestä tai etsiä aihetta kiusaamiseen, se löytyy jostain joka tapauksessa. Minun melko surkeat turvatoimet tuskin sitä estävät.

Onko sellaisia vaippaihottuma-blogeja olemassa? Itse olen ponnisteluista huolimatta aika surkea surffailemaan blogien ihmeellisessä maailmassa, joten olen myös surkea sanomaan, kuinka kirjava blogimaailma on ja kuinka paljon niitä ihottuma-kuvia jaellaan. Ja onko jollakin oikeasti aikaa ja intressiä kirjata kaikki lasten lapsuusmuistot julkiseksi luettavaksi?

Juuri nyt pitelen käsissäni kesäkuun KaksPlus-lehteä ja artikkelia "Vaippa pois ja potalle". Onko tämä juttu hyväksyttävämpi kuin blogikirjoitus samasta aiheesta? Lapset ovat tässä artikkelissa täysin tunnistettavissa, kuvan alle on painettu nimet ja iät.  

Ja tämä lehtihän on ilmestynyt ties kuinka kauan. Hassua, onko lehtien artikkeleista kohkattu aikanaan tai koskaan yhtä paljon?

P.s. Nyt kun oikein muistelen, olen julkaissut kuvan mäkäräisten pistoista. Siis lähes alaston lapsi. Huutakaa hep! kun niitä vaippaihottuma-kuvia alkaa ilmestyä. 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Neuvolakuulumisia

Liinahan on täyttänyt jo ajat sitten kolme kuukautta! Ääh, no, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kävimme kolmen kuukauden neuvolassa juhannuksen jälkeen, itse kävin verikokeissa viime viikolla.

Neuvolassa meni kaikki hyvin. Liina sai kolme rokotusta, onneksi niistä ei tullut mitään vaivoja jälkeenpäin. Liina on nukkunut edelleen aivan mielettömän hyvin, noin kahdeksan tunnin yöunet putkeen ja aamuyön/aamun syönnin jälkeen hän nukahtaa uudestaan tissille. Rintamaito riittää mainiosti, Liina painoi pari viikko sitten 6580 g ja oli 62 cm pitkä. Vaikka Liina on iso vauva, ei hän vedä vertoja isoveljilleen: esimerkiksi Eino oli aikanaan samassa iässä jo yli kahdeksan kiloinen! Ja miten minusta tuntuu, että Liina on kauhea pötikkä? Olen jo tyystin unohtanut, minkälaisia mötköjä pojat ovat olleet. Aino on ollut suunnilleen samankokoinen kuin Liina nyt, hieman painavampi mutta lyhyempi. 

Liina höpöttelee paljon. Hän kiljuu, ulisee, jokeltaa ja nauraa. Hän hymyilee suunnilleen aina, kun joku tulee lähelle. Nauraa ääneen kun häntä kutitellaan leuan alta tai "hyppyytetään". Pitkät päiväunet hän nukkuu mieluiten ulkona vaunussa, yöunet suurimmaksi osaksi omassa sängyssä. Hän viihtyy hyvin lattialla ja sitterissä, mutta ilmoittaa kyllä äänekkäästi, jos jokin on pielessä.

"Tänään olen kaksitoista viikkoa"-kuvaukset eivät menneet ihan putkeen: tytöllä ei ollut pienintäkään mielenkiintoa kököttää selällään kortin vieressä, joten kuvat ovat enemmän tai vähemmän huvittavia. Suurimmassa osassa kuvista hän huutaa tai katsoo johonkin ihan muualle. :D No, ne kuvaukset loppuivat lyhyeen, muistojahan ne ovat nämäkin. <3



Omassa jälkitarkastuksessani kuukausi sitten lääkäri laittoi lähetteen verikokeisiin matalana pysyneen hemoglobiinin takia. Söin kuukauden Obsidan-rautalisää 200 mg päivässä ja hb oli kuin olikin lähtenyt nousuun, hurraa! Arvo oli  nyt jopa 125 ja ferritiini (tai jotain sinnepäin) oli noussut 12:sta 155:een. Tämä ferritiini kertoo ilmeisesti sen, kuinka "täynnä" rautavarastot ovat. Nyt saan siis vihdoin ja viimein lopettaa rautalisän popsimisen. Edelleen ihmettelen kovasti, miksi hemoglobiini laski juuri tässä menneessä raskaudessa niin alas ja miksi se ei normalisoitunut synnytyksen jälkeen niin kuin ennen.

Tänään iskällä alkoi vihdoin ja viimein kesäloma, ah ihanaa. Tiedossa on ainakin hirrrrvittävästi ulkohommia, visiitti Ähtärin eläinpuistoon, Ikaalisiin Ti-Ti Nalle taloon ja tietenkin löhöilyä ja hölläilyä.   

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Hetkiä kuvina 2

Viime viikot ovat olleet kaikkea erikoista täynnä. Pari viikkoa vierähtää aivan älyttömän nopeasti ja kaikki kivat postaus-ideat joko vanhentuvat tai unohtuvat. Tässä siis taas kuvakoosteen muodossa hetkiä edellisiltä viikoilta!

Muovailuvahat. Olette ehkä saattaneet kirjoituksistani päätellä, että meidän lapset rakastavat muovailuvahoilla askartelua. Tämä on erityisen kivaa puuhaa Sulon ja Toukon mielestä. On hauskaa seurata, kuinka kaksivuotias keskittyy täysillä ja pyörittelee palloja pulleissa käsissään. Nyt muovailu on ollut hetken tauolla, sillä ulkohommat- ja leikit ovat houkutelleet kaikki pihalle askartelujen ääreltä (hurraa!).



Kesäkuun puolessa välissä kävin ystäväni kanssa ostosreissulla Jyväskylässä. Meillä oli vauvat mukana, Liina ja Liinan serkku-tyttö viihtyivät kätevästi tupla-rattaissa. Vaikka tarkoitus oli lähteä katselemaan lähinnä itselleen vaatetta, lapsillekin tarttui jotakin pientä mukaan: jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että vielä jonain päivänä puen lapset samanlaisiin vaatteisiin, olisin nauranut päin naamaa. "Ai samanlaiset vaatteet sisaruksille? Ei ikinä.". Noh, jouduin jälleen kerran syömään sanani, sillä tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen kerta, kun sisarukset kulkevat samis-vaatteissa. Poikien lippikset löytyivät H&M:lta.



Kahvilla kävimme Jyväskylän Pannukakkutalossa, siellä saimme käteväsi myös syötettyä vauvat ennen kotiin lähtöä (julki-imettämistä, ja vieläpä ruokapöydässä, iik! ;)). Minun pannukakkuni päällä oli suklaata ja vadelmia, lisukkeena kermavaahtoa: yhdistelmä, mikä ei petä koskaan. Aivan sairaan hyvää. Mutta myös aika kallista minusta, "pelkkä" pannukakku ja kahvi kympin. No, tulipa kokeiltua. 



Toissa viikolla kävin Ainon, Einon ja Liinan kanssa Urpo ja Turpo-konsertissa. Sulo ja Touko pelkäävät Urpoa ja Turpoa, siksi eivät lähteneet mukaan. Hannele Huovi ja Soili Perkiö lauloivat ja laulattivat Urpo ja Turpo-lauluja ja kävivät itse nalletkin pari biisiä tanssimassa. Sateisesta ja viileästä säästä huolimatta lapsilla tuntui olevan mukavaa.



Liina sai parisen viikkoa sitten mieheni sukulaistädin neulomia villasukkia ja pipoja. Aivan ihastuttavia ja todella käytännöllisiä kesälläkin viileillä keleillä, kiitos. <3



Einon kaverisynttäreitä juhlittiin viikko sitten. Ainollekin järjestettiin ensimmäiset kaverisynttärit kun hän täytti viisi ja minusta tuo ikä on ihan sopiva ensimmäisille "omille" kekkereille. Kaverivieraita oli viisi, siihen omat lapset päälle niin vilinää kyllä riitti. Onneksi sää oli huonoista ennusteista huolimatta hyvä, oli lämmin eikä satanut yhtään. Einohan laski öitä näihin juhliin ja synttärit onnistuivat ihan mielettömän hyvin. Yksi kohokohta taisi olla Turtles-tikkareiden syöminen, lapsille näytti maistuvan erinomaisesti, itse en kauhesti välitä tuon sokerimassan mausta mistä tikkareiden päälliset on tehty. Sisäosa on tehty kekseistä ja tuorejuustosta.

Eino tosin oli sitä mieltä, että tikkarit olivat vääränlaisia, koska niillä ei ollut ilkeitä silmiä. No, vaikka olisin halunnut, en olisi osannut väsät niille sellaisia, hyvä että sain ne edes kaukaisesti muistuttamaan ninjakilpikonnia. :D Luulen kyllä onnistuneeni ihan hyvin, koska yksi pojista tuli kysymään minulta, että missä se ja se ninjakilpikonna on (en todellakaan muista enää kuka on minkäkin värinen), sillä tarjolla oli vain puna- ja sininaamioisia kilppareita. 



   
Tikkareiden lisäksi tarjolla oli kaikkea epäterveellistä, karkkia, sipsiä, popcornia, keksejä, mehua, pikkupizzoja. Aikuisia varten (sain kun sainkin kaikki jäämään kahville) tein Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Suosittelen, todella hyvää! En ole aiemmin itse koskaan tehnyt raparperista piirakkaa, olen aina vähän kammoksunut niitä kuivia ja paksuja peltipiirakoita ja yllätyinkin todella, sillä tällä reseptillä piirakka on kaikkea muuta kuin kuivaa. 

Seuraavana päivänä meille tuli koiranpentu. Meillähän on ennestään kahdeksanvuotias labradorinnoutaja, joten koiran "ottaminen" ja kasvattaminen ei ole ihan uusi juttu. Vähän tietenkin jännitti, että miten vanhempi, meillä aina ollut koira ottaa uuden tulokkaan vastaan, mutta mitään ongelmia ei ole ollut. Lähinnä vanhempi yrittää päästä karkuun pieneltä, joka haastaa jatkuvasti leikkimään hyppien päälle ja näykkien korvista. Tämä uusi pentu asuu ulkona häkissä, lappis on sisäkoira. Lapset ovat olleet pennusta aivan innoissaan, päivisin pentu on pihalla vapaana eikä meinaa saada hetkeäkään rauhaa, kun joku lapsista on aina tarjoamassa vettä, rakentamassa pesää, heittämässä leluja, kiskomassa hännästä tai muuta yhtä mukavaa.



Aiemmin tällä viikolla haimme iskän illalla kymmenen aikaan töistä. Tämähän oli tietenkin lasten mielestä ihan hirveän jännää ja ihmeellistä, en edes muista milloin viimeksi iskä on ollut iltavuorossa (klo 14-22) tai milloin viimeksi olemme hänet töihin vieneet ja hakeneet. Jännää oli. Niin jännää, että Aino sai iltahepulin ja lauleskeli auton etupenkillä kovaan ääneen Muumi-lauluja minun aurinkolasit päässä. Einokin ehti takapiruksi kuvaan.



Eilen vietimme täällä meillä taas "vauva-treffit". Ihmettelimme vauvoja (6 kpl), höpöttelimme ja herkuttelimme koko illan. On hauskaa seurata lähekkäin syntyneiden vauvojen kasvua ja kehitystä sekä tietenkin vaihtaa kuulumisia äitien kanssa. Tällä kertaa mukana oli myös yksi odottaja, serkus-jengi kasvaa loppuvuodesta, hihii. <3 





Noin, siinä suurimmat. Nyt voin syventyä miettimään seuraavaa toive-postausta ja nauttimaan ihanasta kesästä, mikä nyt (ainakin hetkeksi) on koittanut. Näiden kukkien myötä oikein mukavaa sunnuntaita!




keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Te kysytte, minä vastaan

Noniin, antakaas tulla kysymyksiä! Kuitenkin joku siellä juttujani lukiessaan pyörittelee jos jonkinlaista kysymystä mielessään. Tässä siis oiva tilaisuus ottaa asioista selvää! Ihan mitä vaan taivaan ja maan väliltä, kokoan kysymykset sitten yhteen postaukseen rehellisine vastauksineen.

Yritän saada tämän "kiinteäksi" postaukseksi blogin etusivulle, aikaa esittää kysymyksiä on viikko eli 9.7. asti. 

Jee, jännää!

Ja jännä on muuten tämäkin projekti, mikä on nyt onneksi jo voiton puolella. Leikkimökki-kioski, tässä pieni "sneak peek". :)