sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Hetkiä kuvina 2

Viime viikot ovat olleet kaikkea erikoista täynnä. Pari viikkoa vierähtää aivan älyttömän nopeasti ja kaikki kivat postaus-ideat joko vanhentuvat tai unohtuvat. Tässä siis taas kuvakoosteen muodossa hetkiä edellisiltä viikoilta!

Muovailuvahat. Olette ehkä saattaneet kirjoituksistani päätellä, että meidän lapset rakastavat muovailuvahoilla askartelua. Tämä on erityisen kivaa puuhaa Sulon ja Toukon mielestä. On hauskaa seurata, kuinka kaksivuotias keskittyy täysillä ja pyörittelee palloja pulleissa käsissään. Nyt muovailu on ollut hetken tauolla, sillä ulkohommat- ja leikit ovat houkutelleet kaikki pihalle askartelujen ääreltä (hurraa!).



Kesäkuun puolessa välissä kävin ystäväni kanssa ostosreissulla Jyväskylässä. Meillä oli vauvat mukana, Liina ja Liinan serkku-tyttö viihtyivät kätevästi tupla-rattaissa. Vaikka tarkoitus oli lähteä katselemaan lähinnä itselleen vaatetta, lapsillekin tarttui jotakin pientä mukaan: jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että vielä jonain päivänä puen lapset samanlaisiin vaatteisiin, olisin nauranut päin naamaa. "Ai samanlaiset vaatteet sisaruksille? Ei ikinä.". Noh, jouduin jälleen kerran syömään sanani, sillä tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen kerta, kun sisarukset kulkevat samis-vaatteissa. Poikien lippikset löytyivät H&M:lta.



Kahvilla kävimme Jyväskylän Pannukakkutalossa, siellä saimme käteväsi myös syötettyä vauvat ennen kotiin lähtöä (julki-imettämistä, ja vieläpä ruokapöydässä, iik! ;)). Minun pannukakkuni päällä oli suklaata ja vadelmia, lisukkeena kermavaahtoa: yhdistelmä, mikä ei petä koskaan. Aivan sairaan hyvää. Mutta myös aika kallista minusta, "pelkkä" pannukakku ja kahvi kympin. No, tulipa kokeiltua. 



Toissa viikolla kävin Ainon, Einon ja Liinan kanssa Urpo ja Turpo-konsertissa. Sulo ja Touko pelkäävät Urpoa ja Turpoa, siksi eivät lähteneet mukaan. Hannele Huovi ja Soili Perkiö lauloivat ja laulattivat Urpo ja Turpo-lauluja ja kävivät itse nalletkin pari biisiä tanssimassa. Sateisesta ja viileästä säästä huolimatta lapsilla tuntui olevan mukavaa.



Liina sai parisen viikkoa sitten mieheni sukulaistädin neulomia villasukkia ja pipoja. Aivan ihastuttavia ja todella käytännöllisiä kesälläkin viileillä keleillä, kiitos. <3



Einon kaverisynttäreitä juhlittiin viikko sitten. Ainollekin järjestettiin ensimmäiset kaverisynttärit kun hän täytti viisi ja minusta tuo ikä on ihan sopiva ensimmäisille "omille" kekkereille. Kaverivieraita oli viisi, siihen omat lapset päälle niin vilinää kyllä riitti. Onneksi sää oli huonoista ennusteista huolimatta hyvä, oli lämmin eikä satanut yhtään. Einohan laski öitä näihin juhliin ja synttärit onnistuivat ihan mielettömän hyvin. Yksi kohokohta taisi olla Turtles-tikkareiden syöminen, lapsille näytti maistuvan erinomaisesti, itse en kauhesti välitä tuon sokerimassan mausta mistä tikkareiden päälliset on tehty. Sisäosa on tehty kekseistä ja tuorejuustosta.

Eino tosin oli sitä mieltä, että tikkarit olivat vääränlaisia, koska niillä ei ollut ilkeitä silmiä. No, vaikka olisin halunnut, en olisi osannut väsät niille sellaisia, hyvä että sain ne edes kaukaisesti muistuttamaan ninjakilpikonnia. :D Luulen kyllä onnistuneeni ihan hyvin, koska yksi pojista tuli kysymään minulta, että missä se ja se ninjakilpikonna on (en todellakaan muista enää kuka on minkäkin värinen), sillä tarjolla oli vain puna- ja sininaamioisia kilppareita. 



   
Tikkareiden lisäksi tarjolla oli kaikkea epäterveellistä, karkkia, sipsiä, popcornia, keksejä, mehua, pikkupizzoja. Aikuisia varten (sain kun sainkin kaikki jäämään kahville) tein Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Suosittelen, todella hyvää! En ole aiemmin itse koskaan tehnyt raparperista piirakkaa, olen aina vähän kammoksunut niitä kuivia ja paksuja peltipiirakoita ja yllätyinkin todella, sillä tällä reseptillä piirakka on kaikkea muuta kuin kuivaa. 

Seuraavana päivänä meille tuli koiranpentu. Meillähän on ennestään kahdeksanvuotias labradorinnoutaja, joten koiran "ottaminen" ja kasvattaminen ei ole ihan uusi juttu. Vähän tietenkin jännitti, että miten vanhempi, meillä aina ollut koira ottaa uuden tulokkaan vastaan, mutta mitään ongelmia ei ole ollut. Lähinnä vanhempi yrittää päästä karkuun pieneltä, joka haastaa jatkuvasti leikkimään hyppien päälle ja näykkien korvista. Tämä uusi pentu asuu ulkona häkissä, lappis on sisäkoira. Lapset ovat olleet pennusta aivan innoissaan, päivisin pentu on pihalla vapaana eikä meinaa saada hetkeäkään rauhaa, kun joku lapsista on aina tarjoamassa vettä, rakentamassa pesää, heittämässä leluja, kiskomassa hännästä tai muuta yhtä mukavaa.



Aiemmin tällä viikolla haimme iskän illalla kymmenen aikaan töistä. Tämähän oli tietenkin lasten mielestä ihan hirveän jännää ja ihmeellistä, en edes muista milloin viimeksi iskä on ollut iltavuorossa (klo 14-22) tai milloin viimeksi olemme hänet töihin vieneet ja hakeneet. Jännää oli. Niin jännää, että Aino sai iltahepulin ja lauleskeli auton etupenkillä kovaan ääneen Muumi-lauluja minun aurinkolasit päässä. Einokin ehti takapiruksi kuvaan.



Eilen vietimme täällä meillä taas "vauva-treffit". Ihmettelimme vauvoja (6 kpl), höpöttelimme ja herkuttelimme koko illan. On hauskaa seurata lähekkäin syntyneiden vauvojen kasvua ja kehitystä sekä tietenkin vaihtaa kuulumisia äitien kanssa. Tällä kertaa mukana oli myös yksi odottaja, serkus-jengi kasvaa loppuvuodesta, hihii. <3 





Noin, siinä suurimmat. Nyt voin syventyä miettimään seuraavaa toive-postausta ja nauttimaan ihanasta kesästä, mikä nyt (ainakin hetkeksi) on koittanut. Näiden kukkien myötä oikein mukavaa sunnuntaita!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti