keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Vastaukset, osa 2.

Mikä on inhokkisi kotitöiden saralla?

Äkkiseltään sanoisin, että lattioiden pesu. Oikeasti tykkään siitä itse lattioiden pesusta tosi paljon ja on ihan mahtavaa, kun lattiat ovat puhtaat ja koti on hetken raikas ja siisti, mutta se matka siihen lattioiden pesuun on ihan karmea: koko päivä menee ensin raivatessa ja järjestellessä paikkoja (lattioitahan ei siis voi pestä ennenkuin kaikki muut paikat ovat kunnossa) eli lattioiden pesu = suursiivous. Ikkunoiden pesu on myös aika ärsyttävää.

Mistä unelmoit?

Hmm. Tämä kysymys yllätti itsenikin: niin, mistä minä unelmoin? Ei tullut ensin oikein mitään mieleen. Sitten jotain pieniä juttuja: kokonaan valmis talo, pieni loma jossain muualla. Minun unelmani on tässä ja nyt, jokin uusi unelma (tai unelmia) tulee kyllä, mutta niiden aika on sitten myöhemmin.

Mikä on suurperhearjessa haastavinta? Mikä mukavinta?

Haastavinta on hidastaa vauhtia. Himmata niin, ettei arki olisi jatkuvaa suorittamista. Huomioida lapset yksi kerrallaan mutta tasapuolisesti. Huomata välillä puolisokin, huomata itsensä.

Mikä on mukavinta, sitä on vaikea määritellä. Lapset. Hetket, kun lapset viihtyvät ja leikkivät keskenään. Se, ettei kukaan jää koskaan yksin. Kun tulee joku pattitilanne ja he osaavat ratkaista sen itse. Toisten huomioon ottaminen, yhteen hiileen puhaltaminen.

Ihan tavallinen arki ja sen sujuvuus on parasta. Kun syöminen, lähteminen, saunominen ja nukkumaanmeno sujuvat ilman suurempia taistoja. On myös mukavaa kuulla paljon positiivisia kommentteja liittyen nimenomaan suureen porukkaan: kun joku ihmettelee, kuinka sujuvasti me pelaamme yhteen tai kuinka saamme pidettyä koko paketin kasassa niin hyvin. Koska näemme ihan jatkuvasti paljon vaivaa sen eteen, että asiat toimisivat, on kiva huomata, että vaivannäkö kannattaa.

Mistä saat voimaa arjen pyörittämiseen? 

Kliseistä sanoa, mutta lapsista tietenkin. Siitä, että heillä on hyvä ja turvallinen olla. Muistan joka ikinen päivä olla kiitollinen siitä, että meillä on asiat niin hyvin. 

Kaikkein tärkein tukipilari on puoliso. Hän on se, joka tietää, mitä arki parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla. On tärkeää, että on joku jolle ei välttämättä tarvitse selittää, miksi joskus ottaa niin vimmatusti päähän. Erittäin tärkeä voimavara on myös ystävät ja harrastukset: meillä on ihan mieletön tukiverkosto ja ystäväpiiri, joiden kanssa jaamme arjen ihanat ja kamalat puolet. Myös ystävälliset kommentit kantavat pitkään, varsinkin tilanteista, mitkä ovat oikeasti tosi haastavia ja mitkä saattaisivat mennä ihan yhtä lailla todella pieleen sen sijaan, että sujuvat hyvin. 

Lyhyet vai pitkät ikäerot lapsilla?

Minä tykkään, että lapsilla on lyhyet ikäerot. Meidän lapset ovat syntyneet puolentoista vuoden välein, mutta toisaalta pitkätkin ikäerot varmasti toimivat. Kummassakin on puolensa. Kukin tyylillään, itse en jaksaisi sitä, että juuri kun kuopus on lähtenyt kouluun, alkaisi vauva-aika taas alusta. Olen ajatellut, että lasten aika on nyt, myöhemmin keskityn sitten johonkin ihan muuhun. Käytännössä pienet ikäerot ovat kätevät: lapsista on seuraa toisilleen eikä vaatteita tarvitse kummemmin säilöä vaan ne siirtyvät suoraan seuraavalle. Mustasukkaisuutta meillä ei ole ikinä ollut, koska isommat sisarukset ovat olleet joko niin pieniä vauvan syntyessä tai sitten he ovat jo tottuneet siihen, että aina on joku muukin jakamassa huomiota.

Mitä luonteenpiirteitä toivot ettei lapsesi peri sulta?

Alituista suorittamista, täydellisyyden tavoittelua, ylenpalttista itsekriittisyyttä. Itse olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja toivon, että lapset oppivat myös sen, että he kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat. Vaikka minulta ei ole lapsena vaadittu koskaan liikoja, on minulla aina ollut kauhea paine onnistua kaikessa. Toisaalta olen tästä ominaisuudesta onnellinenkin, koska minusta ihmiset monesti alisuoriutuvat tai keksivät syitä, mikseivät viitsi edes yrittää, mutta liika on liikaa eikä aina voi onnistua täydellisesti. 

Mitä olet opiskellut? 

Lukion jälkeen kävin ammattikorkeakoulun, olen koulutukseltani tradenomi.

Haluatko mennä jossain vaiheessa kodin ulkopuolelle töihin? Mikä olisi haavetyöpaikkasi?

Kyllä haluan. Tällä hetkellä haavetyöpaikka liittyy jotenkin lapsiin tai kirjoittamiseen. Haluaisin opiskella ala-asteen opettajaksi. 

2 kommenttia:

  1. mielenkiintoisia kysymyksiä ja vastauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös! Näihin oli yllättävän hankala vastata ja tosi kiva nähdä, millaisista asioista lukijat ovat kiinnostuneita. Aina kun ei oikein tiedä, mitä kaikkea sitä itsestään ja koko porukasta kirjoittaisi niin tämä oli maino keino paljastaa jotain pieniä juttuja. :)

      Poista