maanantai 31. elokuuta 2015

Sunnuntai

Lapset heräävät johonkin aikaan, ehkä seitsemän ja kahdeksan välillä. Iskä nousee lasten kanssa, minä saan jäädä vielä pötköttämään. Lapset käyvät makoilemassa kainalossani hetken, kunnes yhdeksän jälkeen nousen ylös. Aamukahvin jälkeen keitän mannapuuron, iskä rakentaa lasten kanssa legoilla olohuoneen lattialla (varsinainen idylli). Kaikki syövät aamupalan vähän eri aikaan, minä petaan sängyt ja siivoilen samalla. 

Iskä lähtee koiranpennun kanssa ampumaradalle kahdeksitoista, minä menen siksi aikaa lasten kanssa mummulaan. Lasten isomummukin tulee siellä käymään. Syömme, hengailemme, lapset kaivavat matoja. Kotiin lähtiessämme saamme mukaamme epämääräisiä "mukuloita", jotain kukkasipuleita, mistä kukaan ei oikein tiedä mitä ne ovat sekä kevätvuohenjuuria (kukkia, joita en todellakaan itse tunnistanut vaan konsultoin puutarhuri-ystävääni, joka tunnistaa käsittämättömän määrän kasveja ja kukkia). Toukon kummitäti lähtee mummulasta mukaamme meille.

Kotona olemme noin kolmen aikaan. Touko nukahtaa hetkeksi autoon. Mieheni vanhemmat sekä sisko tulevat käymään, he tuovat sukutapaamisesta jääneitä ruokia meille. Juomme kahvit ja syömme jätskiä. Kun vieraat lähtevät, lapset touhuavat omiaan, Liina nukahtaa, iskä menee ajamaan puita liiteriin ja me keräämme (Toukon kummitädin kanssa siis) mustaviinimarjat. Niitä tuli jo ihan kivasti, vaikka pensaat ovat vasta kolme vuotta "vanhoja".

Ennen kuutta syötän Liinan ja lähden tädin sekä ystävän kanssa juoksulenkille (6 km!). Aino ja Eino ovat polkupyöräillen pururadalla mukana. Suurimman osan ajasta he hengailevat kahdestaan pururadan varrella olevalla leikkikentällä. Kotona olemme seitsemän aikaan, venyttelen ja menemme saunaan. 

Iskä keittää kaurapuuron. Puurojen jälkeen lapset haluavat vielä ruisleipää, Touko syö kaalipurjosalaattia suoraan purkista. Minä laitan uunipuuron uuniin kypsymään. Puoli yhdeksän aikaan pesen lasten hampaat, iskä jää laulamaan isommille ja minä syötän Liinan, joka nukahtaa yöunille. Koko porukka on unessa yhdeksältä.

Siivoilen isoimmat sotkut ja ruokapöydän. Koiranpentu tulee hetkeksi sisälle. Pian iskä kuitenkin kyllästyy siivoamaan nyhdettyjä vessapaperin palasia ja maitotölkin jäänteitä lattioilta ja vie koiran takaisin häkkiin. Katsomme hetken telkkaria, mutta yhdentoista aikaan kumpikin on ihan valmis yöunille. Viimeisenä käyn vielä peittelemässä lapset.  


sunnuntai 30. elokuuta 2015

Lauantai

Hei minähän olen ihan tyystin unohtanut kertoa, miten Sulon kerhon aloitus meni! Apua. Meidän lapset käyvät siis seurakunnan päiväkerhossa kerran viikossa, Eino käy vielä tämän vuoden kerhossa kotoa, ensi vuonna hän menee sinne eskarilaisten (kääk) mukana. Kerho on jokaisen lapsen kohdalla ollut ensimmäinen lasten ihan oma harrastus, mihin he menevät itsekseen. Kerho on tarkoitettu yli 3-vuotiaille ja koska Sulo täytti kolme vasta viime talvena, aloitti hän kerhossa tänä syksynä.

Jännitin kerhon alkua aika paljon, koska Sulosta ei ikinä tiedä. Jos hän päättää, että hän ei sinne mene, hän ei mene ja sillä sipuli. Ainon kanssa kerhon aloitus meni aikanaan ihan ok, vähän hän oli parilla ensimmäisellä kerralla ollut hiljainen, mutta sittemmin tykkäsi kerhossa käymisestä ihan hirveästi. Einon kanssa aloitusta lykättiin puolella vuodella, hän ei vain halunnut mennä. Pari kertaa kokeiltiin, mutta sitten päätettiin suosiolla odottaa. Ja se oli hyvä ratkaisu, muutaman kuukauden päästä hän jäi kerhoon kuin vanha tekijä. Alkukankeuden jälkeen kerhosta on tullut viikon kohokohta.

Sulon kohdalla jännitin turhaan. En ehtinyt hänelle edes tossuja laittamaan, kun hän oli jo kaivamassa lelulaatikoita muiden lasten kanssa. Jälleen kerran täytyy ihmetellä, että kuinka käsittämättömän erilaisia lapset ovatkaan. Ja hyvä niin tietenkin, ei sillä, mutta hassua se välillä on. 


Mutta sitten siihen lauantaihin, mistä ei tosin ole ihan hirvittävästi kerrottavaa, koska olimme suurimman osan päivästä mieheni isän puolen suvun sukukokoontumisessa. :)

Aamulla heräilimme seitsemän jälkeen, hitaasti. Erittäin hitaasti. Aloin tekemään aamupalaakin vasta joskus ennen yhdeksää, sitä ennen höpöteltiin ja pötköteltiin, minä syötin ja puin Liinan ja lapset katsoivat ohjelmia. Iskä tuli karhumetsältä yhdeksän jälkeen. Aamupalan jälkeen vähän siivoiltiin, minä kirjoitin blogia. Sitten keräilimme kamppeet valmiiksi ja pakkasimme koko porukan autoon. Sukukokouksessa olimme kahdentoista jälkeen. Päivä meni siellä hengaillessa, syötiin, käytiin saunassa ja paljussa. Kotona olimme puoli kymmenen aikaan, lapset nukahtivat autoon. Liina oli vielä hetken hereillä, kunnes nukahti tissille. Itse kävin nukkumaan ennen puolta yötä, iskä kuorsasi jo siinä vaiheessa.

Ihanan aurinkoinen päivä oli, lapset olivat ihan poikki pitkän päivän jälkeen. Eino ja minä kävimme järvessäkin uimassa, saas nähdä oliko tämän kesän viimeinen järvi-pulahdus. ;)  

lauantai 29. elokuuta 2015

Perjantai

Jotta tämän blogin perimmäinen tarkoitus ei unohdu, kirjoitan pitkästä aikaa meidän tavallisista päivistä - ihan perinpohjaisesti. Yleensä olen aloittanut nämä arkipostaus-sarjat maanantaista ja lopettanut perjantaihin, mutta nyt taidan kirjoittaa perjantaista perjantaihin niin mukaan tulee myös viikonloppu. Näiden kirjoitusten tekeminen tuli mieleen osittain siksi, että törmäsin eilen illalla facebookissa keskustelupalstaan, missä joku oli tiedustellut, että mitä kotiäidit tekevät aamupäivisin. Sinne oli kerääntynyt hyvin tutunoloisia vastauksia, mutta parhaiten mieleeni jäi kommentti, missä viitattiin siihen, että kotiäitien päivät kuulostivat hyvin leppoisilta, ei yhtään "tavalliseen" työpäivään verrattavilta päiviltä. Sen enempää nyt tässä syventymättä tähän aiheeseen (ehkä myöhemmin) avaan teille meidän päivien kulkua. Toivottavasti ne kuulostavat yhtä leppoisilta kuin ne vastaukset mitä eilen luin. ;)  
Tiedossa siis meidän sakin temmellystä ihan tuutin täydeltä! :)

Eilen perjantaina heräsin herätyskelloon seitsemän jälkeen. Lapset nukkuivat vielä kaikki, iskä oli lähtenyt pari tuntia sitten töihin. Unisista tenavista huomaa, että viikonloppu tulee taas tarpeeseen. Saan Ainon kuitenkin ajoissa hereille, pienemmät heräilevät vuoronperään ennen ja jälkeen kahdeksan. Aino pukee, syö kaurapuuroa ja kaaakaota, halailee pikkusiskon (pojat eivät ikinä saa aamulla heippa-haleja :D) ja hyppää taksiin kahdeksan jälkeen. Pojat katsovat hetken (ehkä sekunnin) lastenohjelmia, kunnes aloittavat autojen ja duplojen kaivamisen huoneissa. Erittäin lyhyeltä tuntuvan ajan jälkeen huushollin lattiat ovat täynnä autoja, palikoita, pikkusotilaita, legoja, supermies-viittoja ja pyssyjä.

Syömme poikien kanssa aamupalan (kaurapuuroa ja ruisleipää). Vaihdan Liinalle vaipan ja vaatteet ja syötän hänet. Siivoilen keittiötä ja edelliseltä illalta jääneitä kylpypyyhkeitä, vaatteita, kenkiä, epämääräistä sälää sun muuta. Petaan sängyt. Koska tupa on jo valmiiksi kaaoksen vallassa, hyödynnän tilanteen levittelemällä keittiön pöydälle muovailuvahat, vesivärit, puuvärit ja piirrustuspaperia. Itse värittelen hetken omaa värityskirjaani (leppoisaa), sitten autan Suloa muovailuvahojen ja vesivärien kanssa (ei leppoisaa, pojalla on nimittäin ihan hirvittävä uhma ja jos tähden muotoisessa muovailuvaha-piparissa on vajaa sakara, alkaa kauhea karjunta siitä, että se pitää tehdä uudestaan). Sitten autan Einoa teroittamaan puukyniä, osa teroitusroskista on lentänyt lattialle joten neuvon Einoa teroittamaan johonkin kuppiin. Toukokin maalaa ja värittää mielellään ja vaikka äkkiseltään katsottuna tuotokset ovat pelkkää söhröä, on niissä kuitenkin joku ajatus. Kun kysyn pojalta, että mitä piirsit, vastaus on aina joko "tititaa" tai "äiti". Liinan hermostuu lattialla, koska kaikki lelut ovat lentäneet liian kauas. Syötän hänet ja laitan nukkumaan pinnasänkyyn. Pojat kyllästyvät piirtelyyn ja siirtyvät leikkimään ralleja eteisestä olohuoneeseen: kävelykärryllä täysiä eteisestä olkkarin perimmäiseen nurkkaan. Huuto kuuluu tietenkin asiaa, pitäväthän ralliautot kovaa meteliä.

Siivoan hetken lasten huoneita, järjestelen laatikoita ja kerään rikkinäisiä leluja ja roskia. Imuroin huoneet ja eteisen, samalla keräilen tavaraa paikoilleen. Pojat innostuvat leikkimään juuri siivotuissa huoneissa, joten saan rauhassa vähän järjestellä olkkaria ja keittiötä. Liina herää aamupäivätirsoilta. Imuroin loppuun ja järjestelen kodinhoitohuoneen. Syötän Liinan.

Etsin pojille vaatteet ja sadetakit, puolenpäivän aikaan lähdemme koululle: Ainolla on ollut koulussa polkupyöräily-päivä (poliisi oli kertomassa turvallisuudesta jne.) joten lähdemme koululta yhden aikaan myös Aino ja hänen polkupyöränsä mukanamme. Kotona laitamme märät vaatteet kuivumaan, onneksi ilma oli lämmin, sillä Liinakin oli kuin suihkussa käynyt, en tajunnut kaivaa hänelle mitään sadevaatteita ja rattaiden sadesuojakin on jossain hukassa. Ulkoilusta jäi kiva fiilis vaikka satoikin.

Syömme edellisten päivien jämiä, kaksi veljeäni pyörähtävät hakemassa meillä lainassa olleen auton. Siivoan keittiön ja laitan tavarat valmiiksi: Ainolla on kolmelta pianotunti ja sinne on lähdettävä ajamaan heti, kun iskä on puoli kolmen aikaan kotona. Otan Ainon lisäksi Einon ja Liinan mukaan. Käyn soittotunnin aikana postissa (Eino ja Liina odottavat autossa) ja soittotunnin jälkeen käymme yhdessä kaupassa. Kotona syömme jätskiä.

Lähden ystävän kanssa lenkille puoli kuudelta. Syötän Liinan ennen lähtöä, iskä jää lasten kanssa kotiin. Lenkin jälkeen käymme saunassa, teemme pizzaa, siivoamme ja syömme pizzaa. Katsomme hetken Frozen-elokuvaa ja syömme irtokarkkeja. Minä pesen lasten hampaat ja jään laulamaan heille, iskä hengailee Liinan kanssa. Lapset nukahtavat yhdeksältä (ei tarvinnut kauaa hoilata). Syötän Liinan ja jämähdän sohvalle. Iskä hakee pienemmän koiran häkistä hetkeksi sisälle, Liina seuraa innolla koirien touhuja. Iskä siivoaa keittiön ja käy puoli yhdentoista aikaan nukkumaan, hän lähtee aamulla karhu-jahtiin. Minä jään Liinan kanssa katsomaan telkkaria, Liina nukahtaa syliini. Katson Goyote ugly-elokuvan loppuun, käyn peittelemässä lapset ja käyn nukkumaan puoli kahdentoista maissa. Ensin katselen hetken kuuta, se valaisee pimeää pihaa ja olohuoneen.

P.s. Einon huoneen oveen on ilmestynyt "kyltti" (Eino ihan itse askarteli). Muutama viikko sitten Ainon huoneen ovessa luki "pojilta kielletty", mutta sittemin se jouduttiin poistamaan, koska lasten harmiksi heidän tavaroitaan on tasapuolisesti jokaisessa lastenhuoneessa, joten esimerkiksi askartelu ei onnistu ilman Ainon huoneessa käyntiä.


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ihana Pikkunorsu + arvonta

Minulla on ilo esitellä teille aivan ihastuttava julistekauppa Pikkunorsu. Olen saanut myös luvan ARPOA teidän lukijoiden kesken yhden todella upean tuotteen, jännää! 

Tämä postaus on siis toteutettu yhdessä Pikkunorsu-verkkokaupan kanssa, kiitos tästä hienosta mahdollisuudesta! :)

 Sininen uni

Kun ensimmäisen kerran "astuin" Pikkunorsuun, olin ihan myyty. Mitä ihania julisteita ja kortteja lapsille! Päätin heti, että tilaan kummitytölle syntymäpäivälahjaksi jotain ja lopulta päädyin personoitavaan julisteeseen, johon sitten katselin sopivan kehyksen. Julisteessa lukee lapsen nimi, syntymäpäivä, -aika ja -paikka sekä syntymämitat. Kehystetty juliste on erittäin kaunis ja se jää lapselle (tai vanhemmille) mukavaksi muistoksi. Tilaamastani julisteesta en tarkempia kuvia julkaise, onhan siinä yhden valloittavan mimmin henkilökohtaisia tietoja, mutta osaatte varmasti kuvitella, kuinka ihana kokonaisuus lahjasta tuli: vaaleanpunainen teksti, valkoinen kehys ja lisäksi pirteän värinen Niin kuin-nimikortti.

          


"Pikkunorsu on suloinen julistekauppa, josta löydät tutut lastenlaulut typografisina julisteina ja kortteina. Lisäksi tuotteissamme seikkailevat Pikkunorsun pienet eläinkaverit ja musiikkisymbolit. Keskitymmekin erityisesti lastenhuoneeseen sopiviin tuotteisiin." 

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Itse olen suunnitellut tilaavani personoitavan julisteen kummipojalle syntymäpäivälahjaksi ja oli minulla niinkin kunnianhimoinen tavoite, että myös omilla lapsillamme olisi jonain päivänä oma juliste. Kohta meillä on siis seinät täynnä lastenlauluja ja Minä olen-tauluja, ihanaa. :) 

Sisustajille Pikkunorsu on oikea paratiisi: eläinaiheiset kuvat toisivat väriä lastenhuoneen seinälle ("Äiti kato, sammakko!") ja mikäpä olisi niin ajankohtainen aihe ekaluokkalaisen huoneeseen kuin aakkos- tai numerojuliste? Intohimoiselle juna-fanille sopisi erinomaisesti Pienen pieni veturi-laulu ja tiedonjanoiselle leikki-ikäiselle Ihme ja kumma-juliste. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Kortitkin ovat niin suloisia, ettei niitä todellakaan voi laittaa laatikkoon piiloon.

Kaiken hyvän lisäksi tuotteet ovat kotimaisia, niille on myönnetty Avainlippu- ja Design from Finland-tunnukset.

  Elefanttimarssi nuoteilla 

 Pyöreät eläintarrat

Pikkunorsua ja inspiroivia kuvia voi seurata facebookissa, instagramissa ja pinterestissä.

  Tässä olen minä

  Syntymäpäiväkortti

Ja nyt siihen arvontaan! Onnellinen voittaja saa tilata veloituksetta personoitavan julisteen. <3 Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen, että kenelle tilaisit julisteen (esim. tulevalle kummilapselle kastelahjaksi) ja jättämällä sähköpostiosoitteen kommentin yhteyteen. Osallistua voi 6.9. saakka eli arvon voittajan maanantaina 7.9.! 

Onnea arvontaan! :)

P.s. Tämän haluan omaan kotiimme paraati-paikalle. <3

Perheessämme

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Meidän talo - ennen ja jälkeen

Olemme asuneet tässä kodissa nyt reilut kolme vuotta. Kun muutimme, talo oli lähestulkoon joka paikasta enemmän tai vähemmän kesken. Ainut valmis huone tai kokonaisuus oli sauna ja pesuhuone. Muuttaessamme vaatehuoneessa ei ollut hyllyn hyllyä, kodinhoitohuoneesta puuttui kaapistot, listoja puuttui sieltä täältä, eteisestä ja aulasta puuttui kaapit, keittiön kaappien ovista ja laatikostoista puuttui vetimet ja mitähän muuta, en enää edes muista. Mutta tärkeimmät oli: keittiössä pystyi tehdä ruokaa, vessat toimivat, seinät olivat pystyssä ja sähköt pelasivat. Etenkin ulkopuolelta talo näytti - noh, keskeneräiseltä. Erittäin keskeneräiseltä. Rakennusaikaa oli takana vuosi: tämän vuoden aikana mieheni piti vain muutaman hassun lomapäivän, Sulon isyyslomakin käytettiin tehokkaasti hyödyksi taloa rakentaen. Kun muuttotarkastus oli tehty, emme epäröineet hetkeäkään, vaan jo samana iltana keitin iltapuuron lapsille kaiken keskeneräisyyden keskellä.

Näin jälkeenpäin ei ikinä uskoisi, että kaikki oli niin pahasti levällään. Vasta nyt kuvia katsoessa sitä tajuaa, kuinka paljon "pientä viimeistelyä" on muuton jälkeen tehty. Pihasta puhumattakaan, sitä ruvettiin suunnittelemaan ja tekemään vasta muuton jälkeen. Kaiken olemme jaksaneet tehdä muun arjen lomassa, se tuntuu uskomattomalta nyt.

Etsin muutaman kuvan, mitkä on otettu rakennusaikana ja muuton jälkeen. Eilen kuvasin taloa suunnilleen samoista kohdista ja täytyy myöntää: on näissä aika iso ero! Vähän on vielä hommia tekemättä mutta voiton puolella jo ollaan. 

Ulkorakennus

Ylempi kuva rakennusajalta.

Ylin kuva rakennusajalta, keskimmäinen on otettu vuosi muuton jälkeen kun takaterassin rakentaminen alkoi.

Talon toisessa päädyssä on tällä hetkellä projekti kesken. Ovi vie kodinhoitohuoneeseen.


Näkymä etupihalta.

Etuterassilta puuttui kaiteet ja rappuset. Lasten serkkutyttö myös kuvassa.

Ensimmäisen kesän keksimme mitä ihmeellisimpiä juttuja pihalla: kesä on aina kesä, oli tilanne mikä tahansa. :D





Ylempi kuva toiselta kesältä.

Ylempi kuva toiselta kesältä: vastasyntynyt Touko nukkuu isommissa vaunuissa. 
Ylempi kuva rakennusajalta, mummuni oli kaitsemassa lapsia maalaustalkoissa.

Ylempi kuva rakennusajalta.

Ylempi kuva rakennusajalta, keskimmäinen muuton  jälkeen.
Muistan, kuinka ensimmäisen kesän pelkästään siivosin pihaa kun en muutakaan osannut tehdä: rakennusajalta oli jäänyt hirvittävät kasat roskaa pitkin poikin. Erilaisia lautakasoja oli siellä täällä, kuten myös rakennustarvikkeita ja työkaluja. Jotenkin kummasti saimme pikkuhiljaa paikat siivottua ja nyt nuo kasat ovat muisto vain. :)

perjantai 21. elokuuta 2015

Takaisin arkeen

Meillä on nyt arkea takana parisen viikkoa. Pikkuhiljaa rytmi alkaa kääntyä, mutta aikamoinen homma on taas järjestää asiat niin, että lapset ovat illalla ajoissa nukkumassa. Yöt ovat olleet levottomia, mutta uskon niiden rauhoittuvat hiljalleen. 

Olemme onnekkaita saadessamme nauttia näistä ihanista kesäsäistä tavalliseen tapaan, Ainonkin koulupäivät ovat vielä niin lyhyitä, että olemme ehtineet käydä uimassa ja touhuta ulkona ihan kyllästymiseen saakka. Aino on tykännyt alkaneista pianotunneista, ensi viikolla hänellä alkaa myös kauan odotettu jumppa. Jo keväällä jumpan loppuessa Aino varmisti, että saa mennä sinne sitten syksyllä takaisin. 

Osallistuimme viime sunnuntaina kirpputorisuunnistus-tapahtumaan ja Aino ja Eino pitivät meidän kirpparipisteellä kahviota. Lapset leipoivat ison kasan korvapuusteja (iskä auttoi) ja mokkapaloja (minä autoin). Tämä oli lapsille erityisen mieluinen ja jännä juttu ja tuotot he saivat pitää itsellään. Nyt rahat on tosin jo tuhlattu, mihinkäs muuhunkaan kuin legoihin.




Eino odottaa jo kovasti sählyn alkamista. Luistelemaankin hän haikailee jo, ja iskän kanssa hirvimetsälle. Saapa nähdä pääseekö poika joku aamu mukaan sitten kun jahti alkaa.

Einolla ja Sulolla alkaa ensi viikolla kerho. Einohan on kerhossa käynytkin, mutta Sulo menee nyt ensimmäistä kertaa. Minua vähän jännittää että miten poika siihen suhtautuu, meidän lapset kun ovat olleet aina enemmän tai vähemmän hitaasti lämpeneviä tällaisten asioiden suhteen. Sulo sai uuden, oman kerhorepun, ainakin kotona hän on kantanut sitä innoissaan selässä ja pakannut kerhotossut valmiiksi.  


Touko on pärjännyt päivät ilman vaippaa ja muutamana aamuna yövaippakin on ollut ihan kuiva. Touko tunnistaa hädän jo hyvin ja ehtii vessaan hyvissä ajoin. Kauheasti Toukon kanssa tätä potta-asiaa ei ole tarvinnut varsinaisesti harjoitella, vaan hän rupesi itse isompien esimerkistä käymään potalla ja pöntöllä. Jopa ne vähät päiväunet, mitä Touko on viimeaikoina nukkunut, ovat menneet ilman vaippaa. Kapteeni Amerikkakin on päässyt tutustumaan pottailun ihmeelliseen maailmaan.


Meidän pieni kasvimaa tuottaa jo mukavasti naposteltavaa. Salaattia olen hakenut sieltä pitkin kesää, nyt lapset ovat maistelleet herneitä ja porkkanoita. Meillä kasvimaan on laitettu nimenomaan siksi, että lapset ovat aina siitä niin innoissaan. Määrältään sato on niin pieni, että järjellä ajateltuna sen laittaminen ja hoitaminen ei ole kovin kannattavaa, mutta sitäkin isompi ilo siitä syntyy, kun keväällä istutetuista siemenistä kasvaa syötävää.


Liina täytti pari päivää sitten 5 kuukautta. Saman verran on täysimetystä takana, vielä kuukausi "armonaikaa", sitten täytyy/saa/voi alkaa maistella soseita. Aika on mennyt kyllä ihan käsittämätöntä vauhtia, hassua ajatella, että meidän vauvakin istuu kohta syöttötuolissa kaurapuuroa syömässä. Kaikkea tyttö kyllä laittaisi jo suuhunsa, varsinkin ruohoa ja hiekkaa (jee). 5 kk:n kuvauskin oli pelkkää kortin maistelua. :) 



Liina sai kummitädiltään tuliaisiksi Barcelonasta aivan ihanat, pikkuiset kengät. Kyllä tytön nyt kelpaa. <3


Syksyksi nuo ovst ihan todella passelit. Muutenkin olen ollut harvinaisen ajoissa liikkeellä mitä tulee lasten välikausi- ja talvivaatteisiin: olen hyödyntänyt tehokkaasti alennusmyyntejä ja tarkouksia, vaikka onkin ollut ihan hönttiä miettiä toppavaatteita keskellä parhaimpia kesäkelejä. Mutta nyt ne on ainakin valmiina. Lisäksi kehitytin ison kasan valokuvia, Liinastakaan meillä ei ole kehyksissä vielä yhtäkään. Olohuoneen isoon tauluun otin kaikista lapsista oikein erikseen uudet kuvat. Nyt alan käymään kirpputorille vietäviä tavaroita läpi ja etsimään aineksia "pirtelöön". Eino toivoo avocadoa, Sulo mustikkaa. OMG.

Hauskaa perjantaita, nautitaan auringonpaisteesta! :)

torstai 20. elokuuta 2015

Nosh-kutsuilla

Pääsin ihailemaan Noshin uutta lastenvaate-mallistoa reilu viikko sitten ja voi että mitä kaikkea siellä taas olikaan! Jokaiselle jotakin - se jäi päällimmäisenä minulle tästä mallistosta mieleen. On raitaa, graafista kuvioo, tiikereitä, tähtiä, palloja, sydämiä, pilviä, värejä, ihania malleja.. Jos näistä ei mikään kolahda omalle kohdalle niin jo on kumma! 




Olen hokenut tätä samaa monta kertaa, mutta taas se piti paikkansa: mallisto on ehdottomasti nähtävä livenä. Useampaan kertaan, jos mahdollista, sillä vaatteita on taas niin paljon, että niiden sulatteleminen vie aikansa. Jos pääsen mallistoa vielä toistamiseen katsomaan, olen varma, että bongaan sieltä taas jotakin sellaista mitä en ensimmäisellä kerralla edes huomannut.

Minun ehdottomat suosikit ovat (ylläriylläri) raidat. Graafiset eläinkuviot eivät ole ihan minun makuuni eikä keltainen ollut niin kirkkaan keltainen kuin odotin (jäi keltaiset housut ja tähti-pipo tilaamatta, ainakin tällä erää), mutta ilman eivät meidän lapset taas(kaan) jääneet - päinvastoin. Jos kukkaro olisi pullollaan ja lasten kaapit tyhjillään eikä toisin päin, olisi meille kotiutunut varmasti paljon muutakin. Nämä ostin meille:


Ainolle sateenkaari-huppari, Einolle ukkospilvi-huppari, Sulolle raketti-t-paita ja Toukolle ihanan punainen raita-pipo. Syksyä jo selvästi odotellessa. Nämä ovat minusta kaikki sellaisia vaatteita, että ne menevät hyvin sekä tytöillä että pojilla. Kuvasta puuttuu Liinan musta-valko-raidallinen body, en tiedä miten unohdin sen kuvasta ihan kokonaan. Kopioin siitä kuvan Noshin sivuilta.

Raita body, musta-vanilja


Bodyn kanssa sopisi ihanasti esimerkiksi vaalenapunaiset tai pinkit housut.. olen hurahtanut täysin kaikkeen vaaleanpunaiseen. Kun Aino vajaa seitsemän vuotta sitten syntyi, vannoin, etten osta hänelle mitään vaalenpunaista. Nyt kaikki hempeät tyttö-värit on ihan IIIK-osastoa. Hah.

Tilasin ITSELLENI lasten mallistosta leggingsit. Suurin koko sopii minulle hyvin. Nämä mätsäävät täydellisesti esimerkiksi mustan yläosan kanssa. Välillä salaa toivon, että tulisi jo syksy ja viileämmät kelit, niin pääsisi näitä käyttämään (ihan periaatteestahan tällaisilla ihanilla kesäkeleillä ei voi pukeutua pitkiin housuihin).


Toukokin oli onnellinen uudesta piposta - niin onnellinen, ettei meinannut luopua siitä tänään ollenkaan. Helle vei kuitenkin lopulta voiton ja sain laittaa pipon vielä viileämpiä säitä odottelemaan. 


Erityisen paljon pidän Noshin vaatteissa siitä, että lapsille tarkoitetut vaatteet ovat oikeasti lasten vaatteiden näköisiä: käytännöllisiä, tietyllä tapaa yksinkertaisia vaatteita ilman rimpsuja, röyhelöitä, hölmöjä printtejä tai strasseja. Ei sillä, että prameammissa vaatteissa olisi mitään vikaa, mutta itse tykkään, että lapselle puettava vaate ei ole suora kopio aikuisten vaatteesta. Ja toivon tietysti, että nämä vaatteet ovat kulutusta kestäviä, olisi ihana nähdä aikanaan tuo sateenkaari-huppari myös Liinan päällä. <3

Kiitos kivoista kutsuista emännälle sekä mukavalle ja asiantuntevalle esittelijälle! <3