lauantai 29. elokuuta 2015

Perjantai

Jotta tämän blogin perimmäinen tarkoitus ei unohdu, kirjoitan pitkästä aikaa meidän tavallisista päivistä - ihan perinpohjaisesti. Yleensä olen aloittanut nämä arkipostaus-sarjat maanantaista ja lopettanut perjantaihin, mutta nyt taidan kirjoittaa perjantaista perjantaihin niin mukaan tulee myös viikonloppu. Näiden kirjoitusten tekeminen tuli mieleen osittain siksi, että törmäsin eilen illalla facebookissa keskustelupalstaan, missä joku oli tiedustellut, että mitä kotiäidit tekevät aamupäivisin. Sinne oli kerääntynyt hyvin tutunoloisia vastauksia, mutta parhaiten mieleeni jäi kommentti, missä viitattiin siihen, että kotiäitien päivät kuulostivat hyvin leppoisilta, ei yhtään "tavalliseen" työpäivään verrattavilta päiviltä. Sen enempää nyt tässä syventymättä tähän aiheeseen (ehkä myöhemmin) avaan teille meidän päivien kulkua. Toivottavasti ne kuulostavat yhtä leppoisilta kuin ne vastaukset mitä eilen luin. ;)  
Tiedossa siis meidän sakin temmellystä ihan tuutin täydeltä! :)

Eilen perjantaina heräsin herätyskelloon seitsemän jälkeen. Lapset nukkuivat vielä kaikki, iskä oli lähtenyt pari tuntia sitten töihin. Unisista tenavista huomaa, että viikonloppu tulee taas tarpeeseen. Saan Ainon kuitenkin ajoissa hereille, pienemmät heräilevät vuoronperään ennen ja jälkeen kahdeksan. Aino pukee, syö kaurapuuroa ja kaaakaota, halailee pikkusiskon (pojat eivät ikinä saa aamulla heippa-haleja :D) ja hyppää taksiin kahdeksan jälkeen. Pojat katsovat hetken (ehkä sekunnin) lastenohjelmia, kunnes aloittavat autojen ja duplojen kaivamisen huoneissa. Erittäin lyhyeltä tuntuvan ajan jälkeen huushollin lattiat ovat täynnä autoja, palikoita, pikkusotilaita, legoja, supermies-viittoja ja pyssyjä.

Syömme poikien kanssa aamupalan (kaurapuuroa ja ruisleipää). Vaihdan Liinalle vaipan ja vaatteet ja syötän hänet. Siivoilen keittiötä ja edelliseltä illalta jääneitä kylpypyyhkeitä, vaatteita, kenkiä, epämääräistä sälää sun muuta. Petaan sängyt. Koska tupa on jo valmiiksi kaaoksen vallassa, hyödynnän tilanteen levittelemällä keittiön pöydälle muovailuvahat, vesivärit, puuvärit ja piirrustuspaperia. Itse värittelen hetken omaa värityskirjaani (leppoisaa), sitten autan Suloa muovailuvahojen ja vesivärien kanssa (ei leppoisaa, pojalla on nimittäin ihan hirvittävä uhma ja jos tähden muotoisessa muovailuvaha-piparissa on vajaa sakara, alkaa kauhea karjunta siitä, että se pitää tehdä uudestaan). Sitten autan Einoa teroittamaan puukyniä, osa teroitusroskista on lentänyt lattialle joten neuvon Einoa teroittamaan johonkin kuppiin. Toukokin maalaa ja värittää mielellään ja vaikka äkkiseltään katsottuna tuotokset ovat pelkkää söhröä, on niissä kuitenkin joku ajatus. Kun kysyn pojalta, että mitä piirsit, vastaus on aina joko "tititaa" tai "äiti". Liinan hermostuu lattialla, koska kaikki lelut ovat lentäneet liian kauas. Syötän hänet ja laitan nukkumaan pinnasänkyyn. Pojat kyllästyvät piirtelyyn ja siirtyvät leikkimään ralleja eteisestä olohuoneeseen: kävelykärryllä täysiä eteisestä olkkarin perimmäiseen nurkkaan. Huuto kuuluu tietenkin asiaa, pitäväthän ralliautot kovaa meteliä.

Siivoan hetken lasten huoneita, järjestelen laatikoita ja kerään rikkinäisiä leluja ja roskia. Imuroin huoneet ja eteisen, samalla keräilen tavaraa paikoilleen. Pojat innostuvat leikkimään juuri siivotuissa huoneissa, joten saan rauhassa vähän järjestellä olkkaria ja keittiötä. Liina herää aamupäivätirsoilta. Imuroin loppuun ja järjestelen kodinhoitohuoneen. Syötän Liinan.

Etsin pojille vaatteet ja sadetakit, puolenpäivän aikaan lähdemme koululle: Ainolla on ollut koulussa polkupyöräily-päivä (poliisi oli kertomassa turvallisuudesta jne.) joten lähdemme koululta yhden aikaan myös Aino ja hänen polkupyöränsä mukanamme. Kotona laitamme märät vaatteet kuivumaan, onneksi ilma oli lämmin, sillä Liinakin oli kuin suihkussa käynyt, en tajunnut kaivaa hänelle mitään sadevaatteita ja rattaiden sadesuojakin on jossain hukassa. Ulkoilusta jäi kiva fiilis vaikka satoikin.

Syömme edellisten päivien jämiä, kaksi veljeäni pyörähtävät hakemassa meillä lainassa olleen auton. Siivoan keittiön ja laitan tavarat valmiiksi: Ainolla on kolmelta pianotunti ja sinne on lähdettävä ajamaan heti, kun iskä on puoli kolmen aikaan kotona. Otan Ainon lisäksi Einon ja Liinan mukaan. Käyn soittotunnin aikana postissa (Eino ja Liina odottavat autossa) ja soittotunnin jälkeen käymme yhdessä kaupassa. Kotona syömme jätskiä.

Lähden ystävän kanssa lenkille puoli kuudelta. Syötän Liinan ennen lähtöä, iskä jää lasten kanssa kotiin. Lenkin jälkeen käymme saunassa, teemme pizzaa, siivoamme ja syömme pizzaa. Katsomme hetken Frozen-elokuvaa ja syömme irtokarkkeja. Minä pesen lasten hampaat ja jään laulamaan heille, iskä hengailee Liinan kanssa. Lapset nukahtavat yhdeksältä (ei tarvinnut kauaa hoilata). Syötän Liinan ja jämähdän sohvalle. Iskä hakee pienemmän koiran häkistä hetkeksi sisälle, Liina seuraa innolla koirien touhuja. Iskä siivoaa keittiön ja käy puoli yhdentoista aikaan nukkumaan, hän lähtee aamulla karhu-jahtiin. Minä jään Liinan kanssa katsomaan telkkaria, Liina nukahtaa syliini. Katson Goyote ugly-elokuvan loppuun, käyn peittelemässä lapset ja käyn nukkumaan puoli kahdentoista maissa. Ensin katselen hetken kuuta, se valaisee pimeää pihaa ja olohuoneen.

P.s. Einon huoneen oveen on ilmestynyt "kyltti" (Eino ihan itse askarteli). Muutama viikko sitten Ainon huoneen ovessa luki "pojilta kielletty", mutta sittemin se jouduttiin poistamaan, koska lasten harmiksi heidän tavaroitaan on tasapuolisesti jokaisessa lastenhuoneessa, joten esimerkiksi askartelu ei onnistu ilman Ainon huoneessa käyntiä.


2 kommenttia:

  1. just sitä ihanaa pikkulapsi-perhearkea ;) mielenkiintoista,pitäsköhän minunki raapustella päivän tapahtumista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki on kyllä parasta, vaikka välillä hulinaa onkin. Tai ehkä juuri siksi. :) Juu ehdottomasti!

      Poista