keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Hurlumhei!

Parempaakaan otsikkoa en nyt tälle tekstille keksinyt, mutta se kyllä kuvaa aika hyvin tämän hetken tuntemuksia. Yhtä hurlumheitä tämä meidän meno, ei jösses. Tasan viikko sitten olen viimeksi kirjoittanut yhtään mitään ja nyt, kun olisi hetki istua aloillaan, kaikki ajatukset karkaavat. Tässä siis jälleen kerran yksi ajatusten purkamis-kirjoitus ja kooste menneiltä päiviltä. 

Torstaina aamupäivällä kävimme pienempien kanssa ihailemassa meidän hiekkatien varrella työskenteleviä metsäkoneita. Siis ihan parasta viihdettä ikinä, pojat voisivat tuijotella puiden pinoamista ties kuinka kauan. Metsäkonekuskit heiluttelivat pienelle yleisölle ja saivat pojat hykertelemään ilosta. Illalla olimme taas koko porukalla muskareissa: meidän perhe on edustettuna jokaisessa neljässä ryhmässä. Vuoron perään lapset käyvät omassaan ja muut ulkoilevat sillä aikaa koulun pihassa. Olemme iskän kanssa käyneet nyt vuorotellen Toukon ja Liinan kanssa, minä olin viimeksi Toukon kanssa. Mikähän sana kuvaisi Toukoa muskarissa parhaiten? Hassu, ehkä. Minusta on äärimmäisen epä-Toukomaista istua puoli tuntia aloillaan ja vain seurata muiden puuhia.



Perjantai-päivä meni koululla. Koululaisilla oli perinteinen puolukkaretki eli he keräsivät koulun lähimetsästä koululle puolukoita. Olin pienempien kanssa mukana, lopuksi pojat paistoivat koululaisten kanssa nuotiolla makkaraa. Illalla kävimme koko porukalla kaupassa ja saunan jälkeen vedimme karkki-ja popcorni-överit.

Lauantaina iskä kävi jossain metsästysretkellä aamupäivällä. Iltapäivällä veimme Ainon, Toukon ja Liinan mummulaan, iskä meni Einon kanssa sählyyn ja minä Sulon kanssa seurakunnan järjestämään 4-vuotiaiden synttäritapahtumaan. Liina oli syönyt mummulassa hedelmäsosetta ja nukkunut. Illalla lähdin (YKSIN!) ystävien luokse iltaa viettämään ja siitä paria bändiä katsomaan. Lapset jäivät iskän kanssa kotiin, Liina oli syönyt kaurapuuroa ja hedelmäsosetta ja nukahtanut yöunille samaan aikaan isompien kanssa. Edelleenkään emme siis tiedä, miten tyttö suhtautuu tuttipulloon, vaikka pullo oli lauantai-illaksi kaivettu esille. Ehkä minä tästä vauva-kuplasta pääsen taas pikkuhiljaa ulos, oli hauska ilta, täytyy myöntää. ;)

Sunnuntaina sain nukkua kymmeneen, hassua. Iskä teki ruokaa (lintupataa) ja kävi koiranpennun kanssa metsässä. Illemmalla pesin mummulassa matot (halleluja!), tällä viikolla voisi siis yrittää jaksaa pestä lattiat. 

Tämä alkuviikko on mennyt taas ihan hirveällä vauhdilla. On ulkoiltu kivassa säässä, pojat kävivät kerhossa ja Liinalla oli neuvola. Iskä on tehnyt ulkona keskeneräisiä rakennushommia. Tänään Ainolla on pianotuntia ja jumppa, ajattelin ottaa sille reissulle tällä kertaa Toukon (ja Liinan) mukaan: olen käynyt vuorotellen jokaisen lapsen kanssa kahvilassa Ainon jumpan aikana. Lapset ovat olleet ihan intona, kun ovat päässeet "yksin" johonkin. Tänään on siis Toukon vuoro, perjantaina täytynee käydä Ainon kanssa hänen pianotuntinsa jälkeen. 

Eilen kävin siis Liinan kanssa puolivuotis-neuvolassa. Mitään kummempaa siellä ei tapahtunut, Liina painaa nyt 7945 g ja on 66,5 cm pitkä. Vertasin tuossa ihan huvin vuoksi mittoja isompien mittoihin: pojat ovat olleet ihan omaa luokkaansa, Eino ja Sulo ovat painaneet puolivuotiaana melkein kymmenen kiloa ja olleet noin 70 cm pitkiä (Sulo 69, Eino 71). Touko oli reilu 9-kiloinen ja pari senttiä Liinaa pidempi, Aino on ollut saman mittainen kuin Liina, mutta reilun kilon painavampi. :D Soseet ja puuro maistuvat Liinalle yllättävän hyvin, muistan, että Sulon ja Toukon kanssa kiinteiden aloittaminen oli paljon takkuisempaa. Liina kököttää edelleen paljon kontallaan, mutta ei pääse sillä tyylillä vielä eteenpäin. Hän osaa jopa istua ilman tukea, tosin en ole vielä uskaltanut jättää häntä itsekseen istumaan. Syöttötuolissa ja keinussa hän istuu hienosti.




Ups, tein Liinalle puuroa mikrossa. 
Noin niinkun muuten meille kuuluu hyvää. Minulla on flunssa, mutta ei paha. Lapsilla valuu vähän räkä, mutta ei pahasti. Touko on välillä todella ööööh rasittava, hänessä on yhtä suuri "työ" kun neljässä muussa yhteensä. Aika nopeasti sen unohtaa, että kuinka rassaavia kaksivuotiaat oikeasti osaavat ollakaan. Lohdutan itseäni sillä, että on se pahin uhma mennyt isommiltakin joskus ohi enkä ole vielä(kään) tullut hulluksi eli kyllä tästäkin selvitään. Koirasta lähtee edelleen ihan jäätävästi karvaa, senkin aina unohtaa että kuinka paljon sitä karvaa oikeasti karvanlähtöaikana lähtee. Meidän koiralla onneksi on ihan selkeät karvanlähtöajat eli ihan koko vuotta ei onneksi tarvitse imuroida ihan joka päivä. Tänään(kin) on pyykkipäivä ihan vain sen takia, että vielä pyykit kuivuvat ulkona. Saan siis kuivata pyykkejä ulkona melkein puolet vuodesta, se on aika ruhtinaallista. Talvella pyykit kuivataan pääasiassa kuivausrummussa.

Eino haluaisi rakentaa kaksi robottia, toinen siivoaisi kuulemma huoneet ja toinen hoitaisi pipit. Sopii minulle. 

Otin vähän aikaa sitten oikein asiakseni istahtaa joka päivä lasten kanssa lukemaan. Kyllästyin siihen, että kaikki aikani menee yleisen kaaoksen selvittelyyn ynnä muuhun pakolliseen ja päivän jälkeen tuntui aina siltä, että en ole ehtinyt keksittyä mihinkään tiettyyn asiaan kunnolla. Varsinkin koulun ja harrastusten alettua olen sinkoillut päättömästi pitkin poikin. Nyt meillä onkin olkkarin hyllyt ja nurkat täynnä kirja-kasoja, sillä luemme yhdessä kirjoja pitkästä aikaa aina ennen nukkumaanmenoa. Lapset ovat asiasta tietysti aivan innoissaan. Eikä se kaaos ole vielä tähänkään päivään mennessä karannut mihinkään vaikka istuisinkin hetkeksi alas.


Alemmassa kuvassa Touko ryöstösaaliin, eli siskolta jääneen aamupalaleivän, kanssa sohvalla. Mm. tästä on pojalle sanottu noin satamiljoonaa kertaa, mutta ei, sinne se vaan aina säntää milloin minkäkin herkun kanssa. :D 



Touko kutsuu Palomies Sami-ohjelmaa nimellä Diapami. En tiedä miksi, mutta siksi hän sitä kutsuu. Eräänäkin aamuna heräsin siihen, kun Touko kapusi ylös sängystään ja alkoi toistaa maanisesti diapamidiapamidiapami. Elämäni on siis tämän hulluden partaalle ajavan taaperon kanssa sitten kuitenkin ihan mahtavaa. 

Nyt on ruvettava ruoanlaittoon ja äkkiä, ettei tule hermoromahduksia. Tsau ja mukavaa päivää! 



2 kommenttia:

  1. tsemppiä sinne <3 just sitä ihanaa pikku-lapsi arkea parhaimmillaan,nauti :D Äkkiä ne kasvaa isoksi,hui kauhistus sentään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Ihanaahan tämä on, joskus vaan tulee sellainen olo, että ei tiedä miten päin olisi kun kaikki menee päin mäntyä. :D Tiedän, jonain päivänä vielä kaipaan tätä hulinaa..

      Poista