keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Maanantai

Mikä ihmeen taika siinä on, että viikonloppuna (kun voisi nukkua) lapset heräävät normaaliin tapaan seitsemän-kahdeksan maissa, MUTTA kun maanantai-aamuna pitäisi nousta hyvissä ajoin aamupalalle ynnä muille arkihössötyksille, KAIKKI nukkuisivat ties kuinka pitkään? Paitsi minä. Ja iskä. Aino piti oikein erikseen herättää puoli kahdeksan jälkeen.

Se on inhottavaa. Toisen herättäminen. Eipä siinä, hyvin hän heräsi ja oli ihan virkeäkin, mutta silti.

No siis, olemme kaikki hereillä kahdeksan aikaan, Aino lähtee kahdeksan jälkeen kouluun. Aamupalan jälkeen yritän vähän siivoilla, petailen sängyt ja keräilen pitkin poikin lojuvia vaatteita, mutta en saa oikein mitään varsinaisesti aikaan. Yhdeksän jälkeen lapset ovat pukeissa, pakkaan evääksi pari banaania, omenaa ja vettä ja lähdemme reippaillen koulun pihalle: Eino ajaa pyörällä ja minä työnnän kolmea pienintä tupla-rattaissa. Onneksi on seisomalauta, Sulo matkustaa kätevästi siinä. Ennen kymmentä olemme perillä, puoli tuntia meni vajaan kolmen kilometrin taittamisessa. Hiki tuli.

Koulun pihalla vierähtää mukavassa seurassa reilut kaksi tuntia, kahdentoista aikaan lähdemme kävelemään takaisin kotiin. Matkan alussa pojat syövät banaania ja omenaa. Eino kaatuu kerran ja ajaa vahingossa peltoon kerran, kotimatka menee vähän niin ja näin, poika jaksaa kyllä polkea hyvin mutta vastoinkäymiset vähän harmittaa. Minulla on ihan jäätävä hiki kun pääsemme kotiin, aurinko on alkanut paistaa ja paksussa hupparissa tulee kuuma. Liina on nukahtanut matkalla rattaisiin. Teen kana-feta-ananas-sipuli-pizzan uuniin ja lämmitän pojille perunamuussia ja lihapullia. Samalla yritän raivata keittiötä.

Kun saan itselleni pizzaa lautaselle, tapahtuu monta asiaa yhtä aikaa: Ainon taksi tulee pihaan, koira haukkuu ja ryntää ulos, pojat ryntäävät ulos, etupihalla nukkunut Liina säikähtää meteliä ja herää. Hotkaisen vähän pizzaa ensihätään, laitan Ainolle ruoan ja syötän Liinan. Syön vähän lisää, kyselen Ainolta päivän kuulumiset, mukava päivä oli kuulemma ollut. Siivoan ruokapöydän ja keittiön. Laitamme lasten kanssa terassille pikkuisen uima-altaan ja he viihtyvät pitkään auringonpaisteessa. Yhtäkkiä kello onkin kolme. Iskä käy kotona vaihtamassa vaatteet, nappaa Einon, Sulon ja koiran autoon ja lähtee heidän kanssaan lintumetsälle. Minä syötän Liinan, hän nukahtaa tissille. Katsomme Toukon ja Ainon kanssa hetken elokuvaa, Touko nukahtaa sohvalle ja Aino kasailee pöydälle askartelutarvikkeita. Laitan elokuvan pauselle, ei sitä kukaan sitten katsonutkaan. Kirjoitan blogia. Hetken päästä herättelen Toukoa, hän on äkäinen kuin ampiainen. Laitan lapsille välipalaa, Touko on edelleen ärtynyt. Innokkaat metsästäjät tulevat kotiin ennen kuutta, iskä oli ampunut kyyhkyn. Touko piristyy, ärtyisyys on tiessään. Melkein heti lähdemme käymään kaupassa ja hakemassa toisen auton, että pääsen seuraavana aamuna koululle auttamaan yleisurheilukisojen järjestämisessä.

Sulo ja kyyhky
Minä jään pikaiselta kauppa- ja autonhakureissulta pururadan varteen, käymme taas kuuden kilometrin juoksulenkillä. Olen kotona vasta kahdeksan jälkeen, autan Ainoa askartelu-jutussa, käymme saunassa ja laitamme iltapalaa. Iltapalan jälkeen autan Ainoa läksyissä, iskä syö poikien kanssa kasvimaalta haettuja herneitä ja porkkanoita. Lapset ovat sängyssä vasta yhdeksän jälkeen, mutta nukahtavat nopeasti. Liina nukahtaa tissille. Kämppä on vähän mullin mallin ja jalat huutavat hoosiannaa (vajaa 12 km kävelyä ja juoksua tälle päivälle), mutta olo on silti tosi jees. Koiranpentu käy sisällä riehumassa isomman koiran kanssa. Yhdentoista aikaan iskä on jo täydessä unessa, minä nukun ensimmäisen tunnin levottomasti, kaikki maailmalla tapahtuva pyörii mielessä. Puolen yön jälkeen käyn peittelemässä lapset vielä uudestaan ja mietin, kuinka onnellisia olemmekaan. <3

Kiva maanantai. Tosi kiva.

2 kommenttia:

  1. aikamoista menoa teilläkin päivät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ollaan aina ihan rättipoikkipuhkiväsyneitä illalla, ei tarvii paljon unta odotella! ;)

      Poista