maanantai 14. syyskuuta 2015

Miten meni tämä päivä?

Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Aamupäivä meni ulkoillessa, ruoanlaitto sujui ilman minkäänlaista katastrofia, iskä kävi töiden jälkeen Einon ja Sulon kanssa lintuja metsästämässä, minä sillä aikaa Ainon, Toukon ja Liinan kanssa kaupassa ja illalla kävin vielä koiranpennun kanssa juoksulenkillä.

Tässä kuva pojista ja päivän saaliista. Lintuja on kuulemma nyt hyvin pelloilla kun viljaa puidaan. 


Ostin kaupasta TAAS uusia muovailuvahoja, entiset olivat jo "hieman" koppuroituneita. Välillä toivon salaa, että meidän lapsia ei kiinnostaisi mitkään hama-helmet tai pikkiriikkisten muffinssien teko muovailuvahoista tai mitkään muutkaan pikkutarkat näpertelyt. Puuuh.. Keittiö on nimittäin päivittäin sellainen askartelijan taivas että oksat pois. Liinallakin on hirmu kivaa lattialla ryömiessä ja kaikkea pikkusälää maistellessa (jipii). Kaksivuotiaskin on jo pitkän aikaa iloinnut suuresti siitä, että on saanut jonkun epämääräisen kuvion muutamalla helmellä aikaiseksi. :)


Ja kaiken tämän marmatuksen jälkeen olen kuitenkin samalla sekä iloinen että ylpeä kaikista lasten aikaansaannoksista, Einokin väsää aina tosi hienoja teoksia, Ainosta puhumattakaan. Sulo on erityisen innostunut muovailuvahoista ja hänen lempimuovailuvaha-leikki on ehdottomasti pizzeria: hän "leipoo" aina hienoja pizzoja ja kaupittelee niitä omassa pizzeriassaan.

Tässä esimerkki Einon toissapäiväisistä teoksista:



Juoksulenkki sujui (hmmm, mitenkäs se nyt sanoisi) siedettävästi. Otin ensimmäistä kertaa pennun mukaani ja senhän nyt tiedät millaista haparointia se näin ekalla kerralla on: ensin koira poukkoilee hirveällä alkuinnolla sinne tänne ja haistelee kaikkea, hiissaa edestakaisin, välillä pysähtyy, välillä ryntäilee. Kun alkuinnostus lopahtaa, pentu hiissaa jaloissa niin, että meinaan kompastua noin tuhat kertaa. Oma rytmi meni jatkuvasti sekaisin, mutta sain kun sainkin reilun neljän kilometrin lenkin juostua. Muutaman pidemmän juoksulenkin jälkeen toinen polveni rasittui jotenkin kummasti ja se on ollut kipeä pitkän aikaa. Juostessa en saa varattua koko painoa jalalle vaan varon sitä automaattisesti. Juoksu näyttää ja tuntuu ihan hölmöltä, tosin sujui se nyt jo paremmin kuin viikko sitten. Toivottavasti vaiva menisi ohi eikä pahentuisi entisestään.

Viikonloppukin meni mukavasti. Perjantaina minulla oli syntymäpäivä (lapset arvioivat iäkseni 103), sain anopilta aika osuvan kortin:


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, oikein mukavaa alkanutta viikkoa! Sitä kelpaa paistatella näin upeassa säässä. 

2 kommenttia:

  1. synttäri-onnittelut sulle,jälkikäteen :) lasten kans askartelu on tosiaan omanlaista touhua ja sotkua tulee,mutt on se myös antoisaa...

    VastaaPoista