keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Nakkikeittoa kaurahiutaleilla

Noniin. Aamulla olin oikein - sanoisinko vallan mahdottoman - fiksu ja kuorin ja pilkoin perunat ja porkkanat kattilaan valmiiksi, että kirjastoreissun jälkeen saisin laittaa nakkikeiton alulle heti (on suhteellisen v-mäistä alkaa kuoria niitä perunoita vasta sitten, kun kaikki lapset huutavat MULLA ON NÄLKÄ). Noh, parin tunnin ulkoilureissun jälkeen napsautin tyytyväisenä lieden päälle ja istahdin sohvalle Liinaa syöttämään. 

Jossain ihmeen välissä meidän ääri-ehtiväinen Touko kiipesi tiskipöydälle ja kippasi kattilaan muutaman desin kaurahiutaleita. Siinä meni ne minun esivalmistelut, noin parin sekunnin aikana kaikki työ valui hukkaan, sillä jouduin huuhtelemaan kaikki peruna- ja porkkanapalat, koska kaurahiutaleet ehtivät siinä puolen minuutin aikana (kun heivasin Liinan lattialle ja itsekseni hyvin hissukseen kiroillen nostin Toukon pois pöydältä plus kaivoin kameran esiin) mössööntyä niin, että vesi piti vaihtaa kokonaan.

Enkä edes voinut torua Toukoa mistään muusta kun pöydälle kiipeämisestä, koska hän ajatteli oikeasti olevansa avuksi. Loppujen lopuksi en oikeastaan voi syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni - mitäs jätin kaurahiutalepurnukan auki enkä täyttänytkään sitä ennen lähtöä niin kuin alunperin ajattelin. 

Äidin syytä on kaikki, ettäs sen tiedätte.


Sain kun sainkin pojille nakkikeittoa pöytään. Siinä syömisen lomassa Eino tutkaili juomalasiaan, missä on muumien kuvia. Häntä kiinnosti kovasti, että kuka ne muumit oikein on keksinyt ja piirtänyt. No Tove Jansson. Sitten häntä kiinnosti, että onko tämä Tove minun kaverini. Sanoin vain, että ei, harmi. Tästä samasta aiheesta käytiin keskustelua myös tunnin päästä, kun Ainokin oli tullut kotiin ja oli kovasti sitä mieltä, että tämä Tove Jansson esiintyi siinä Putouksessa. Korjasin, että aika lähellä: ohjelma oli Kingi ja tyyppi oli Tove Hansson (korjatkaa jos olen väärässä). Lisäksi tein hyvin selväksi, että Tove Hanssonilla ei ollut mitään tekemistä muumien kanssa.

Liina muuten mönkii menemään niin, että olen joutunut useampaan otteeseen muistuttamaan isompia, että pikkulegot on pidettävä niille tarkoitetussa matalassa laatikossa. Arvatkaa, onko ne pysyneet? No ei ihan, mutta melkein. Liinaa on onneksi tähän saakka kiinnostanut paljon muukin, esimerkiksi pölypallerot (lue = kaameat kasat pölyä, koirien karvaa ja minun hiuksiani) ruokapöydän alla. Toiset vauvat ne saavat ensimmäisenä maisteltavakseen herkullisia soseita, meidän vauva maistelee lattialta minkä kerkiää esimerkiksi juuri kasvimaalta haetun porkkanan vartta, omenan karaa tai Hevisaurus-cd-levyn kansipaperia. Naminami.

No, on noista isommistakin tullut ihan kelpoja ihmisiä, vaikka hekin ovat joskus joutuneet maistamaan (isompien sisarustensa toimesta) kuukauden ikäisenä tikkaria tai näkkileipää. <3



6 kommenttia:

  1. Sitä pikkulapsiperheen arkea, mitei ymmärrä kuin siinä suossa olleet <3

    VastaaPoista
  2. hih,ois saattanu olla makiaaki keittoa,ku oisit sen puuro-osan sekaan jättäny :D lapset kerkii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis saattanut lapset VÄHÄN ihmetellä, että mitä ihmettä se äiti nyt siihen lautaselle lappaa. XD Todellakin. :)

      Poista
  3. Nyt mä ajattelin että sillä on heittää joku kreisi uusi arkiruoka kehiin, mutta ei ;D
    Anteeks, mua nauratti vähän :) vaikka tiedän tasan sen tunteen, että siinä ei kyllä naurata yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAHAHHAHAAA oliskin ollut! :D Melkoinen soppa, yäk.

      Muakin nauratti jälkeenpäin, tää on niin tätä. :):)

      Poista