keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Tiistai

On muuten yllättävän hankala yrittää näin myöhään illalla muistella, että mitä tapahtui eilen. Menee puurot ja vellit, pyykkikasat ja hiekkakasat sekaisin: olikos se eilen kun pyykkejä pesin? Ja niin edelleen. 

Todella yllättävän hankalaa.

Tiistai alkoi tuttuun tapaan seitsemän jälkeen. Aino lähti kahdeksan perästä kouluun syötyään ensin aamupalan ja pussailtuaan pikkusiskon. Aamupalan jälkeen, noin yhdeksän maissa aloin valmistella pienempiä koululle lähtöön. Syötän Liinan ennen lähtöä ja hän nukahtaa sopivasti autoon. Koululla olemme jo ennen puolta kymmentä, siirrän Liinan vaunuun ja siinä hän nukkuu siihen saakka, kunnes lähdemme puolen päivän aikaan. Minä olen parhaani mukaan apuna yleisurheilukisojen järjestelyissä (mm. pallonheitossa mittaamassa heittoja) muutaman muun vanhemman kanssa. Onneksi koulun pihalle tulee paljon muitakin äitejä lapsineen, he katsovat samalla myös meidän lasten perään.

Kun pääsemme kotiin, laitan ruoan uuniin ja järjestelen keittiön ja olkkarin. Ruoan jälkeen imuroin ja yritän hallita pyykkikaaosta, mikä on syntynyt, koska en ole moneen päivään jaksanut pestä pyykkiä. Meillä ilmestyy ihan käsittämättömän nopeasti ihan todella isoja kasoja vaatteita sinne tänne ja varsinkin nyt, kun on pitänyt alkaa kaivaa pipoja, takkeja ja sukkia (iskää lukuunottamatta meillä ei kukaan käytä kesällä sukkia muuta kuin ihan todella harvinaisissa tapauksissa), koska aamut ovat jo tosi viileitä. Kaivaminen ei käykään ihan käden käänteessä, sillä vaatteita on säilössä vähän siellä sun täällä: tuulikaapin korkeassa kaapissa, kodinhoitohuoneen kaapeissa, vaatehuoneessa, eteisen lipastossa..Ja sitten kun vaatteet tuntuvat jotenkin kummasti kutistuvan kesän aikana, niin eipä muuten mahdukaan mikään kenellekään vaan on ruvettava alusta asti sovittamaan, että mikä sopii kenellekin. Ja tämä kaikki pitää tietenkin tehdä siinä kaikkein kamalimmassa kiireessä, juuri ennen lähtöä. NICE, hyvä minä.

No mutta, saan kasattua meidän sängylle puhtaiden vaatteiden vuoren, likaisia laitan koneeseen pyörimään. Imuroin. Koiralla on juuri nyt ihan hirveä karvanlähtöaika, joten imuroitavaahan olisi ihan jatkuvasti. Välillä imuroiminen tuntuu ihan turhalta työltä, mutta pakkohan sitä on joskus tehdä, muuten tulen hulluksi. Anyway, Aino tulee kotiin, hän syö, minä syötän Liinan ja vien pyykit ulos kuivumaan. Kolmen maissa iskä tulee kotiin lasten täti mukanaan. Minä lähden käymään kirpputorilla, missä minulla ja ystävälläni on tavaraa myynnissä. Kaikki lapset jäävät iskän ja tädin kanssa kotiin. Lähtemisestäni ei tule edes hirveästi sanomista (lapsilta siis), yleensä aina joku on väkisin lähdössä mukaan.

Ennen viittä olen kotona, meikkaan pikaisesti, syötän Liinan ja vaihdan vaatteet. Lähdemme iskän kanssa puoli kuudelta koulun vanhempainiltaan, Liina lähtee mukaan, isommat jäävät kotiin tädin kanssa. Vanhempainillan jälkeen olemme yhtä hammashoitoluentoa (taas tuli sellainen fiilis, että vanhempiin ei luoteta pätkän vertaa mitä tulee lasten hampaiden hoitoon) ja vanhempaintoimikunta-paikkaa rikkaampia (jee, taas hyvä minä XD). Lapset ovat sängyissä vasta pitkälti yhdeksän jälkeen, koska olimme kotona vasta kahdeksalta. Kun iskä laittaa isompia nukkumaan, minä siivoan keittiön ja viikkaan pyykit. Liina jää vielä hetkeksi hereille, hän ei malta nukkua kun koiranpentu tulee hetkeksi sisälle. Ennen yhtätoista Liinakin kuitenkin nukahtaa, iskä lähtee nukkumaan ja minä syvennyn kirjoittamaan maanantain tapahtumista. Silmät ristissä saan jotakin julkaisukelpoista kyhättyä. Vasta puolen yön jälkeen maltan lähteä nukkumaan.

Päivän kohokohta: Liina lähti ryömimään. Siinä sitä vasta olikin sellaista oikean kansanjuhlan tuntua kun isommat sisarukset tajusivat, että pikkusisko osaa mennä itse eteenpäin. Voi jestas, Liinan ryömimishalut katosivat varmaan sen siliän tien, kun isommat hurrasivat ja houkuttelivat häntä ryömimään milloin minkäkin lelun luo. No hermohan hänellä loppupeleistä meni, kun koskaan ei päässyt lelun luo vaan aina joku kiskaisi sitä kauemmaksi. Voi lapsiraukka.

  

Nyt menen nukkumaan. Aamulla olen varmasti jo tyystin unohtanut, että mitä TÄNÄÄN tapahtui, joten sekavia höpötyksiä on luvassa edelleen. Hauskaa huomista! :)

8 kommenttia:

  1. oot sinä sissi,minä en pysyis tuohon aikaan hereillä lainkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no siis oikeastihan minunkin PITÄISI olla tuossa kohtaa jo nukkumassa, mutta kun ei malta. :D

      Poista
  2. Noin ne päivät menevät. Aina ei muista, mitä tapahtui ja missä järjestyksessä, mutta eteenpäin mennään. Aurinkoista päivää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nyt en meinaa muistaa edes kaikkia tämän päivän tapahtumia. XD Noh, ei se ole niin justiinsa. :)

      Poista
  3. Meillä on just sama meininki :) kaikkia kenkiä, hanskoja ja lakkeja aletaan kokeilemaan että sopiiko niin just siinä hetkellä kun pitäisi olla jo menossa :D sitten meneekin seuraava ilta shoppaillessa kun tuo takki ei sopinutkaan enää tuolle ja toisen kengät ei mahdu jalkaan.. Tuttua tuttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee mahtavaa, syksy se jaksaa aina yllättää. :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, näin ne kuukaudet vaan näköjään vierii ja pienet kasvavat niin ettei perässä meinaa pysyä. <3

      Poista