lauantai 5. syyskuuta 2015

Torstai ja perjantai

Nyt tulee pikakelauksella torstain ja perjantain puuhat (ennen kuin unohdan tyystin, mitä kaikkea silloin oikein tapahtui..).

Torstaina heräsin muistaakseni seitsemän aikaan, kun Liina heräsi syömään. Nousin hetken päästä ylös, lapset vuoron perään ennen ja jälkeen kahdeksan. Kun Aino oli saateltu taksiin, söimme poikien kanssa aamupuurot. Edellisen illan laiskottelu kostautui tänään: kaikki paikat ovat (taas) täynnä kaikkea, lähinnä vaatteita ja edellisinä päivinä tarvittuja tavaroita. Ei auta, ei, raivuu alkakoon.

Ensin mylläsin vaatehuoneen (sekin on odottanut järjestelijää ties kuinka monta viikkoa), etsin Liinalle kasan sopivampia vaatteita ja haalareita. Samalla laitoin muiltakin pieneksi jääneitä vaatteita talteen vaatehuoneeseen. Samalla tuli siis järjesteltyä kaikkien vaatekaapit (halleluja!). Sillä välin kun minä järjestelin "näkymättömiä" paikkoja, pojat ovat saaneet kaikki näkyvät paikat totaalisesti mullin mallin. Monta tuntia vierähtää järjestellessä ja sen jälkeen siivotessa poikien kanssa leluja, peittoja, tyynyjä, vaatteita ja kirjoja lattioilta.

Vasta kahdentoista jälkeen teemme yhdessä kaksi pellillistä lihapullia. Eino, Sulo ja Touko pyörittelevät kaikki persoonallisia palloja. Juuri kun saan omat käteni taikinaan, Liina hermostuu lattialla. Hoen hänelle, että ei mene enää kauaa ja yritän saada lihapullat mahdollisimman nopeasti uuniin. Itku vain yltyy ja yltyy, kunnes lopulta saamme kaikki lihapullat tehtyä, kädet pestyä ja haen Liinan syliin. Tyttö rauhoittuu heti, mutta nyyhkyttää vielä hetken lohduttomasti, minä hoen vain "anna anteeksi, ei hätää". Liina syö ja nukahtaa tissille, vien hänet ulos vaunuihin. 

Lämmitän lihapullien kanssa eilistä perunamuussia, pojilla on jo ihan julmettu nälkä. Syön itsekin, Aino tulee kotiin. Saan puhelun iskältä töistä, että hän jää ylitöihin. Saan siivottua loppuun, Aino syö, pelaamme korttipelejä ja katsomme Aladdinia. Liina herää jossain vaiheessa, iskä tulee kotiin ennen viittä. Vaihdamme vaatteet, lähden Ainon ja Einon kanssa puoli kuuden jälkeen jumppaan pururadalle, minä juosten ja lapset pyörillä. Minusta tuntuu, että juoksen kahdella puupölkyllä, niin jumissa lihakset ovat edellisen illan trx:stä. Iskä tulee pienempien ja koiranpennun kanssa autolla perässä. Iskä hengailee lasten kanssa leikkikentällä jumpan ajan, seitsemän jälkeen lähdemme kaikki yhdessä autolla kotiin. Kotona keitän lapsille puuron, nukkumassa he ovat ennen yhdeksää. Käymme iskän kanssa vielä vuorotellen saunassa, toinen odottaa Liinan kanssa olkkarissa. Aino ei meinaa saada unta, hän lueskelee ja kirjoittelee omassa sängyssään. 


Liina nukahtaa tissille, Ainokin nukahtaa viimein, iskä lähtee nukkumaan. Minä jumitan vielä hetken tietokoneella ja kun yritän nousta sohvalta hampaita pesemään, totean, että jalat ovat edelleen aivan jökissä. Laitan villasukat jalkaan ja kömmin nukkumaan.

Perjantaina Touko herättää minut seitsemältä, hänelle on tullut jano. Laitan telkkarin päälle, juon kupin kahvia ja autan Ainon matkaan. Syömme poikien kanssa aamupalan, petailen sängyt ja siivoan keittiön. Etsin pienille vaatteet päälle, syötän Liinan. Ennen kymmentä lähdemme ystävän ja hänen lastensa kanssa käymään kirpputorilla järjestelemässä pöydät: käymme vuorotellen, toinen odottaa autossa lasten kanssa kun toinen käy sisällä. Kirpparireissun jälkeen menemme vielä yhdessä koulun pihalle ulkoilemaan.

Puoli yhden jälkeen olemme kotona, lämmitän pojille perunamuussia ja lihapullia, paistan minulle ja Ainolle pari kananmunaa ja laitan ison kattilallisen riisipuuroa kiehumaan. Kun iskä tulee kotiin puoli kolmen jälkeen, lähden Liinan kanssa viemään Ainoa pianotunnille kolmeksi. Samalla käyn pankissa (onnistuin lukitsemaan verkkopankkipalvelun), pianotunnin jälkeen käymme yhdessä kaupassa. Ennen viittä olemme kotona, iskä lähtee Einon ja Sulon kanssa lintumetsälle. Laitan saunan lämpiämään ennen kuutta, pojat tulevat pian sen jälkeen kotiin, koska iskä lähtee kolaripaikalle etsimään auton alle jäänyttä ilvestä.

Käyn lasten kanssa saunassa, laitan pannarin uuniin ja lämmitän lapsille riisipuuroa iltapalaksi. Ainolla on laulu-esitys, pojatkin vetävät mekkoja niskaan ja tekevät hienoja piruetteja. Pannarin jälkeen teemme vielä popcorneja. Iskä tulee kotiin (ei löytynyt ilvestä), lapset ovat sängyissä puoli kymmenen aikaan. Liina nukahtaa tissille, siivoilen loput lelut pois lattioilta ja lösähdän sohvalle uutisia katsomaan. Jalat eivät ole enää niin jökissä, jos niillä jo huomenna pääsisi juoksemaan. Nukun alkuyön levottomasti, ei olisi pitänyt katsoa uutisia. Olemme mieheni kanssa täysin erilaisia mitä tulee kauhuelokuvien ja järkyttävien uutisten katsomiseen: hän pystyy katsomaan oikeastaan mitä vain ja unohtamaan ne helposti sen jälkeen. Minä jään vellomaan ja vatvomaa ja kaikki pyörii päässä vielä pitkään. Mielikuvitukseni lähtee laukkaamaan ihan ihmeellisille urille ja vaikka kuinka yritän olla miettimättä, mietin silti. Kauhukuvat tulevat uniin ja valtaavat mielen pitkäksi aikaa. Siksi onkin parempi, etten katso mitään. Miehenikin tietää, että alle 16-vuotiaille suunnattuja sarjoja tai elokuvia on minun kanssani ihan turha katsoa. Jotkut K12-elokuvatkin ovat toisinaan turhan jännittäviä. :D Ei pysty, ei kykene. 

Nyt, rentouttavaa viikonloppua ja muistakaahan osallistua arvontaan! :)   

4 kommenttia:

  1. <3 melkoista haipakkaa elo siellä ...muistuu niin mieleen tuo vauva-aika,ku tuntu,ettei kädet taho riittää joka kohtaan...ja sit ku saa vauvan kans hetken aikaa istahtaa syönti-puuhiin <3 voimia sinne roppa-kaupalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onneksi meidän päivät ei ihan aina ole näin kauheasti tekemistä täynnä.. :)

      Poista
  2. Hih, huvitti toi elokuva-asia. Meillä menee just samalla tavalla. Naurettiin yks päivä, että mun pitää siirtyä piirrettyihin kokonaan. Hobittia oltiin kattomassa leffassa, niin piti pitää silmiä kiinni monta kertaa. :D

    VastaaPoista