lauantai 31. lokakuuta 2015

Lokakuu otti ja hujahti

Sinne se meni, lokakuu. Öööh, niin että mihin? No johki arkisähellykseen, syyslomaakin tuli vietettyä. Ja minä kun vasta totuin siihen, että syyskuu on ohi! Uskomatonta. 

Tässä minä nyt istun olohuoneen pöydän äärellä ja kirjoitan. Liina nukkuu ulkona pitkiä päiväunia ja isommat tekevät vieressäni palapelejä. Sulo pelaa Smurffipeliä. Muumit pyörii telkkarissa taustalla, mutta ei niitä varsinaisesti kukaan katso. Touko hiissaa välillä telkkarin eteen supermies-viitta selässä (muuten alasti), kunnes palaa taas pöydän ääreen joko tekemään jotain ihan fiksua tai sitten vain sekoittamaan sisarusten tekeleet.

Imuroinkin, koirista lähtee edelleen ihan hirvittävästi karvaa, luulin jo, että pahin olisi ohi. Toiveajattelua. Jotain ruokaa pitäisi taas kohta keksiä. Tein eilen kuusikymmentä lihapullaa, niitä on vielä vähän jäljellä, mutta perunamuusi loppui. Jos laittaisi vaan perunat kiehumaan.

Mennyt viikko on sujunut yllättävän hyvin, vaikka moni yö oli levoton. Sain lahjottua Sulon hiustenleikkuuseen, keskiviikkona pääsin spinningiin, torstaina olimme perhekerhossa. Perjantaina kiinnitin eniten huomiota siihen, että pojat eivät riidelleen melkein yhtään koko päivänä (paitsi illalla, kun olimme kylässä ja siellä oli ihania leluja ja niitä olisi kaikki halunnut kokeilla yhtä aikaa). Tänään maalaan lasten naamat joksikin hirvittäväksi tai vähemmän hirvittäväksi ja käymme "juhlistamassa" halloweenia kavereiden luona. Minä en niinkään näistä halloween-jutuista välitä, mutta lapset ovat jotenkin erityisen innoissaan.

Kun katson kalenteria, marraskuu näyttää vielä harvinaisen tyhjältä. Juuri nyt on mielessä Ainon ja Sulon yhteissynttärit, päivä pitäisi päättää ja askarrella kutsukortit. Kalenteri täyttyy aina sunnuntaisin tai maanantaisin, minulla on tapana merkata kaikki mahdollinen kalenteriin, lähinnä siksi, että muistaisimme kaikki menot ja muistettavat. Silti vähän väliä on sellainen olo, että olen unohtanut jotain. 



Huomenna täytyy käydä ajelemassa hautausmaalla, siellä on varmasti mahtava kynttilämeri. Itse sytytin kynttilöitä täällä kotona heti aamusta, päällimmäisenä mielessä oli edesmennyt ystävä ja mummu.

Mukavaa lauantaita! 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Huoneentaulu

Varoitus: tämä kirjoitus sisältää sisustushömppää JA hitusen joulutunnelmointia.

Pari viikkoa sitten sain postissa ohuen, kauan odotetun paketin: Pikkunorsun Perheessämme-julisteen. Innoissani kävin ostamassa siihen kehyksen ja ihastelin taulua itsekseni, itkukin meinasi päästä kun olin siitä niin onnellinen. Miten voikaan ihminen tulla yhdestä taulusta niin iloiseksi?


Taulu oli toista viikkoa keittiön sivupöydällä, koska en heti keksinyt sille hyvää paikkaa. Tämän sorttista "sisustuselementtiä" ei ihan noin vaan mihinkään läntätäkään. Mietin ja makustelin, asettelin, testailin. Kunnes viimein hokasin, että sen paikka on olohuoneen seinällä meidän suuren perhe-kehyksen vieressä. Vielä meni hetki, ennen kuin sain Ikeasta sopivan mittaisen tauluhyllyn, mutta kärsivällisyys palkittiin: taulu ei voisi paljon paremmalla paikkaa olla.


Ja sitten sitä joulutunnelmointia. Tai voisiko tätä kutsua ennemminkin talvitunnelmoinniksi? Sain nimittäin jo muutama viikko sitten päähänpinttymän: halusin välttämättä meidän etukuistille pari sypressiä tai tuijaa ja niihin valot. Pienen etsiskelyn ja säätämisen jälkeen sekä puutarhuriystäväni avustuksella sain kun sainkin kaksi timanttituijaa ja löysin niihin vielä juuri passelit ruukutkin (kiitos tästäkin vinkistä, Marjo!). Kärsivällisyys palkittiin taas. <3

Ruukut ostin Rautiasta, niiden materiaali on pehmeää muovia eli ne ei halkea pakkasessa. Tuijien toivon säilyvän hyvän näköisinä edes kevääseen.




maanantai 26. lokakuuta 2015

Partyparty

Morjes! Onpa mieletön viikonloppu takana, ei voi muuta sanoa. Pienoisesta väsymyksestä huolimatta on varsin virkistynyt olo. 

Perjantaina olimme Ainon ja Einon kanssa Naisten Ilta-tapahtumassa vaatemalleina. Oli kuulkaas kampaukset ja meikit ja pelit ja pensselit. Esittelimme Me&I:n vaatteita, paikallisessa askartelu-ja käsityöliikkeessä myytävänä olevia asusteita sekä optikko-liikkeen silmälaseja. Ai että, oli hauskaa. Kiva kokemus. Meidän piti ottaa kuva jokaisesta asukokonaisuudesta, mutta siinä hötäkässä ei kyllä ehtinyt yhtään mitään joten saatte tyytyä tähän omaan epätoivoiseen yritykseeni ikuistaa hieno nuttura.


Launtaina olin ystäväporukan kanssa katsomassa bändiä. Jee, oli muuten mukavaa. Ajoin iskän ja lapset pois meiltä kotoa, että pääsimme meille ensin saunaan, syömään (meillä oli nyyttärit :)) ja laittautumaan. Oli hassua olla hetki yksin kotona ennen muiden naisten tuloa. Ja vaikka aamulla särki päätä näin vähän, olo oli lähdes normaali koko päivän. Sain aamulla nukkua periaatteessa tunnin pidempään, koska iskä lähti hirvimetsälle kahdeksaksi eli "vanhaa aikaa" yhdeksäksi.


Sunnuntai-aamusta vielä tämä: Sulo kävi jossain vaiheessa kuiskimassa korvaani, että sai mummolasta ketun (he olivat siis edellisen illan mummolassa evakossa). En miettinyt sitä sen enempää, koska jokainen oli mitä ilmeisemmin löytänyt mummolasta itselleen pehmolelun kotiin tuotavaksi. Tietenkin ajattelin, että kettukin on joku sellainen söpö ja suurisilmäinen, epäkettumainen pehmolelu. Kunnes sitten laahustaessani keittiöön meinasin saada sydärin, kun minua olikin vastassa "oikea" kettu eli sellainen ketun turkki. Kasvot ja tassut ja kaikki, siinä se retkotti. Meni muutama ohikiitävä sekunti ennen kuin hokasin, että lattialla makasi nyt se Sulon mainitsema kettu eikä mikään koirien salaa sisälle tuoma saalis. Huhhhahei. 


Onneksi Sulo ei ollut roudannut sitä yöllä meidän sänkyyn, olisi ollut mielenkiintoista tarrata keskellä yötä ketun käpälästä kiinni. Näin parin päivän jälkeen alan pikkuhiljaa tottua siihen, että tämä kettu on nyt olennaisesti osa meidän perhettä, Sulo nimittäin kantaa sitä hyvin tiiviisti mukanaan. Minä jo salaa toivoin, että koirat veisivät sen vahingossa ulos jonnekin pusikkoon ja se jäisi sinne. Ai kauhee. 

Oikeastihan en tietenkään toivo niin, sillä Sulolle tulisi paha mieli. Olkoon kettu kanssamme. 

Liina pärjäsi kummatkin illat vallan mainiosti. Minä ostin oikein nokkamukinkin varmuuden vuoksi. Ajattelin, että jos tyttö ei huoli maitoa tuttipullosta niin iskä voi kokeilla nokkamukista. Eiväthän he olleet mitään maitoja tarvinneet (taaskaan), Liina oli nukahtanut kaurapuuron voimin yöunille. Näin pikkujoulukauden lähestyessä on kyllä ihan kiva tietää, että voin hyvillä mielin lähteä seuraaviinkin pippaloihin. Bailabaila.

Noniin, ja nyt on aika lähteä petiin. Koska menin muutama päivä sitten kehaisemaan, että meillä nukutaan hyvin, on sen jälkeen yöt menneet enemmän tai vähemmän levottomissa merkeissä. Tietysti, mitä muutakaan minä oikein odotin?! Talviaikaan kääntymisetkin siihen päälle. Eli siis nukkumaan. 

perjantai 23. lokakuuta 2015

Päivä numeroina

Tänään särkyi 1 juomalasi.

Imuroin 2 kertaa, ensin lasinsirpaleet ja myöhemmin muuten vain, koska imuri oli jäänyt lojumaan lattialle. Meillä ei voi imuroida liikaa.

Löysin tuvasta 3 aamuista mandariinia (tai niiden kuoret), mitkä Eino ja Touko olivat ehtineet syödä ennen aamupuuroa.

Liina nukkui 4:n tunnin päiväunet.

5 kertaa pyyhin keittiön pöydän ennen kuin iskä tuli kotiin.

Sulo ja Eino rakentivat 6 duplo-ajoneuvoa ja hiissasivat niillä koko aamupäivän olohuoneen ja eteisen lattialla. Sittemmin he leikkivät metsästysleikkiä eli konttasivat lattialla suurennuslaseineen eläinten jälkiä etsien ja raahaten kaikenmaailman pehmoleluja perässään. Saaliina oli mm. Nalle Puh, Nasu, hauki, keinuhevonen, monta Ainu-ensipupua, isosilmäinen koira, Nipsu ja Barbapapa.

Heräsin Ainon kanssa 7:ltä.

8 kertaa setvin riitoja television katselemisesta, kunnes kiskaisin telkkarista piuhan irti. Riidat loppuivat pienen huutokonsertin jälkeen siihen ja pojat keksivät parempaa tekemistä (heitän kohta koko toosan hiiteen).

9 on onnenlukuni.

Pyyhin lasten pyllyjä 10 kertaa. Sanan "pyyhkimään" kuulin varmaan sata kertaa, koska pojat ehtivät aina huutaa sen monta kertaa ennen kuin ehdin vessaan.

Paistoin perunoiden kanssa 11 kananmunaa.

Niputin 12 puhdasta sukkaa eli kuusi paria, mikä on meidän mittakaavalla vähän yhdestä koneellisesta.

13 tunnin hereillä olon jälkeen Touko oli aivan puhki ja nukahti illalla sohvalle.

Eino teki (ainakin) 14 maalia potkiessaan jalkapalloa koulun pihalla. 

15 dl maitoa (plus vesi) meni riisipuuroon minkä tein illaksi.

Klo 16 alkoi Liinan muskari. Siitä seuraavat kaksi tuntia vietimme koulun pihalla ja lapset kävivät vuoronperään muskareissaan.

Sulo ehti hokea (ainakin) 17 kertaa "mennään pois täältä" ja "ukkostaako?", kun kaupassa ollessamme sähköt katkesivat ja koko marketti pimeni.

Pelkästään kodinhoitohuoneen naulakolta löytyy 18 kenkäparia, en uskalla edes kuvitella, kuinka paljon niitä on kaapeissa.

Klo 19 olimme kotona muskari- ja kauppareissulta.

Nostin Toukon (ainakin) 20 kertaa pois keittiön pöydiltä seisomasta.

Plus: kuvittelin paistavani itselleni ruoan lisukkeeksi ruusukaalimuhennosta, mutta Touko söikin siitä puolet. "ISÄÄ AALIA!" terveisin kukallisella supermies-viitalla varustettu härkäpää.


Plus: Ainolla on ollut tähän mennessä koulussa kaksi "koetta", mistä hän on saanut täydet pisteet. 

Ja nyt nukkumaan. Mukavaa perjantaita!


tiistai 20. lokakuuta 2015

Näin he nukkuvat - viisi lasta + hyvät yöunet = mahdoton yhtälö?

Pitkästä aikaa ajattelin avata teille hieman meidän öitä. Tai ei niissä nyt oikeastaan ihan hirveästi mitään avattavaa ole, mutta jos jotakuta vaikka sattuisi kiinnostamaan: tällä hetkellä meillä nukutaan hyvin, jollei jopa erinomaisesti olosuhteet huomioon ottaen.

On aikoja, jolloin herään aamulla niin väsyneenä, että tuntuu kuin en olisi nukkunut yhtään. Silloin itselläni on (jäätävästä väsymyksestä huolimatta/johtuen) nukahtamisvaikeuksia ja/tai uni on syystä tai toisesta levotonta. Lisäksi osa lapsista tai kaikki heräävät yöllä vähintään kerran johonkin, useimmiten janoon. Kun itse saan unenpäästä kiinni vasta kahden aikaan ja herään seitsemältä, viisi herätystä noiden tuntien aikana on aika paljon. Varsinkin, kun yöllisen herätyksen jälkeen saattaa olla hankala päästä uudestaan uneen - kunnes jollakin on taas joku hätä ja "herään" uudestaan. 

Onneksi näitä aikoja on suhteellisen vähän ja jotenkin kummasti selviydyn huonoimmistakin päivistä kunnialla. 

Huonoina päivinä haaveilen hyvistä öistä. Nyt meillä on hyviä öitä, kaikki nukkuvat hyvin, Liinakaan ei ole moneen yöhön herännyt syömään vaan on nukkunut aamuun asti heräämättä. Touko on nukkunut levollisesti eikä ole herännyt itkemään milloin mistäkin syystä. Melkein kaikki lapset ovat nukkuneet yöt omissa sängyissään, "ainoastaan" Aino ja Sulo ovat useasti aamulla vieressä. Suoranaista luksusta.

Lapset nukahtavat noin yhdeksän aikaan illalla ja heräävät puoli kahdeksan ja yhdeksän välillä. Vain Liina nukkuu päiväunia, Touko joskus harvakseltaan nukahtaa autoon tai sohvalle. Aino nukkuu omassa huoneessa, Eino omassa ja Sulo ja Touko yhdessä huoneessa, Liina meidän sängyn vieressä pinnasängyssä. Tämä järjestely toimii nyt hyvin, lapset nukahtavat illalla nopeasti ja helposti.

Pitkään aikaan en ole nukahtanut keskellä yötä Toukon sängyn viereen lattialle ja herännyt tunnin päästä siihen, että palelee ihan pirusti. Pitkään aikaan en ole herännyt siihen, että joku makaa naamani päällä tai valittaa kipeää mahaa. Tosin pari viikkoa sitten oli muutama yö, jolloin Touko saattoi istua olkkarissa sohvalla neljältä yöllä ja luulla, että on aamu. Ja kun hän nukahti viereeni meidän sänkyyn, heräsin tunnin päästä kun poika mätkähti lattialle. Mutta se oli pientä. Viiden lapsen kanssa suhteellisen hyvät yöunet eivät siis ole mahdoton yhtälö. Jos olisi, heitä ei olisi niin montaa. Lapset ovat perineet isänsä erinomaisen hyvät unenlahjat.

Katsokaapas vain, huomenna herään ihan puolikuolleena kun kehuin. Koko tuleva yö on varmasti yhtä hulabaloota, aamulla minä en herää herätyskelloon, Aino myöhästyy taksista ja sitä myöten koulusta ja aamuisesta koulukuvauksesta kun minä en saa autoa käyntiin tai siitä loppuu bensa kesken kaiken. Tai jotain sinne päin.

Tai sitten nukumme hyvin. Toivon, että tekin nukutte. 

Lomalla me...

...tapasimme vauvakavereita ja niiden kivoja äitejä.



...kävimme Ainon kanssa hammaslääkärissä, tapasimme ystäviä. Minä emännöin pitkästä aikaa Me&I-kutsut (pakettia odotellessa..). Torstaina pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja ajoimme Tahkolle pienelle lomalle. Reissua oli odotettu jo pitkän aikaa: koko edellisen viikon lapset kyselivät, että joko tänään lähdetään sinne mökille, missä on nuotio sisällä. Kävimme kylpylässä, kotieläintilalla ja keilaamassa. Tahkolla on lapsille viimeisen päälle pelit ja pensselit, uuden leikkikentän viereen oli tehty pitkä pulkkamäkikin. Me nautimme kiireettömyydestä ja siitä, että saimme vähän lomaa omissa nurkissa pyörimisestä. Yhteensä meitä oli 12 aikuista ja 8 lasta, mökki oli juuri sopivan kokoinen ja saimme hyvää palvelua myös paikallisessa Ukko-ravintolassa, missä meidät otettiin muitta mutkitta vastaan muutaman tunnin varoitusajalla. 









Liina muuten oppi lomamatkan aikana konttaamaan! Vielä hän menee eteenpäin pääasiassa ryömien, niin pääsee ilmeisesti lujempaa, mutta varsinkin nakuna hänen on mentävä kontaten jos haluaa välttää kosketusta viileän lattian kanssa. :D 

Kolmen tunnin automatkat taittuivat erinomaisesti ja matkojen ehdoton hitti oli meidän auton uusi soitin: sillä saa kuunneltua musiikkia puhelimen kautta (bluetooth-yhteydellä) spotifysta. Paras keksintö pitkään aikaan, spotifysta kun löytyy vaikka mitä. 


Mies näyttää ihan joltain joulupukin kätyriltä aurinkopartoineen.

Ja takaisin asiaan..

...nukuimme pitkään, söimme paljon, riitelimme, huusimme, halailimme. Sunnuntaina Aino jo kysyi, että saako huomenna mennä kouluun. On se lomailu vallan uuvuttavaa. 

Olin positiivisesti yllättynyt kun tulimme reissusta takaisin kotiin: kärpäset ovat lähestulkoon jo hävinneet! Jee! Jos sitä kohta sitten valmistautuisi ikkunoiden pesuun kun kärpäset eivät ole tekemässä niihin tahroja. Reissun jälkeen koti näyttää jotenkin ihan erilaiselta ja rupesinkin innoissani virittelemään ulkovaloja. Joulu on jo ihan pian, ihanaa. Vielä kun jaksaisi roudata talvivarastoon ulkokalusteet sun muut vehkeet, huuoh.

No, loman jälkeen sitä jaksaa taas kummasti. Tsaukkidau! 

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tsaukkidau

Oliko joskus olemassa sellainen karkki kuin tsaukkidaukki? Tuli tuosta mielikuvituksettomasta otsikosta vaan mieleen. Mutta siis, täällä ollaan! Piti tulla kirjoittamaan pikaisesti jotain ("jotain" meinasi olla ensin tämän kirjoituksen otsikko, mutta viime tingassa vaihdoin sen tuohon "tsaukkidau":hun, se kuulosti kivemmalta).

Syyslomaviikko oli ja meni ja vaikka voisi ajatella, että lomalla on aikaa kököttää tietokoneen ääressä ja kirjoitella kaikenlaista, niin ei - lomallahan pitää tietenkin häslätä eestaas ja keksiä mitä ihmeellisempää tekemistä, koska on kerrankin aikaa (aivan mahtavaa minä, aivan mahtavaa). Sikäli mikäli minun elämästäni voi edes lomaa ottaa. Silti, kutsukaamme sitä sillä nimellä. "Loma" tarkoittaa meillä sitä, että Aino ei käy koulussa ja harrastukset ovat katkolla. Sekin on jo varsin rentouttavaa. Kaikista "olemme nyt lomalla ja kaikkien pitää sietää toisiaan aamusta iltaan"-ongelmista ja yhteentörmäyksistä huolimatta se on rentouttavaa. Tarkempi selostus loman touhuista tulee (toivottavasti) huomenna, nyt rentoudun vielä hetken Liinan kanssa sohvalla ja yritän painaa mieleen sen tunteen, kun on henkisesti levännyt ja tyytyväinen lähestulkoon kaikkeen. Arjen tiimellyksessä se tuppaa vähän liiankin usein unohtumaan. 

Tässä minun myöhäisillan sohvaseuralaiseni. Hän tykkää kovasti kaukosäätimistä. 

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! 

   

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

No niistä Nosheista

Olin maanantaina Nosh-kutsuilla. Siis sinä samaisena päivänä, kun kauan odotettu, uusi naisten syysmallisto julkaistiin. Olisi ollut ihan super-ihanat puitteet kuvata, oli ihan super-mukava edustaja ja olisi ollut monta mahdollisuutta ottaa läjäpäin sovituskuvia ihanaisista naisista uudet kuteet päällä - mutta, ei, ette ikinä arvaa. MINÄ UNOHDIN KAMERAN KOTIIN! Tai oikeastaan oli minulla kamera, mutta akku jäi laturiin. Eih, mikä moka. Kaikki olisi ollut niin superia. 

Päätin sitten kokonaan unohtaa koko jutun ja nautin ihanasta kutsutunnelmasta. Mutta ei se mitään, ette te näin vähällä pääse, sain nimittäin oman pakettini perjantaina ja TATTADAA, päätin ottaa pari kuvaa nämä uutukaiset päällä. 

Katselin mallisto etukäteen heti, kun se oli nähtävillä Noshin sivuilla. Aikamoisessa kiireessä selasin vaatteet läpi, mutta kyllä sieltä pari kivaa juttua jäi mieleen - ja ne pari kivaa juttua tulivat minulle toissapäivänä. Minun suosikkini ovat tässä:




Hupparia saa myös mustana ja nyt tätä puuterin väristä pari päivää päälläni pitäneenä olen vakuuttunut siitä, että haluaisin myös sen. Harmaassa taskutunikassa on nimensä mukaan kivat taskut yksityiskohtana. Vaatteet ovat niin mukavia päällä, että niillä voisi vaikka nukkua. Otin hupparin koossa L ja tunikan koossa M, olen 164 cm pitkä ja käytän "normaalisti" kokoa M. Nämä koot osoittautuivat juuri sopiviksi, huppari on mielestäni vähän naftia kokoa, siksi otin reilun koon. Vaikka tunika on pitkä, helma jää kivasti muutaman sentin polvien yläpuolelle. Hupparissa on pitkä, pyllyn peittävä takaosa, joten sekin on käyttömukavuudeltaan ihan täys kymppi.



Koska näiden vaatteiden suosio on ollut suorastaan räjähdysmäistä, varasin omat kutsut marraskuun alkuun. Kutsuja on suorastaan toivottu, joten olen todella iloinen, että edustaja jaksaa ajella pitkän matkan takaa myös meille vaatteita esittelemään. Jos saisin sieltä sitten otettua muutaman kuvankin (ainakin kaikki tarvittava on silloin lähellä ;)).


tiistai 6. lokakuuta 2015

Tarina

Aino kirjoitti tarinan. Ihan huvikseen otti ja kirjoitti illalla tarinan, missä oli jo ihan mahtavasti ajatusta. Veikkaan, että heillä on ollut koulussa tästä samaisesta aiheesta puhetta ja se oli jäänyt hänelle mieleen.

Tarina menee näin:

"Olipa kerran pieni tyttö, joka oli koulussa. Hän pyysi kaikkia leikkimään, mutta hänen kanssaan ei leikkinyt kukaan. Tyttö tuli surulliseksi. 

Tyttö kävi sanomassa opettajalle, silloin kuului rrrrrr. (Koulun kello?)

Sitten tyttö kävi pyytämässä Einoa leikkimään. Eino sanoi "joo". Siitä lähtien Eino ja Liina olivat parhaat kaverit. Loppu."

Jee. <3

Täytyy vielä varmistaa, että mikä tuo "rrrrr" oikein on. 

Ja sitten kevyempiin aiheisiin! Asukuvaus on ollut nyt pari päivää aika vaisua, en ole saanut kuvattua ketään, pöh. No, ei se mitään. Jos vaikka huomenna taas paremmalla innolla. 

Touko leikki eilen Liinan kanssa supersankareita. Tai Touko leikki, Liina tuskin hoksasi, että hänelle oli juuri puettu kukkakuvioinen supersankari-viitta harteille. 



Tänään löysin Liinan Einon sängyn alta. Siellä hän mutusteli pölypalleroita. Vauvan elämä on kyllä ihan tosi jännää. ;)


Sunnuntaina kävimme retkellä paistamassa makkaraa. Syksy on nyt parhaimmillaan.


Jepjep, lyhyestä virsi kaunis. Mukavaa huomista! 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Viikonlopun töhinää + päivän asut #4

Onpa mukava viikonloppu takana! Kiva sunnuntai-fiilis ollut tänään, toivottavasti hyvä fiilis jatkuisi myös huomiseen. Viikonlopun aikana asukuvaukset jäivät vähän taka-alalle, mutta jotakin sain sentään raavittua kasaan.

Lauantai oltiin ihan siisteissä kamppeissa, sillä kävimme katsomassa (TÄTTÄRÄTÄTTÄTÄÄ) Hevisaurusta. Paikkakunnan sähköyhtiö juhli 100-vuotissyntymäpäiviä ja oli järjestänyt sen kunniaksi Hevisauruksen ilmaiskonsertin. Ihan tosi huikeaa ja mieletöntä, lapset olivat aivan innoissaan ja meinasin itsekin ihan pakahtua tenavien onnesta. JA onneksi Sulokin uskaltautui katsomaan konserttia takariviin (maskotit sun muut joksikin pukeutuneet tyypit eivät oikein ole hänen juttunsa), koska hän tykkäsi ihan tositosi paljon. Suurimmat Hevisaurus-fanit meidän perheessä ovat ehdottomasti Sulo ja Touko, vaikka kyllä isommatkin muistivat kaikki kappaleet ulkoa.





Ainolla Seppälän ohut neule ja violetit farkut, valkoinen toppi Mangosta. Einolla Noshin miniraita-huppari ja Me&I:n slimmit housut.





Sulolla Ciraf-merkkinen paita ja Me%I:n keltaiset yogat, Toukolla Moonkids-huppari ja Lindexin vihreät housut.



Liinalla vaaleanpunainen tunika, Polarn O. Pyret ja valkoiset sukkahousut, merkki tuntematon, ovat olleet niin kauan käytössä. :D

Sunnuntai vedeltiin osittain samoilla kuteilla, osittain joillain muilla mistä en ottanut kuvan kuvaa. Huomenna uusi viikko ja uudet kujeet/kuteet.

Tämä ilta meni legoilla rakentaessa ja möllötellessä. Minä kävin Liinan kanssa elämämme ensimmäisessä vauva-jumpassa (Liina on aika hyvä puntti ;)), illan väänsin Liinalle ensiviikoksi soossia, isommille keitin iltapalaksi mannapuuroa. Iskä asensi takaterassille sellaisen härvelin, mitä pitkin esimerkiksi köynnöskasvit voivat kasvaa. Miksiköhän sitä sellaista seinäkettä oikein kutsutaan? En muista, sellainen siellä nyt kuitenkin on. Jos siihen sitten jotain köynnöstä joskus..



Ainiin, kyhäsinhän minä perjantaina sellaisen merirosvolaivan! Ei jösses, kamalassa myrskysäässä väkersin lapsille vaihtolavoista laivantekeleen, toivottavasti se kestää edes hetken. :D


Nyt on käytävä nukkumaan, ei pysty enää. Oikein mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa!

Psssst...pääsen heti huomenna tsekkaamaan livenä Noshin uuden naistenmalliston, vähänkö jännää! 

lauantai 3. lokakuuta 2015

Päivän asut #3

Jeeeah, asukuvia jo kolmatta päivää! Tämä on vallan huikeaa.

Näistä kuvaussessioista on kyllä sanottava, että ajoitus on kaiken a ja o. Kuvat on otettava heti kun siihen tulee tilaisuus, sillä voi olla, että loppupäivänä sitä ei enää tule. Lapset ovat olleet tässä hommassa ihan kympillä mukana, kuvia ottaessani näytän heille vähän väliä jo otettuja kuvia, koska "Tulix hyvä, näytä!" ja "Onko tällei hyvä?". <3

Ainolla Geisha-tunika ja mustat, kapeat college-housut, molemmat Me&I.

Einolla Super-Mario-paita, mummun tuoma tuliainen Espanjasta..
...ja Pomp de luxin harmaat college-housut.
Sulolla Angry Birds-paita ja Jooko-merkkiset harmaat peruspökät.

Toukolla punainen Name It:n paita ja KappAhlin mustat housut. Liinalla Lindexin vanhemman malliston värikäs Bamse-raitabody ja Seppälän super-ihanat "farkut", mitkä oli tämän päivän jälkeen siirrettävä syrjään, sillä tytön nilkat vilkkuivat koko päivän. Minulla Noshin miniraitainen paita ja Me&I:n harmaat yoga-pökät. 



Kyllästytän teitä näillä asu-kuvilla vielä ainakin loppuviikon, mutta yritän kyllä väliin änkeä jotain muutakin, esimerkiksi pikaisesti vaihtolavoista ulos rakennetun merirosvolaivan ja Hevisauruksen konsertin. 

Ja niin hei, iskä viritti tänään Liinalle keinun sisälle. Liina on siitä kyllä innoissaan, mutta ei läheskään niin innoissaan kuin isommat sisaruksensa, jotka olisivat antamassa pikkusiskolle niin hurjia vauhteja että huimapäätäkin hirvittäisi. Meillä kaikki lapset ovat istuneet keinussa heti kun istumaan ovat ruvenneet ja "isojen lasten" keinuun heitä on ruvettu istuttamaan suunnilleen heti kun ovat oppineet kävelemään.  

P.s. Olen itsekin aika yllättynyt siitä, kuinka tarkkaan muista lähestulkoon jokaisen vaatteen alkuperän. Jonkin sortin lastenvaate-friikki minussakin siis asuu. ;)