maanantai 26. lokakuuta 2015

Partyparty

Morjes! Onpa mieletön viikonloppu takana, ei voi muuta sanoa. Pienoisesta väsymyksestä huolimatta on varsin virkistynyt olo. 

Perjantaina olimme Ainon ja Einon kanssa Naisten Ilta-tapahtumassa vaatemalleina. Oli kuulkaas kampaukset ja meikit ja pelit ja pensselit. Esittelimme Me&I:n vaatteita, paikallisessa askartelu-ja käsityöliikkeessä myytävänä olevia asusteita sekä optikko-liikkeen silmälaseja. Ai että, oli hauskaa. Kiva kokemus. Meidän piti ottaa kuva jokaisesta asukokonaisuudesta, mutta siinä hötäkässä ei kyllä ehtinyt yhtään mitään joten saatte tyytyä tähän omaan epätoivoiseen yritykseeni ikuistaa hieno nuttura.


Launtaina olin ystäväporukan kanssa katsomassa bändiä. Jee, oli muuten mukavaa. Ajoin iskän ja lapset pois meiltä kotoa, että pääsimme meille ensin saunaan, syömään (meillä oli nyyttärit :)) ja laittautumaan. Oli hassua olla hetki yksin kotona ennen muiden naisten tuloa. Ja vaikka aamulla särki päätä näin vähän, olo oli lähdes normaali koko päivän. Sain aamulla nukkua periaatteessa tunnin pidempään, koska iskä lähti hirvimetsälle kahdeksaksi eli "vanhaa aikaa" yhdeksäksi.


Sunnuntai-aamusta vielä tämä: Sulo kävi jossain vaiheessa kuiskimassa korvaani, että sai mummolasta ketun (he olivat siis edellisen illan mummolassa evakossa). En miettinyt sitä sen enempää, koska jokainen oli mitä ilmeisemmin löytänyt mummolasta itselleen pehmolelun kotiin tuotavaksi. Tietenkin ajattelin, että kettukin on joku sellainen söpö ja suurisilmäinen, epäkettumainen pehmolelu. Kunnes sitten laahustaessani keittiöön meinasin saada sydärin, kun minua olikin vastassa "oikea" kettu eli sellainen ketun turkki. Kasvot ja tassut ja kaikki, siinä se retkotti. Meni muutama ohikiitävä sekunti ennen kuin hokasin, että lattialla makasi nyt se Sulon mainitsema kettu eikä mikään koirien salaa sisälle tuoma saalis. Huhhhahei. 


Onneksi Sulo ei ollut roudannut sitä yöllä meidän sänkyyn, olisi ollut mielenkiintoista tarrata keskellä yötä ketun käpälästä kiinni. Näin parin päivän jälkeen alan pikkuhiljaa tottua siihen, että tämä kettu on nyt olennaisesti osa meidän perhettä, Sulo nimittäin kantaa sitä hyvin tiiviisti mukanaan. Minä jo salaa toivoin, että koirat veisivät sen vahingossa ulos jonnekin pusikkoon ja se jäisi sinne. Ai kauhee. 

Oikeastihan en tietenkään toivo niin, sillä Sulolle tulisi paha mieli. Olkoon kettu kanssamme. 

Liina pärjäsi kummatkin illat vallan mainiosti. Minä ostin oikein nokkamukinkin varmuuden vuoksi. Ajattelin, että jos tyttö ei huoli maitoa tuttipullosta niin iskä voi kokeilla nokkamukista. Eiväthän he olleet mitään maitoja tarvinneet (taaskaan), Liina oli nukahtanut kaurapuuron voimin yöunille. Näin pikkujoulukauden lähestyessä on kyllä ihan kiva tietää, että voin hyvillä mielin lähteä seuraaviinkin pippaloihin. Bailabaila.

Noniin, ja nyt on aika lähteä petiin. Koska menin muutama päivä sitten kehaisemaan, että meillä nukutaan hyvin, on sen jälkeen yöt menneet enemmän tai vähemmän levottomissa merkeissä. Tietysti, mitä muutakaan minä oikein odotin?! Talviaikaan kääntymisetkin siihen päälle. Eli siis nukkumaan. 

8 kommenttia:

  1. Kiva että pääsit vähän tuuleentumaan <3 Ja kotonakin oli sujunut, ihan mahtista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, on paljon helpompi rentouta kun tietää, että kaikki sujuu. :)

      Poista
  2. Ihanaa, että sulla oli mahdollisuus tuulettua!

    Meilläkin tuo kellon siirtäminen on jättänyt jälkensä. Tytöt herää nyt kuudelta, kun he vielä jokin aika sitten heräsivät seitsemältä... Luultavasti tämä tästä tasaantuu taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä alkaa jo pikkuhiljaa tasaantua..on kyllä uskomatonta, kuinka pienestä unirytmin sekoittuminen on kiinni! :O

      Poista
  3. Hihi, toi kettu! On kyllä kuvissa söpö, mutta en tiedä haluisinko meillekään kotiin :D

    VastaaPoista