sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Erilaisia, omanlaisia

Huhhuh mikä päivä meillä on takana! Tänään juhlittiin siis neljävuotiasta Suloa ja pian seitsemän vuotta täyttävää Ainoa. Tupa oli täynnä juhlaväkeä ja iloista meininkiä, nämä ovat tärkeitä päiviä lapsille. Kirjoitan juhlista heti, kun olemme niistä suurinpiirtein toipuneet.

Varsinkin näin syntymäpäivien aikaan tulee mietittyä paljon sitä, kuinka erilaisia lapset voivatkaan olla. Samasta puusta veistettyjä, mutta silti ihan omanlaisiaan. Sekä fyysisesti että henkisesti. Ihan näin vertailun vuoksi: Sulo on ollut kahdeksan kuukauden iässä melkein yksitoista kiloa painava ja 74 cm pitkä, Liina on nyt saman ikäisenä reilut kahdeksan kiloa ja 68,5 cm pitkä. Heh, aikamoinen mötkäle on Sulo ollut aikanaan.

Sulo oli vauvana helppo. Hän oli äärimmäisen rauhallinen, nukkui ja söi hyvin. Hän opetteli kaiken rauhassa - kävelemään Sulo lähti "vasta" reippaasti yli vuoden iässä (Eino 9 kk, Aino 10 kk), eikä hänellä vieläkään ole kiire minnekään. Siinä missä Touko suorastaan pomppii rappuset alas, Sulo saattaa tulla ne edelleen pylly edellä. Ettei vaan kaadu. Ei hän vauva-ajoista paljoa ole muuttunut - arki on hänen kanssaan edelleen hyvin rauhallista, lukuunottamatta kiukku/uhmakohtauksia, mistä toipuminen saattaa kestää yhtä kauan kun pitkien rappusten kiipeämisessä. Kun Sulo jotakin päättää, hänen päätään on hyvin vaikea saada kääntymään. Hän jaksaa huutaa vartin pää punaisena "joopas" tai "eipäs", kunnes sitten väsyy ja haluaa syliin rauhoittumaan.

Sulon lemppari-hokemia ovat "joo joo" ja "ei". Sosiaalisissa tilanteissa hän on innokas ja rohkea, mutta uusissa ja vieraissa tilanteissa hitaasti lämpenevä - sitä kuvastaa mielestäni hyvin viimeisin neuvolakäynti, missä annettiin rokotus. Puhuimme asiasta etukäteen ja Sulo oli vakaasti sitä mieltä, että EI, hän ei rokotusta halua. Neuvolassa päätimme (pääsimme siis sinne asti) hoitaa rokotus-hässäkän heti pois alta, ettei jännitys haittaisi muita tekemisiä. Sulo ei itkultaan edes huomannut koko rokotuksen laittoa, vielä piikin jälkeenkin hän hoki sylissäni, ettei halua rokkoa (sillä nimellä Sulo rokotusta kutsui). Hämmennys olikin suuri, kun hän hoksasi, että koko homma olikin jo ohi. Loppuaika menikin ihan jees, tosin Sulon ollessa "hieman" hitaasti lämpenevää sorttia jouduin käyttämään kaikki kikka kolmoset saadakseni hänen ajatuksensa pois rokko-kammosta. Terveydenhoitaja oli jo luovuttamassa, kun Sulo ei suostunut näkötestiin ollenkaan, mutta sain kun sainkin Sulon huomion muualle ja pikkuhiljaa hän innostui tehtävistä ja myös siitä näkötestistä. Pojalle jäi käynnistä loppujen lopuksi hyvä mieli, eikä erillinen lääkärintarkastus muutamaa päivää myöhemmin ollut läheskään niin pelottava. 

Tuota "joojoo"-ta Sulo käyttää useimmiten silloin, kun patistan häntä johonkin. Pukemaan, syömään, hammaspesulle, nukkumaan. Joo joo tulee vähän sillä tavalla laiskasti, ihan kuin hän olisi kuullut jutut jo sata kertaa aiemmin. Joojoo:n jälkeen hän kyllä toimii nopeasti ja ilman uhmakohtausta (mikä tulee useimmiten silloin, kun poika on väsynyt tai nälkäinen) asiat sujuvat vaivattomasti. 

Sulo rakastaa autoja ja junia. Hänen paras kaverinsa on Eino, kahdestaan he keksivät vaikka mitä, tällä hetkellä metsästysleikit ovat ihan must-juttu. Sulo tykkää muovailuvahoilla tekemisestä, legoilla rakentelusta ja kokkaamisesta (sekoittaminen on hänen oma hommansa). Hänen lempiruokiaan ovat makaronilaatikko, banaanijogurtti, riisipuuro, makkara ja ketsuppi. Jos hän ei pidä jostakin, se kyllä näkyy, oli se sitten ruoka tai jotain muuta. Sulon kanssa ns. pakottaminen ei auta yhtään, väkisin häntä ei saa tekemään mitään. Päinvastoin, siten hän käpertyy vain kovemmin omaan itseensä eikä kuule yhtään mitään. Hänen kanssaan täytyy malttaa odottaa ja olla kärsivällinen, monesti asiat alkavat sujua, kun hän saa mielensä takaisin.

Siinä missä Eino on vauhdikas pelaaja, Sulo on hiljainen sivustaseuraaaja. He ovat kuin yö ja päivä, ehkä he sen takia tulevatkin niin hyvin juttuun. 

Sulo pelkää ukkosta, pimeää ja hämähäkkejä. Hän on hyvin herkkä ja muistaa ihan käsittämättömiä asioita - niin hyvässä kuin pahassa. Hän takertuu hyvin helposti tavaroihin ja siksi joskus lelujen jakaminen on hänelle hankala paikka. Sulo nukkuu pitkät yöunet eikä heräile yöllä muuten kuin hyvin harvoin janoon. Ulkona Sulo voisi keinua tuntikausia.

Sulo on ollut näinä päivinä erityisen innoissaan ensilumesta, syntympäiväjuhlista ja Päivä Paloasemalla-tapahtumasta, missä hän tykkäsi katsella isoja paloautoja ulkoa päin, mutta ei uskaltanut mennä niihin sisälle. <3 


    

2 kommenttia: