keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Hei täällä taas!

Joka päivä on pitänyt kirjoittaa jotain. Mutta sitten on aina tullut jotain, sitten unohdin, tuli ilta, tuli väsy. Eilen illalla minulla oli jo kone auki ja ajatukset kasassa, kunnes Liina sai jonkun ihmeellisen itkukohtauksen ja alkuyö meni häntä hytkytellessä, imettäessä ja silitellessä. Mutta nyt, NYT kukaan ei ole keskeyttämässä! Ainakaan vielä........

Muutama päivä on mennyt taas ihan hujauksessa: viime viikolla kävimme mm. Sulon nelivuotisneuvolassa (olen ihan mahdottoman ylpeä meidän hitaasti lämpenevästä mutta urheasta synttärisankarista, kerron myöhemmin erikseen, miten esimerkiksi rokotuksen ottaminen sujui), Aino kävi teatterireissulla koulun kanssa, minä kävin (taas vaiheeksi) vaatekutsuilla, Ainolla oli kaverisynttärit ja minulla meidän mahtavan vauva-jengin pikkujoulut (ilman vauvoja).


Tätä viikkoa on täyttänyt mm. vanhempaintoimikunnan kokous ja koulun joulumyyjäisten järjestäminen sekä tulevan viikonlopun syntymäpäiväjuhlat: Ainon ja Sulon synttäreitä juhlitaan sukulaisten, kummien ja ystävien voimin lauantaina. Minullehan ei perinteisesti riitä "paketti jätskiä pöytään"-systeemi vaan järjestelyt pitää vetää tietenkin ihan överiksi niin, että lauantai-iltana on sellainen olo kuin olisin juossut maratonin. Mistä näitä ideoita oikein tulee? Joskus toivoisin, että joku ihmeellinen osaisi "ravistaa" minua oikein lujaa ja takoa paksuun kallooni, että vähempikin riittäisi. Tosin tällä kertaa voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että lapset odottavat juhlia varmasti paljon enemmän kuin kukaan muu. 

Siitähän ne ajatukset sitten lähtevätkin. No, lopputuloksen näette sitten myöhemmin. Sikäli mikäli olen vielä järjissäni viikon loputtua.

Onneksi tenavat osaavat omalla tavallaan rentouttaa mieleni, tänäänkin nauroin pissat housussa ruokakaupassa, kun Sulo huusi hyllyn toiselta puolelta täysiä, että ISKÄ, TÄÄLLÄ ON KALJAA! Ah että. Ja illalla oli pakko ottaa kuva poikien ihan mahtavasta leikistä: Sulon sänky oli "saalista" täynnä (keinuhevonen = hirvi, poronsarvet = peura/poro) ja miehille ominaiseen tapaan pyssy, metsästyshatut ja puukko olivat jääneet levälleen.



Että sellasia leikkejä meidän lapsilla. Tuo puukko on muuten muovia.

Meidän pienimmäinen täyttää parin päivän päästä kahdeksan kuukautta. Uusinta uutta on nyt tiskikoneen tyhjentäminen. Tämä puuha on ollut kaikkien meidän lasten lempparipuuhaa juuri tässä iässä, Liinakin oikein rientää jostain nurkan takaa kun kuulee, että tiskikone aukeaa. 


Nyt on pakko lähteä nukkumaan. Muutama yö on mennyt sen verran plörinäksi, että nyt kun kaikki ainakin vielä nukkuvat tyytyväisinä, otan siitä kaiken irti. 


2 kommenttia: