torstai 26. marraskuuta 2015

Juhlahumua, kiirettä, iloa, itkua, eloa - ja hurmaava pikkuakka

Nyt on kyllä ollut ihan rikollisen hiljainen blogi, sori. En käsitä, miten päivät hurahtavat niin nopeasti? Iltaisinkaan ei ole ollut inspiraatiota avata konetta - jopa oma mieheni kysäisi tänään, että onkohan hänen puhelimessaan jotain vikaa, kun blogi ei päivity ollenkaan. MUN OMA MIES, hahaa en kestä. Mutta siis ei ole vikaa missään, en vaan ole saanut aikaiseksi. Ajatuksissa olette kyllä olleet, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Tänään aamulla yritin, mutta muutaman minuutin jälkeen luovutin, koska kaikille tuli (tietenkin) juuri siinä kohtaa ihan jäätävä nälkä. Ja niin edelleen, you know.

Aloittakaamme lasten tuplasynttäreistä (Sulo 4v. ja Aino 7v.). Niitä juhlittiin siis lauantaina ja ne ovatkin pääsyy tähän hiljaiseloon: lähestulkoon koko viime viikko meni juhlia valmistellessa, tämä kuluva viikko on mennyt niistä toipuessa. Erityisesti lapset ovat olleet väsyneitä, heillä väsymys tulee aina vähän viiveellä. Mutta oli meillä ihanat juhlat, ei voi muuta sanoa. Kaiken sen arvoista, ehdottomasti. Lapset ovat vieläkin ihan - mitenkäs se minun nuorin veljeni tämän sanoisi - haipeissa (?). Oli Elsa-kakku, junajätskiä, mahtimellevät kasat suolaista "naposteltavaa", pierupyssy (muahaha), ihania vieraita, onnellisia päivänsankareita ja kaiken kukkuraksi aivan mielettömän kauniit maisemat! Lauantaina meidän pihaa koristi pari lumiukkoa ja lumilinnan tekele, toivottavasti talvi tulee pian takaisin.





Synttäreillä syötiin mm. anopin tekemää, aivan älyttömän herkullista voileipäkakkua sekä coctail-piirakoita ja munavoita, patonkia ja lohineliöitä. Perinteisten popcornien ja vaahtokarkkien lisäksi jälkkäriksi oli "junakakku" jäätelöstä Sulon toiveesta ja Frozen-aiheinen suklaakakku Ainon toiveesta sekä rocky road-suklaata. Jäätelö tuntuu olevan lasten kestosuosikki ja siksi päätimmekin tarjota sitä täytekakun sijaan. Suklaakakun tein äitini löytämän ja hyväksi toteaman reseptin mukaan, vohvelisen Elsa-kuvan tilasin netistä. Rocky roadeissa on suolapähkinöitä, riisimuroja ja päällä pastavärillä värjättyä valkosuklaata.

Huh, olihan sitä. Seuraavana aamuna heräsin pierupyssyn pörinään, jee. Aino väsäsi koko aamupäivän saamillaan askartelu-vehkeillä, pojat osasivat leikkiä uusilla leluilla yhdessä yllättävän sopuisasti. 


 
Eikä tämä juhlahumu tähän vielä lopu! Viikonloppuna tulee vielä toinen pienempi satsi vieraita, jotka eivät päässet lauantaina käymään. Kivaa. <3 Ensi viikolla pitäisi pistää pystyyn Ainon kaverisynttärit, askartelimme eräänä iltana kaksitoista vaaleanpunaista synttärikutsua, huh taas. Ja joulukin se tulla jolkottaa, jos olisin taipuvainen hepuloimaan (mitä en tietenkään ole) voisin saada ehkä hepulin. Mitenkäs sen sisäisen rauhan laita taas olikaan? Ihan jees, onneksi. 

Laitan tämän viikon konfliktit täysin väsymyksen ja helpottaneen jännityksen piikkiin: kun tilanteet lasten välillä kärjistyvät, ne todellakin kärjistyvät sanan varsinaisessa merkityksessä. Hetken sitä jo ehtii oikein ihmetellä sitä, kuinka rauhallista onkaan, kunnes noin sekunnissa koko tilanne heittää häränpyllyä ja hirvittävä kaaos ottaa vallan: joku itkee, toinen juoksee karkuun koska on saanut jonkun itkemään, yksi säikähtää, yksi hyppii seinille jne. You know, taas. SISÄINEN RAUHA, missä olet?

Nooh, eiköhän se taas tästä. Heh. Ja hei muuten, olenpa taas saanut muutaman uuden lukijan, tervetuloa mukaan! Muutama päivä sitten minulta kysyttiin meidän talosta ja asuinjärjestelyistämme. Tästä on kysytty monesti aiemminkin joten päätin, että teen aiheesta ihan erillisen jutun. Se siis (ainakin) luvassa vielä tällä viikolla. Toivottavasti en lupaile liikoja, mikäs päivä tänään onkaan, keskiviikko? Hyvin on tätä viikkoa vielä jäljellä. 

Lopuksi vielä meidän hurmaavan pikkuakan kahdeksan kuukauden kuva, mikä ei nyt kyllä osunut ihan tasan kahdeksan kuukauden kohdalle, otin kuvia nimittäin vasta äsken, koska unohdin kuvauksen varsinaisena päivänä ja sen jälkeen ja sen jälkeen ja... no, tulipahan otettua, vaikkakin vähän myöhässä. Äidin ainaisista sekoiluista huolimatta tyttö on erittäin aurinkoinen ja tyytyväinen tyyppi, joka tuo iloa meidän kaikkien päiviin. Oli hankalaa yrittää päättää, minkä  kuvan hänestä laittaisin tänne, hyviä kuvia tuli niin valtavasti. Lopulta päädyin tähän:

 
Oikein mukavaa torstaita teille! :)

2 kommenttia:

  1. vähissä ne on täälläki,äidin oma rauha ja kirjoittaminen koneella blogiin tms...Vaikkei vauvaa olekaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noooh, jos me joskus vielä muisteltaisiin kaihoisasti näitä "ruuhkavuosia"? ;)

      Poista