sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Meidän koti

Koska meidän perheen asuinjärjestelyistä on kysytty monta kertaa aikaisemminkin, ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta vähän laajemmin.

Me asumme hirsitalossa keskellä metsää. Lähin naapuri on noin kahden kilometrin päässä, lähin kauppa kahdentoista kilometrin päässä. Kyläkoululle tulee meiltä matkaa vajaa kolme kilometriä. Varsinkin talvisin on vallan ihmeellistä, jos meille tuovalla hiekkatiellä kulkee meidän lisäksi kaksi muuta autoa päivässä. Kesäisin liikennettä on paljon, kun kesämökkiläisiä kulkee päivittäin autoilla, polkupyörillä, mopoilla ja kävellen.

Neliöitä meidän talossa on noin 140. Pihassa on ulkorakennus, missä on liiteri, pannuhuone ja pieni lämmin varasto. Talossa on neljä makkaria, iso aula, tuulikaappi, vessa, vaatehuone, tupakeittiö, kodinhoitohuone, pesuhuone ja sauna. Kylppärissä on yksi suihku ja vessanpönttö. Kodinhoitohuoneessa pyykinpesukone, kuivausrumpu, liinavaatekaappi, siivouskaappi ja kaksi kaikkea epämääräistä tavaraa (työkaluja, koirannappuloita, pyöräilykypäriä, villasukkia, pesuaineita, siivoustarvikkeita, maaleja, välikausivaatteita, lyhtyjä, ruukkuja ym.) sisältävää kaappia sekä kaksi aina ihan täpötäynnä olevaa naulakkoa. 



Viikko sitten minulta kysyttiin, että jos saisin nyt muuttaa talossamme jotain, mitä muuttaisin. Äkkiseltään ei tullut mieleen mitään, mutta hetken päästä sanoin haluavani isomman kodinhoitohuoneen. Heti perään olin kuitenkin sitä mieltä, että tuskinpa se loppupeleistä auttaisi kovinkaan paljoa, joku keksisi täyttää "ylimääräisen" tilan kuitenkin jollain. Samoin lämpimän varastotilan kanssa: haluaisin tilaa enemmän, mutta ehkä sitten tulisi säilöttyä turhaa tavaraa. Mahdumme hyvin nytkin, eikä ylimääräistä tule jemmattua.

Niin sanotussa pikkueteisessä on kaksi isoa kaappia, mitkä kätkevät sisäänsä välikausivaatteet ja kengät. Vaatehuoneessa on meidän vanhempien vaatteet sekä Sulon ja Toukon vaatteet plus kaikki lasten pieneksi jääneet ja vielä liian isot vaatteet, miehen metsästystavaraa, peittoja ja tyynyjä ja askartelutarvikkeita. Liinan vaatteet ovat nyt vielä lipastossa, mutta tarkoitus olisi hankkia uusi vaatekaappi Sulon ja Toukon vaatteille, jotta Liinan vaatteet saisi vaatehuoneeseen ja vaatehuoneen parempaan järjestykseen. Ainon ja Einon vaatteet ovat vaatekaapissa, mikä on Einon huoneessa. Aulassa olisi vielä hyvin tilaa esimerkiksi isolle vaatekaapille, mutta vielä en ole katsonut sellaista tarpeelliseksi.


Sulo ja Touko asuvat tällä hetkellä yhdessä huoneessa, Eino yhdessä, Aino yhdessä ja me yhdessä. Liina nukkuu vielä meidän huoneessa. Einon huoneessa on kerrossänky (yläpeti tällä hetkellä siis tyhjä) ja jossain vaiheessa todennäköisesti Sulo muuttaa sinne nukkumaan. Kaikki makuuhuoneet ovat tehokkaassa käytössä, eikä tilaa esimerkiksi erilliselle työhuoneelle tai vierashuoneelle ole. Vielä silloin kun muutimme tänne, yksi huone oli nimenomaan työhuone/vierashuoneena, mutta sitten huomasimme huoneen keräävän vain kaikkea tarpeetonta tavaraa eikä laskujakaan tullut koskaan maksettua tietokonepöydän ääressä, joten huone otettiin parempaan käyttöön.



Niin julmalta kuin se kuulostaakin, lapsilla ei tule koskaan olemaan omia huoneita. Tai ainakaan kaikilla yhtä aikaa. Nytkin Ainon ja Einon "omat huoneet" ovat kaikkien käytössä ja niissä säilytetään kaikkien yhteisiä tavaroita. Pakollinen mottomme on "sopu sijaa antaa", koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. En ikimaailmassa jaksaisi siivota sellaista taloa, missä kaikilla viidellä lapsella ja meillä vanhemmilla olisi omat huoneet. Plus yleiset tilat, huhuh, näissäkin tiloissa on aikamoinen tekeminen. Vielä eivät lapset ole omaa tilaa kaivanneet, saas nähdä miten käy, kun he kasvavat. Tähän saakka ollaan pärjätty hyvin siksi, että he ovat alusta asti tottuneet tähän järjestelyyn. Pienet ikäerot tekevät sen, etteivät he koskaan tule muistamaan sitä, että ovat olleet joskus ns. yksin tai edes kaksin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.




Tämä on meidän koti eikä meidän ole tarkoitus rakentaa uutta taloa (jestas, eihän tämäkään ole vielä valmis!), vaikka tietenkään koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan". :) 

P.s. Iskä kävi Ainon, Einon ja Toukon kanssa perjantaina katsomassa uuden Hevisaurus-elokuvan, minä jäin kotiin Sulon (hän ei halunnut lähteä) ja Liinan kanssa. Olipa hassua olla vain näiden kahden kanssa kotona, mikä hiljaisuus!



4 kommenttia:

  1. Heei olipas kiva lukea teidän talosta ku ikinä ei olla päästy siihen pisteeseen että oltais tultu käväseen��
    -Marge

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heeei kiva! Täällähän tämä tönö on ja pysyy, eiköhän me vielä jonain kauniina päivänä istuta saman pöydän ääressä ja katsotaan vaikka sun polttarivideota (mitä ei olla muuten varmaan ikinä katsottu?!). :D

      Poista
  2. ihana talo ja varmasti ihanalla paikalla :) sopu sijaa antaa,teitä on pienempi porukka ja talo isompi. Meillä vain 114 neliä ja tällä hetkellä 10 asukasta,hyvin on pärjätty-...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Voih, teillä on varmasti ihana, tiivis tunnelma. :) Kyllä, sehän on vain järjestelykysymys!

      Poista