torstai 17. joulukuuta 2015

Joulustressi, kiss my ass!

Jes, eilen siivosin jääkaapin JA melkein kaikki vaatekaapit. Tänään raivasin hyllyille kertyneitä tavaroita oikeille paikoilleen. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Itsehän olen vakaasti sitä mieltä, että joulu tulee, vaikka jokainen kaappi ei olisi tiptop tai lattialistat kiillä puhtauttaan. Minusta joulu on kuitenkin äärimmäisen hyvä tekosyy siivota edes kerran vuodessa sellaisia paikkoja, mitä ei muuten tulisi siivottua. Siivoan kyllä jääkaappia ja vaatekaappeja pitkin vuotta, mutta perusteellisen putsauksen teen ehkä kerran vuodessa. 

Ennen lapsia käytin yhden kokonaisen päivän siihen, että siivosin ihan jokaisen kaapin, laatikon ja nurkan. Ennen lapsia oli valmiiksi suht siistiä, neliöitä paljon vähemmän ja tavaraa monta kertaa vähemmän kuin nyt. Nyt on jatkuvasti pieni sekasorto, laatikoissa tavarat vinksin vonksin ja siivouksen jälkeen siisteydestä saa nauttia maksimissaan kymmenen minuuttia. Siispä lähden tähänkin jouluun sillä asenteella, että teen mitä ehdin ja jaksan. Kukaan ei vietä joulua keittiön laatikoissa, joten jos jokin jää järjestelemättä niin jääköön. Parhaani yritän.

Uskokaa tai älkää, matka näinkin rentoon asenteeseen ei ole ollut helppo. Minusta on typerää tolkuttaa järjestystä ja siisteyttä rakastavalle ihmiselle, että "ei se ole niin justiinsa", "mitä sinä niistä kaapeista stressaat" tai "joulu tulee vähemmälläkin" ja niin edelleen. Jos haluaa siivota niin sitten haluaa siivota, piste. Antakoon joulustressiä potevien potea ihan rauhassa, heille joulu tulee sitä kautta. Itse yritän minimoida joulustressin niin, ettei se vaikuttaisi muihin perheenjäseniin: joulunajan siivous on minun taisteluni. Tietysti jokaisen on tehtävä oma osuutensa, mutta kohtuuttomia ei voi muiltakaan vaatia. Sitäpaitsi, joulusiivous ei tuntuisi joulusiivoukselta jos sitä ei saisi itse tehdä.

Sauna pitää pestä, se on ehkä ainut sellainen "pakollinen", minkä haluamme kumpikin (siis minä ja mies) tehtävän.

Joululahjoja ostamme jokaiselle lapselle yhden. Paitsi Liinalle (lapsiparka), hän on vielä niin pieni. Lahjojen hankkimisen aloitimme vasta pari vuotta sitten, kun esikoinen oli sen verran iso, että hän jotakin lahjoista ymmärsi ja kun oikeasti keksimme, mitä hän tarvitsisi tai toivoisi. Eivät he ole sitä ennen ilmankaan jääneet (eikä Liinakaan siis jää), lahjoja tulee joka vuosi myös mummuilta ja papoilta sekä kummeilta, siinä sitä on jo ihan riittämiin. Aika kamalaa myöntää, mutta joulu on oikeastaan ainoa juhla, milloin hankimme lapsille lahjat, edes syntymäpäivinä emme ole hankkineet heille mitään, lahjoja he saavat läjäpäin muutenkin. Jotain pientä saatamme ostaa joskus erityistapauksessa pitkin vuotta.

Kummilapsille hankimme tietenkin omat paketit.

Paitsi että joulupukkihan ne lahjat tuo, hups. Meillä uskotaan muuten ihan täysillä pukkiin, minäkin uskon. Enkä kyllä muista ollenkaan sitä aikaa kun silloin joskus tajusin, että pukki ei ehkä olekaan se, joka ne lahjat tuo. Enkä kyllä muistaakseni ottanut totuuden paljastumista mitenkään turhan vakavasti. Eli mekin valehtelemme omille lapsillemme silmät kirkkaina, että joulupukki ne kaikki lahjat lapsille tuo emmekä ole huolissamme siitä, että lapset traumatisoituisivat siitä millään lailla.

Me vietämme joulua mummuloissa, joten ruokien suhteen pääsemme helpolla: olen luvannut tehdä yhteiseen pöytään ainakin lanttu- ja bataattilaatikon. On meillä pari pienempää kinkkua pakastimessa, ne paistamme leivinuunissa sitten, kun ulkona on tarpeeksi pakkasta: jos näillä plussakeleillä lämmitämme uunia paljon, sisälämpötila nousee hetkellisesti niin korkealle, että hikoilemme yöllä kuin pienet kinkut konsanaan.  

Aikuisten kesken olemme sopineet lahjahommelit niin, että keräämme porukalla rahan ja yhdessä mietimme jokaiselle jotakin. Tänä(kin) vuonna olemme onnistuneet lahjojen hankinnassa erittäin hyvin, enkä malta odottaa, että jokainen saa oman pakettinsa. Jo pelkästään lahjojen miettimisessä on sellaista omanlaistaan hohtoa (tonttuilu on kivaa). Ei joulustressiä siis tästäkään. Jes.

Joulukortit aiheuttivat ehkä pienenpienen huolen: aluksi ajattelin, että laitan vain itse askarrellut kortit lähimmille sukulaisille enkä jaksa edes yrittää valokuvata ryhmä rämää. No, kuvasin sittenkin, ajatus kuvasta ilahtuneista sukulaisista motivoi tarttumaan haasteeseen. Lähettäminen venyi viimeiselle mahdolliselle päivälle, mutta sainpas lähetettyä. Jes.

Kaikenlaista joulupuuhaa olemme tehneet lasten kanssa, tänään paistoimme joulutorttuja. Kaikenmaailman leipomusten ja askartelujen kanssa ajattelen päivä kerrallaan: jos jonain päivänä tuntuu siltä, että olisi hyvä päivä tehdä jotain, sitten teemme. Ja päinvastoin. Yhteisestä joulukalenterista on tullut paljon kaikkia kivoja pieniä askareita. Niistä lapset ovat nauttineet suunnattomasti, oli ne kuinka pieniä juttuja tahansa.


Tähän(kin) aikaan vuodesta olen erityisen onnellinen siitä, että saan olla lasten kanssa kotona ja yrittää tehdä jotakin pientä kaiken muun häsläyksen välissä. Ja lasten kanssa joulutunnelma on kyllä vertaansa vailla, heidän kanssaan joulu tuntuu oikeasti joululta. <3

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kivan leppoisalle teidän joulujärjestelyt <3 :) Ihanaa joulua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei tästä muuten hengissä selviä! :D Kiitos, sitä samaa teille. <3

      Poista