keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Päivän positiiviset - loppuviikko

Viime viikkoina olisin voinut aloittaa jokaikisen kirjoituksen lausahduksella "huhheijjaa" tai "onpas ollut hulinaa". En aloita, mutta hulinaa on ollut. Tai paremmin sanottuna meidän elämää kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan. En enää edes muista tarkkaan edellisen viikon positiivisuuksia, siinä kävi juuri niin kuin olin arvellutkin: jos en kirjoita niitä hetimmiten ylös, unohdan ne. Eikä se ole mikään ihme, hyvä että muistan mitä on tapahtunut tunti sitten. 

Noooh siitä huolimatta jaan nyt kanssanne muutaman puhelimella otetun kuvan, mitkä kuvastavat mielestäni hyvin viimeisten päivien tunnelmia. Onneksi olen tajunnut ottaa edes muutaman kuvan, niiden avulla pystyn muistamaan edes jotain. :D

He huutavat HEP! ketkä muistavat lapsuudesta nämä jäätävän ärsyttävät vieteri-vehkeet. Aino sai tällaisen kaverilta synttärilahjaksi ja seuraavana päivänä setvin systeemiä muuten muutaman kerran. Viimein löysin sille paraatipaikan uunin päältä, missä se odottaa edelleen parempia aikoja. 


Tervetuloa tukeht- eikun leikkimään legoilla! Liinaa ONNEKSI kiinnostaa ehkä vähän enemmän legojen sekoittelu (ah se räminä mikä niistä lähteekään) kuin niiden suuhun tunkeminen. Oivoi. 


Siistin poikien hiukset. Touko sai tällä kertaa kunnon skunkki-kampauksen.


Perjantaina olimme mieheni kanssa kahdestaan pikkujouluissa (OMG). Ihan kahdestaan, vähänkö oli outoa. Ja mukavaa (mies jäi kuvasta, tilalla heilahtanut Sulo). Lapsetkin olivat pärjänneet mummulassa varmaan paremmin kuin meidän kanssamme ikinä missään. Rehellisesti sanottuna en koskaan ole niinkään huolissani lasten pärjäämisestä tällaisissa tilanteissa, lähinnä mietin aina säälinsekaisin tuntein heitä, ketkä joutuvat tämän lauman kanssa illan olemaan. Onneksi mummulle ja papalle ei jäänyt kovin suuria traumoja. ;) 

Aiemmin samana päivänä Touko nukahti keinutuoliin. Mahtoi väsyttää.



Itsenäisyyspäivänä meidän yhteisestä joulukalenterista tuli makkaranpaisto-retki kodalle. Siitä huolimatta, että lapsilla on jokaisella oma joulukalenteri, isommilla jopa lego-kalenterit, odottavat he aina yhteisen kalenterin avaamista kaikkein eniten. Vaikka lähes joka toinen luukku sisältää jotain ihan tavallista joulusuklaata, on kalenterin avaamisessa ihan omanlaisensa tunnelma. Tähän saakka on ollut mm. pizza-ilta, aarteenetsintä, makkara-retki ja joulukoristeiden askartelua.  


Eilen (maanantaina) kävimme Ikeassa. Lapset olivat niiiiin innoissaan tästäkin, ihan kuin he olisivat päässeet isoon huvipuistoon. Lähdimme ostamaan vaatekaappia ja muuta tarpeellista, reissu meni erinomaisesti: kauppa oli hiljainen varmasti vilkkaan viikonlopun jäljiltä ja lapset jaksoivat tosi hienosti (myös me vanhemmat jaksoimme hienosti ;)). Lopuksi Aino ja Eino pääsivät leikkipaikalle tunniksi leikkimään.


Tänään pojilla oli nyyttärit kerhossa, illalla kävin pitkästä aikaa (edellisistä on ainakin ööööh monta viikkoa) Nosh-kutsuilla, Liina saa kummitädiltään niin ihanan mekon joululahjaksi että en ehkä kestä. Kuvaan sen sitten aikanaan teillekin. Huomenna aamulla yritän saada jotain tolkkua tähän kaaokseen, minkä syntymiseen ei nykyään vaadita kovin paljoa oikeastaan yhtään mitään. Illalla roudaan Ainoa vielä pianotunnille ja (jälleen kerran) kaverisynttäreille, niitä on ollut nyt muutaman viikon sisään ihan todella monet.

Kertokaan hei tekin, mitä teille kuuluu? Joko tontut kurkkii? :)  

2 kommenttia:

  1. Tontut kurkkii ja lunta odotellaan �� kolmen tytön voimin leivottu ja koristeltu piparit ja lopputaikinasta syntyy tänään piparipullia, ainakin ajatus olisi ��
    Joululahjoja hankittu osa ja osa täysin kysymysmerkki ��, kuten mies, mitä ihmettä sille hankkia !?!
    Ihana elämänmakuinen blogi siulla ��
    Seuraavana kolmen tytsyn äiti ��

    VastaaPoista