lauantai 23. tammikuuta 2016

Sehän on vain pukeutumiskysymys

No mutta, mitä väsyneet silmäni näkevätkään? Pakkasta on VAIN kymmenen astetta! Ohhoh, kuinkahan sitä osaakaan enää ollenkaan lähteä ulos ilman sataa kerrosta vaatteita? 

Nyt kun pakkanen on laskenut kuin lehmän häntä, voin hieman avata ajatuksia pukeutumisesta ja ulkoilusta (aiemmin tämä aika on mennyt villahaalareiden ja parittomien tumppujen etsimiseen). 

Minähän olen ihan henkeen ja vereen sitä mieltä, että ulos mennään, oli sää mikä hyvänsä (muuten he hyppivät seinille). Kunnolla päälle ja liikkumaan, kyllä siellä tarkenee. Kolmenkymmmenen asteen pakkasella tosin koetellaan hieman jo meidänkin sietokykyä, eikä ulkoiluajoissa ole ollut hurraamista. Kolme isompaa jaksoivat pakkaset kyllä hyvin, mutta kahdelle pienimmälle teki tiukkaa. Liinaa tosin en laittanut pahimpaan aikaan edes ulos nukkumaan, joten ulkoilimme isompien kanssa vähän miten sattuu. Kylmimpinä päivinä riitti, että kävi edes puoli tuntia haukkaamassa happea, mieli oli heti virkeämpi (ja viileämpi) niin lapsilla kuin aikuisillakin. Kummasti lapset keksivät ulkona tekemistä kun vähän kävi tuuppimassa eteenpäin. Ja kun oli kunnolliset kamppeet päällä.  
Onneksi niitä tosi kylmiä päiviä oli täällä vain muutama, ja jo muutaman asteen laskun jälkeen pari tuntia ulkona meni ihan heittämällä. Tärkeintä on tietenkin pukea lapsille tarpeeksi vaatetta (onneksi ulkoiluvaatteet ovat sekä lämpimiä, kestäviä että mukavia päällä), mutta aivan yhtä tärkeää on muistaa pukea itselleen tarpeeksi. Ja ihan noin niinkuin hauskana havaintona viime viikkojen ajalta: monesti aikuiset kestävät pakkaset paljon huonommin kuin lapset. :D Tähän tyyliin:



Mutta niitä vaatteita, ai jösses että meidän kodinhoitohuone näyttää taas ihan mahtavalta. Juuri muutama päivä sitten mietin, että kukahan tulisi setvimään kaikki sikinsokin olevat lapaset ja hatut? Tai ei sittenkään, kukahan keksisi sellaisen ulkovaatevarastointi-systeemin, missä kaikki vaatteet pysyisivät järjestyksessä myös kiireisen arjen keskellä? Jokaisella lapsella on vähintään kahdet toppavaatteet, Liinalla jopa kolme eri haalaria: vaunuihin, pienemmille pakkasille, kovemmille pakkasille. Ainolla on kolme "kauppatakkia", mitä hän vaihtelee fiiliksen mukaan. Pojilla on jokaisella ns. paremmat takit, kaikilla vähintään kolmet kengät: talvikentät, toiset talvikengät, "paremmat" kengät. Plus luistelukamppeet ja monot. Puhumattakaan meidän omista vaatteista. Huoh. Lohduttaudun sillä, että kesä ei tuntuisi yhtään niin ihanalta (muun muassa) pukeutumisen suhteen, jos ei olisi läpikäynyt helvetillisen ylipitkää syksyä ja sanalla sanoen jäätävää talvea.

 

Minusta jokaiselle pukemiskaaoksen selvittäneelle vanhemmalle/pukijalle tulisi myöntää jonkinsorttinen urhoollisuuspalkinto hyvin onnistuneesta suorituksesta. Vaikka kevätjuhlissa. 

Nyt tietenkin herää kysymys, että eivätkö isommat lapset pue itse? Tottakai pukevat, mutta harvassa ovat ne kerrat, kun kenellekään ei tule ongelmaa nurinpäin olevan välihaalarin tai päin mäntyä menneen jalkalenksun kanssa. Sen ajan, minkä voittaa isompien omatoimisuudessa, menettää juostessaan kiinni pylly paljaana juoksevaa kaksivuotiasta, joka käkättää mennessään ja valittaa kaikkien vaatekerrosten päälle ähräämisen jälkeen, että kakka on housussa. Sillä aikaa isommat ovat keksineet kiskoa rukkaset pois kädestä ja niiden tunkeminen takaisin hihaan on (lievästi sanottuna) hermostuttavaa puuhaa. 

En minä valita. Kunhan vähän ajatuksia tässä tuuletan ja ihmettelen vähän itsekin, että miten ihmeessä selviämme yhdestäkään lähdöstä vain puolessa tunnissa. Ja monta kertaa päivässä. Olisipa hauska joskus laskea, että kuinka monta tuntia viikossa menee pelkkään pukemiseen. Toisaalta, voisihan sen ajan huonomminkin käyttää ja onhan se kuitenkin (melkein*) aina sen arvoista.

Mutta siis, olen sitä mieltä, että ulkoilu todellakin on vain pukeutumis(ja asenne-)kysymys.


En sitten sanonut tätä ääneen, mutta joskus lasten pukeminen on ihan p****stä. Ups.
* Melkein siksi, että joskus ottaa ihan hirvittävästi päähän se, että näkee hirvittävän vaivan jotta saa koko revohkan ulos eikä siellä syystä tai toisesta kukaan meinaa viihtyä. 
 

6 kommenttia:

  1. Hei, oon samaa mieltä että pukeutumiskysymys :) Hyvää viikonloppua :) <3

    VastaaPoista
  2. Tääläkin ulkoillaan säällä kuin säällä :) Muuten kyllä hypitään pitkin seiniä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sen sitten kyllä huomaa, jos ulos ei olla syystä tai toisesta päästy... :D

      Poista
  3. Meillä koululaiset ulkoilee koulumatkansa verran kovilla pakkas-säillä,mutta muutoin ollaan sisällä.Pukeutumis-kysymyshän se,mutta jos haukkoo henkeä eikä pysty vaan olemaan,niin sitten ei...2 viikkoa kesti kovat pakkaset,-25.stä -32.een...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts. :/ Ei meilläkään kaksi pienimmäistä kestänyt kovia pakkasia. Kaksivuotias teki lehmänkäännöksen heti ovella, joten häntä en viitsinyt edes patistaa pihalle. Onneksi nyt on ollut varsin hienoja ulkoilupäiviä. :)

      Poista