tiistai 5. tammikuuta 2016

Vuosi vaihtui

Niin se vain otti ja vaihtui eikä päivien kuluminen ole näköjään hidastunut yhtään. Huomenna on jo loppiainen ja torstaina Aino menee kouluun eli jonkinsorttiseen arkeen pitäisi taas päästä kiinni. Ihan kiva oikeastaan, tulee joku roti tähän löhöilyyn, kaikki rytmit, mm. nukkuminen ja syöminen, ovat taas heittäneet häränpyllyä ja kaikkea tehdään fiiliksen mukaan. Pidemmän päälle sellainenkin alkaa rasittaa ja tuttua turvallista arkirytmiä alkaa oikein odottaa. Ja ihmisiä, onpa ihana nähdä taas ihmisiä! Tai siis muitakin ihmisiä kuin nämä mitä tuijottelee päivästä toiseen. Harrastukset alkavat ripotellen tässä parin viikon sisällä, joten laskeutuminen arkihäsellykseen tapahtuu aika pehmeästi.

Joulukuusi on tänään vietävä pois, se varisee niin hirveästi. Ajattelinkin tässä toteuttaa sellaisen after-joulusiivouksen, kun ei ennen joulua tullut ihan hirveällä innolla puunattua. Vaikka kuusi onkin ollut sisällä jo parisen viikkoa, sen pois viemisessä on aina vähän ristiriitainen tunnelma: toisaalta on haikeaa, onhan joulu ihan erityistä aikaa, mutta toisaalta on ihanaa saada tupaan tilaa, avaruutta ja raikkautta. Joulua on ihana laittaa, mutta on se myös kiva siivota pois ja laittaa koristeet odottamaan seuraavaa. Aikansa kutakin.

Meidän joulu ja vuodenvaihde meni rennoissa tunnelmissa. Mies oli vielä aatonaatonkin töissä, joten ei siinä ihan hirveän ihmeellisiä joulusiivouksia tehty. Sen sijaan kävin lasten kanssa jäähallissa luistelemassa. Joulu vietettiin mummuloissa lähinnä syöden jatkuvalla syötöllä. Vuodenvaihde meni samalla kaavalla kuin edellinenkin, lasten kanssa rakettien ampuminen on aika hiljaista - jokainen meidän lapsista pelkää edelleen ilotulituksia, he siis katsoivat muutaman hiljaisen raketin ikkunasta. 

Lapset ovat nukkuneet lomalla paljon ja välillä heillä on energiaa niin, että seinät meinaavat kaatua päälle. Minusta loman tavoite on saavutettu, kun lapset päivittelevät tylsyyttä ja valittavat, ettei ole mitään tekemistä. Jotain tekemistä he keksivät sitten lopulta (niin hyvässä kuin pahassakin), onneksi heistä on seuraa toisilleen.

Me(kin) kävimme muutama päivä sitten järven jäällä luistelemassa, oli aika huikeaa tuijotella järven pohjaa paksun jään läpi. Harvoin pääsee sellaista näkemään! Odotamme jo kovasti, että ala-asteen pihan ulkojäät ovat luistelukunnossa, siellä tulee varmasti taas jokunen ilta vietettyä. Minä odotan jo, että pääsisi hiihtämään, vaikka en koskaan mikään himohiihtäjä ole ollutkaan - viime talvena en päässyt kunnolla hiihtämään ollenkaan, kun odotin Liinaa. Joulukuun löhöämisen jälkeen on jotenkin kummasti sellainen fiilis, että hiihtäminen olisi juuri nyt tosi jees. 



Pari päivää saamme vielä nauttia lomasta, ulkonakin paistaa aurinko. Nyt pitäisi houkutella Sulo hiustenleikkuuseen, saapa nähdä mitä siitä tulee. Liina heräsi aamupäivä-unilta juuri äsken ja palapelien palasia alkaa leviämään sillä mallilla pitkin poikin, että minun on parempi nostaa ahteri ylös sohvasta ja alkaa touhuamaan. Kivaa pakkaspäivää! :)


4 kommenttia:

  1. Mukavaa pakkaspäivää sinnekkin! Mukavalta ja hyvin samanlaiselta kuulostaa elo täälläkin, tosin sillä edellytykselläe ttä kaikki muuta ovat lomailleet ja minä olen ollut töissä :) Ihanaa kun pääsee vihdoin ulkojäille lasten kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sitten vielä kun tämä pakkanen hellittäisi niin viihtyisivät pienemmätkin se aikaa, kun isommat luistelee...:S :D

      Poista
  2. Niinpä,lomat on kohta lusittu ja huomenna alkaa arki ihan isolla Aalla :)

    VastaaPoista