sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Vauvavuoden viimeiset viikot

Liina täyttää kolmen viikon päästä yhden vuoden. Jälleen kerran on ihan käsittämätöntä, kuinka vauhdilla ensimmäinen vuosi on kulunut. Sitä on samalla sekä haikealla että odottavalla mielellä, toisaalta on ihanaa, että hän kasvaa isommaksi, mutta joskus sitä toivoo, että voisi pysäyttää ajan. Edes hetkeksi.

Liinan ensimmäisestä vuodesta meille jää erittäin hyvä mieli ja paljon, paljon ihania muistoja (mitä muistellaan valokuvien avulla, ilman niitä emme oikeasti muistaisi mistään mitään). Siinä missä Liinan syntymä oli tietenkin suuri juttu meille vanhemmille, oli se suuri juttu myös isommille sisaruksille. Heistä jokainen on ottanut pikkusiskon suojaavien siipiensä alle. Sisarusten välistä "yhteyttä" on äärimmäisen hankala pukea sanoiksi, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että he ovat tiivis joukko, mitä jokainen täydentää omalla mahtavalla luonteellaan. Jokainen on tietynlainen palanen, mitä ilman jotakin puuttuisi.

Liina on nyt siis reilut 11 kuukautta vanha. Hän kiipeilee ja kävelee nyt jo vähintään saman verran kuin konttaa. Kävelyssä on tapahtunut huima edistyminen viimeisen viikon sisällä, nyt tepastelu on jo paljon hallitumpaa ja jopa käännökset onnistuvat kaatumatta. Paikaltaan hän ei vielä osaa nousta seisomaan, vaan pystyyn hän kampeaa vielä tuen kautta.

Liinalla on kuusi hammasta, alhaalla kaksi ja ylhäällä neljä. Ylähampaat tulivat aika erikoisessa järjestyksessä, yläetuhampaiden sijaan ensin puhkesi etuhampaiden viereinen hammas. Liinan mitat kymmenen kuukauden neuvolassa olivat 8280 g ja 68,6 cm ja yhdentoista kuukauden neuvolassa 8475 g ja 70 cm. Tyttö on meidän perheen "kirpuin", muut lapset ovat aina olleet ennemminkin yläkäyrällä kasvavia tenavia kuin alakäyriä hipovia pikkuisia. Jännä nähdä mihin suuntaan Liinan kasvu kehittyy.

Liinan lempiruoka (tai ruoka ja ruoka) on ehdottomasti raejuusto. Kaikkea hän syö mielellään eikä lautaselle koskaan jää mitään, mutta raejuusto on ykkönen. Riisipuuro tulee hyvänä kakkosena. Kaurapuuroa hän vetää illalla mielettömän annoksen ja sen turvin hän nukkuu kahdentoista tunnin yöunet. Kun tyttö saatiin vieroitettua yötissistä, ovat yöt olleet hänen osaltaan hyvin rauhallisia. Yötissin jäätyä jäi koko imetys pikkuhiljaa pois, vaikka kuinka yritin hänelle tissiä vielä iltasella tarkota (tyrkyttää). Nyyh. No, toisaalta se kävi kätevästi näin. Liina nukahtaa illalla omaan sänkyyn ihan muutamassa sekunnissa ja aamulla hän herää hyväntuulisena mutta nälkäisenä. Päiväunia (noin neljä tuntia, ulkona) hän nukkuu enää yhdet.

Liina rakastaa syliä ja halailua ja erityisesti minulle hän äkäilee mielellään jos on vähänkin aihetta. Iskän kanssa ollessa ei ole mitään ongelmia, mutta heti kun edes minun ääneni kuuluu ovenraosta, alkaa ihmeellinen käninä. 

Vaikka tyttö on lähtenyt melko aikaisin liikkeelle, on hän varovainen ja harkitsevainen tyyppi. Sohvalta hän on pudonnut ehkä kerran, sen jälkeen hän oppi ensin kurkkaamaan alas ja sitten peruuttaamaan pylly edellä lattialle. Isompia sisaruksia hän härnää vetämällä heitä hiuksista ja kähveltämällä tavaroita kädestä. On muuten aika hauskan näköistä, kun pieni ottaa "ovelasti" lelun toiselta ja lähtee omasta mielestään hirvittävää vauhtia karkuun virne naamalla. Isompia lähinnä naurattaa eikä kukaan oikein osaa ottaa pikkusiskoa tosissaan. Voi toista. <3

Näiden korttikuvien ottaminen on ollut jo monta kuukautta ihan mahdotonta, joko Liina mutustelee korttia tai rientää kortin luota mahdollisimman kauas johonkin muualle. Parhaiten kuvia saisi otettua silloin, kun Liina nukkuu. :D











  

4 kommenttia: