lauantai 19. maaliskuuta 2016

Elävien kirjoissa ja yksivuotias

Hellurei! Voi että kuulkaas on mahtavaa, kun on saanut nukkua jo muutaman yön hyvin ja pyykkikasakin alkaa pikkuhiljaa olla normitasolla. Tämän mahataudin jäljiltä meillä on ollut ennätysmäärä pyykkiä, olen pessyt nimittäin lähestulkoon kaikki irtilähtevät tekstiilit, jotkut kahteen kertaan. Ilman kuivausrumpua ja juuri sopivia pyykinkuivaussäitä (osa pyykkistä on kuivanut ulkona) pesisin oksennustaudin jälkeistä pyykkisavottaa vielä kahdenkin viikon päästä. 

Ihan hitusen (vaan) enää nousee syke yöllä kun kuulee jonkun lapsista yskivän: edelleen sitä jotenkin kauhulla odottaa, että kuulee jonkun oksentavan ja koko rumban alkavan alusta, mutta ilmeisesti me nyt säästyimme toiselta kierrokselta. Olen viime päivät siivonnut ihan hulluna, enkä muista että olisin koskaan esimerkiksi pessyt leluja näin perinpohjin. Kloriitti-pöhnässä sitä käy uskomattoman vainoharhaiseksi ja näkee kaikkialla pöpöpesiä ja mitä lie töhnää. Yh. No, tässäpä se kevätsiivous tulee tehtyä samalla. 

Meidän palmusunnuntait taitaa olla kirottuja: kaksi vuotta sitten meillä jylläsi mahatauti (itse en sairastanut, mutta suurin osa muusta perheestä kyllä) ja vuosi sitten Aino, Eino ja mies olivat kuumeessa. Onneksi lapset tervehtyivät niin, että he pääsivät virpomaan, mutta mies makasi sängyn pohjalla monta päivää. Ja tänä vuonna tämä. Onneksi tauti meni nopeasti ohi, sillä lapset ovat jälleen kerran odottaneet virpomisreissua monta päivää. 

Niin. Positiivista tässä taudissa oli se, että se oli suunnilleen kaikilla yhtä aikaa ja se meni nopeasti ohi. Keskimäärin tauti kesti jokaisella 6-7 tuntia ja toipuminenkin kävi suhteellisen nopeasti: pienimmät olivat kovin väsyneitä pari päivää ja Aino meni jo torstaina kouluun. Tosin miehellä vasta tämä päivä oli sellainen, että hän jaksoi lähteä Einon kanssa jääkiekkoturnaukseen.

Noh, se siitä taudista sitten. Yritän nyt epätoivoisesti päästä takaisin arkeen kiinni ja muistaa, mitä kaikkia kirjoitusideoita päähän on pälkähdellyt. Muutenkin on jotenkin hirveän työlästä yrittää saada aivot takaisin tähän päivään ja ruveta miettimään tulevien päivien juttuja. Eilen saimme onneksi tehtyä virpomisoksat huomiseksi (sanokaa minun sanoneen, vaikka minä olen pikkutarkka askartelija niin en todellakaan vedä vertoja meidän lapsille).

Meidän oli tarkoitus juhlia tänään yksivuotiasta Liinaa, mutta siirsimme synttärit ensi viikolle. Joka tapauksessa, meidän pienestä vauvasta on kasvanut pieni taapero, jo yksivuotias! <3



Kummasti sitä osaa arvostaa aivan toisella lailla tätä tavallista arkea ihan parinkin sairaspäivän jälkeen. Nyt on kivaa nauttia kevään auringosta ja raikkaasta säästä. :) Ihanaa lauantaita!

1 kommentti: