keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Mitä meille kuuluu?

Heipä hei taas "pitkästä" aikaa! Kyllä muuten huomaa, ettei ole päässyt tänne purkamana tuntojaan muutamaan päivään, sormet syyhyää (hyvällä tavalla) ja vaikka minkälaisia kirjoitusideoita on pää täynnä.

Minusta koko lopputalvi ja alkukevät on blogin suhteen ollut yhtä räpiköimistä eikä kirjoituksissa ole ollut oikein päätä eikä häntää vaan tänne on tullut selviteltyä lähinnä vähän mitä sattuu silloin tällöin (sekään ei tietenkään välttämättä ole huono asia), ja itseäni häiritsee se, että olen menettänyt kaiken kevätkiireen keskellä kirjoittamisen punaisen langan. Joten, tattadaa, ajattelin nyt kirjoittaa lyhyesti meidän jokaisen kuulumiset. Sen jälkeen yritän raapia kasaan yhden toivepostauksen, kirjoituksen Liinan synttärijuhlista, mitkä menivät itsessään oikein hyvin mutta kaikki, mitä tapahtui niiden jälkeen, oli täysi fiasko sekä ainakin muutaman arkipäivä-kirjoituksen, mistä olen saanut aina todella positiivista palautetta.

Mutta nyt siis kuulumisiin! Aloitetaan pienimmästä. :)

Liina, juuri siis yksi vuotta täyttänyt hurmuri on ottanut asiakseen seurata isompien sisarusten jalanjälkiä ja on näin ollen oppinut kiipeilemään joka paikkaan sekä opettelee parasta aikaa juoksemaan. Vaikka hän on porukan pienin, ei se tarkoita sitä, että hän jäisi jalkoihin - ehei, päinvastoin. Tyttö on pyöritellyt koko porukan ovelasti pikkusormensa ympärille. Yksivuotis-neuvolassa hän painoi aika tasan yhdeksän kiloa ja oli 72 cm pitkä. Liina nukkuu noin yhdentoista tunnin yöunia (heräämättä) ja yhdet pitkät päiväunet ulkona vaunuissa. Liinan harrastuksiin kuuluu nyt jo tältä keväältä loppunut muskari.


Touko täyttää keväällä kolme vuotta. Hän on edelleen härkäpäinen tyyppi, mutta on hän selkeästi rauhoittunut enkä revi ihan jatkuvasti hiuksia päästäni hänen temppujensa vuoksi. Touko tykkää edelleen supermies-leikeistä, dinosauruksista ja hän on ihan tolkuton Hevisaurus-fani. Toukosta on viime aikoina paljastunut uusi, meidän lapsille tyypillinen herkkä puoli. Touko puhuu jo todella selkeästi ja paljon enkä meinaa aina saada itsekään puheenvuoroa kun kaikki neljä puhua pälpättävät yhtä aikaa. Toukosta on tullut reipas ja auttavainen ja aina isompien poikien mennessä kerhoon olisi hän kovasti menossa jo mukaan. Pojalta jäi vähän aikaa sitten päivävaippa kokonaan pois, mikä tietenkin helpottaa meidän arkeamme hitusen. Toukonkin harrastuksiin kuuluu muskari ja on hän saanut olla iskän mukana perhesählyssäkin aina, kun sinne ollaan ehditty.


Sulo on nyt reilu neljävuotias. Hän on rauhallinen rakentelija ja näpertelijä, jonka jutut ovat ihan omaa luokkaansa. Kerhokaverit sanovat Sulon olevan hauska hassuttelija, jolla on mieletön mielikuvitus. Kotona hän on jääräpäinen ja hyvin ennakkoluuloinen, liekö jotain nelivuotiaan uhmaa. Sulo on kiinnostunut luonnosta ja hän tunnistaa jo nyt kiitettävän määrän erilaisia lintuja ja eläimiä. Metsäkoneet, junat, höyryveturit ja yleensäkin ottaen kaikki koneet ovat Sulon mielestä edelleen äärimmäisen mielenkiintoisia. Sulo tykkää kovasti myös vauvoista ja vauvat pitävät jostain kumman syystä aina hänestä. Sulo on tyyppi, joka löytää kaverin aina minne ikinä meneekin. Siinä missä kahta isompaa on joutunut aina vähän rohkaisemaan sosiaalisissa tilanteissa, Sulo ottaa ohjat omiin käsiinsä ja kohta hänet jo näkee leikkimässä jonkun kanssa. Sulo käy muskarissa, päiväkerhossa ja perhesählyssä.


Eino täyttää kesällä kuusi vuotta. Näin ollen hän aloittaa syksyllä eskarin (kääk). Eino on edelleen meidän perheen vieteriukko, jolta ei virta lopu. Kaikenlainen pelaaminen ja liikkuminen on Einon juttu ja hän omaksuu nopeasti uusia taitoja. Isänsä sanoikin vähän aikaa sitten, että poika on syntynyt maila kädessä, sillä ei ole päivää, ettei Eino sähläisi sählymailan kanssa (jep, sisällä siis). Eino aloitti vuodenvaihteen jälkeen kiekkokoulun, mistä onkin tullut hänen tärkein harrastuksensa ja intohimo jääkiekkoon on vain syventynyt. Ujosta ja arasta pojasta on kasvanut yhtäkkiä reipas ja sosiaalinen tyyppi, jolle (varsinkin jääkiekkoilevat) kaverit ovat tärkeitä. Koska Eino on hyvin tarkka ja itsekriittinen kaikissa pikkutarkkuutta vaativissa askareissa, on ollut kiva huomata, että yhä enemmän hänen suustaan kuulee lauseen "Ei haittaa.". Eino odottaa malttamattomana pyöräilykelejä sekä sitä, että maa sulaa: hän on päättänyt ostaa omilla rahoillaan (1,65 €) pussillisen paprikan siemeniä ja herneitä. Pojassa on aina asunut pienenpieni Hemuli. Kiekkokoulun lisäksi Eino käy muskarissa, päiväkerhossa ja sählyssä.


Ekaluokkalainen Aino tykkää koulunkäynnistä ja kavereista, joista on pikkuhiljaa tullut hänelle yhä tärkeämpiä: pitkien lomien aikana hän ikävöi välillä kavereita ja koulupäivien tuomaa rutiinia. Koulussa hän käyttäytyy esimerkillisesti eikä läksyt tuota hänelle ongelmia. Kotona Aino rakastaa (edelleen) majojen rakentelua, askartelua ja tanssi- ja lauluesitysten suunnittelua ja valmistelua. Kaikenlainen pelaaminen on myös Ainon juttu, tosin häviämistä hän ei meinaa oikein vieläkään sietää eli "ei haittaa"-asennetta täytynee vielä harjoitella. Hän on auttavainen, huomaavainen ja ajattelevainen tyyppi ja Liinalle erityisen tärkeä. Toisaalta Aino on itsepäinen ja päättäväinen, mikä tulee esiin lähinnä kotona ja minkä saavat karvaimmin tuta pikkuveljet. Jos hän jotakin päättää, hän myös tekee sen eikä luovuta: joululomalla hän opetteli virkkaamaan ja vaikka alkuun homma oli hidasta ja takkuista, jyvälle päästyään hän virkkasi kokonaisen kaulaliinan. Aino käy pianotunneilla, naisvoimistelijoiden jumpassa, tyttökerhossa, joskus sekakerhossa ja on hän monesti ollut sählyäkin pelaamassa. Ainokin odottaa jo kovasti pyöräilykelejä.


Minä olen lähinnä pitänyt huushollia pystyssä ja lukenut kirjoja. Mies käy töissä ja yrittää pysyä perillä siitä, mitä aktiviteettia millekin illalle on luvassa. Metsästyksessä hän keskittyy nyt lähinnä pienriistan (onkohan se oikea sana?) metsästykseen. Lapset menevät kaikki iltaisin yhtä aikaa nukkumaan, joten meille jää ruhtinaallisesti omaa aikaa. Minä odotan jo, että pururata ja tiet sulavat ja kuivuvat niin, että pääsen juoksemaan, vaikka olen kyllä päässyt usein käymään sisäliikuntatunneilla ja hiihtämässä.

Kaikenkaikkiaan arki on (varsinkin mahataudin jälkeen) vallan tasaista, pahin kevätväsymys alkaa olla takana päin ja lapset ovat saaneet taas normaalista unirytmistä kiinni. Kaikki ovat tietenkin iloisia keväisistä ilmoista ja siitä, että toppavaatteet sai laittaa varastoon. Vaikka meteli yltyykin välillä niin kovaksi, että korvissa soi, niin onhan elämä tämän kaiken kaaoksen keskellä varsin antoisaa. <3

4 kommenttia: