sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Perjantai

Tiedättekö sen tunteen kun aamulla ajattelee, että tänään ei mitään muuta olekaan kuin aikaa? Ajattelee, että tämä päivä on hyvä päivä raivata kaikki monta päivää kertyneet sotkut ja sekamelskat, maksaa laskuja, tarkistaa sitä, tarkistaa tätä, laittaa yksi sähköposti, siivota jääkaappi ja lajitella pyykit.

No tiedättekö te sen tunteen kun kolmelta iltapäivällä huomaa, ettei ole saanut mitään, ei sitten niin mitään tehtyä? Ainakaan niistä asioista, mitä ajatteli.

Perjantaina oli juuri sellainen päivä. Koko päivän olin aloittavinani kaikkea, teinkin jotain, mutta mitään en saanut valmiiksi. Se nyt ei tietenkään tämän porukan kanssa ole mikään suuremman luokan ihme, mutta silti, kyllä se vähän ottaa päähän, ettei mikään mennyt niin kuin piti. Eikä se tietenkään mikään maailmanloppu ole, odottavathan ne pyykit (edelleen) lajittelijaansa vaikka hamaan tappiin saakka, mutta välillä olisi ihan jees voida tuntea tehneensä jotain hyödyllistä.

Ruoanlaitto ja lasten tyytyväisenä pitäminen kun ei sellaisina päivinä tunnu kelpaavan päivätyöksi mitenkään. Sen sentään kuitenkin sain tehtyä: ruoan, vaippojen ja vaatteiden vaihdot, sänkyjen petaaminen, kaikenlaisissa pikkuaskareissa auttaminen, riitojen selvittely jne. = ei hyödyllistä. Argh, pitikö sitä mennä ajattelemaan jotain heti aamutuimaan?!

Njoo, oikeastihan perjantain to do-lista oli sellaista haaveajattelua, minkä tiedän itsekin kosahtavan omaan mahdottomuuteensa. Kun koko porukka on syötettävä, vietävä ulos, esikoinen käytettävä harrastuksissa ja ruokaostokset tehtävä, ei siihen ihan hirveän montaa kaaosta tai metsästys-leikkiä tarvita väliin, että koko päivä kuluu kuin pikakeluksella. Kävin sentään hiihtämässä. 

Vaikka perjantaissa oli monta aika ärsyttävää juttua, oli siinä paljon myös niitä tosi jees-juttuja. Isommat pojat laittoivat tiistaina päiväkerhossa pääsiäisruohot kasvamaan ja torstaina he (myös Touko) askartelivat perhekerhossa pääsiäskukot mitkä piti tietenkin laittaa ruohojen sekaan koristeeksi. Joka päivä pojat "ottavat mittaa" ruohojensa kanssa ja luonnollisesti ruohon kasvaminen on maailman jännittävin juttu ikinä.



Perjantai oli myös luovien leikkien super-päivä, sillä jossain vaiheessa huomasin, että joku leikki levittäytyi pikkuhiljaa keittiöön minun jalkojeni juureen. Ihmettelin sitä siinä sitten ääneen eikä mennyt montaa sekuntia, kun ätysin pojille jotain omissa huoneissa leikkimisestä ja yleisten tilojen kääntämisestä ylösalaisin. Vastaukseksi sain äkäisen "siellä on sotkuista"-kommentin, mikä siinä kohtaa (ihme ja kumma) huvitti ihan suunnattomasti. Onnellinenhan sitä pitäisi olla ja olenkin, että lapset keksivät tekemistä, mutta heillä on vielä pikkuisen hakusessa tuo edellisten leikkien siivoaminen ennen seuraavan aloittamista. Oli muuten leikkiä jos toista siinä levällään, tuvassa oli mm. junarata, rumpusetti ja lintusaalis. Pikkupoikien huoneessa taisi olla poro-, hirvi- ja kirahvisaalis.




Ja sitten. Piti oikein ottaa kuva meidän ennätystöhryisestä televisiosta. Joku taisi edellisenä iltana "putsata" sitä hammastahnalla salaa. Ihana valo. 


Jepsjeps. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti siitä tulee keväinen! :)

2 kommenttia:

  1. Mulle käy usein vähän samalla lailla, ajattelen edellisenä päivänä että huomenna teen sitä ja tätä ja tuota! Sitten huomaan illalla että jahas, enpä tehnytkään kun kerta kaikkiaan EHTINYT missään välissä :)
    Oikeasti nämä normi arjen työt vie monesti niin paljon päivästä aikaa ettei mihinkään ylimääräiseen kerta kaikkiaan riitä vuorokaudessa tunnit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, niin se tuntuu olevan. Saa olla siis todella ylpeä itsestään, jos ehtii edes jotain "ylimääräistä" päivän aikana tehdä! :D

      Poista