torstai 14. huhtikuuta 2016

Etsintäkuulutus (+offline)

Etsintäkuulutettu muutama ohi hujahtanut arkipäivä. Ei tarvitse tuoda takaisin, mutta ihan noin niinkuin mielenkiinnosta: mihin kummaan ne taas katosi? Maanantai, tiistai, keskiviikko ja tämän kuluvan torstain ensimmäinen puolisko? Juurihan minä päätin, että istahdan rauhassa kirjoittamaan useammin mielessä vellovia ajatuksia. 

No, päivät tämän duracell-pupu-porukan kanssa menevät päivä päivältä vauhdikkaammin. Kun viidestä lapsesta vain yksi nukkuu säännöllisesti päiväunet, ei hiljaisia hetkiä juuri ole. Ja jos on, olen orjallisesti käyttänyt ne ruoanlaittoon tai yleisen kaaoksen selättämiseen. Parhaimpina päivinä olemme olleet melkein puolet hereilläoloajasta ulkona ja illalla, kun talo hiljenee, ei niiden parin tunnin käyttäminen kirjoittamiseen ole tullut mieleenkään. Tai no, on tullut, mutta enpä ole siltikään saanut aikaiseksi.

Lisäksi tähän päivällä kirjoittamiseen on tullu pientä lisämaustetta, koska Touko on keksinyt istua/pomppia/huutaa/kiljua/kysellä/ängetä syliin jatkuvalla syötöllä sen aikaa, kun istun koneen äärellä. Isommat ovat jo tottuneet siihen, että kirjoitan aika-ajoin hetken aikaa itsekseni, mutta Toukolle tietokone tarkoittaa automaattisesti joko pikkukakkos-peliä tai spotifyn ehtymättömiä Hevisaurus-soittolistoja. Joten ensimmäinen vartti kuluu yleensä siihen, että hätistelen Toukoa kimpustani ja sitä myöten ajatuskin katkeaa noin miljoona kertaa ennen kuin saan jotain kirjoitettua ylös.

Lisäksi (kuten ne, jotka tätä blogia ovat jo kauemmin lukeneet, tietävät) minun on hyväksyttävä se tosiasia, että kun keskityn hetken aikaa kirjoittamiseen, MITÄ TAHANSA saattaa tapahtua sillä aikaa. Pienenkin oman ajan hinta on kova, koska kaiken sillä aikaa kehittyneen kaaoksen selvittämiseen saattaa mennä sama aika tuplana. Mutta (lähestulkoon aina) se on sen arvoista. 

Ja VIELÄ lisäksi olen vältellyt illalla kirjoittamista jo pidemmän aikaa, koska huomasin sen häiritsevät nukahtamista ja yöunta. Viimeiset viikot olen lukenut kirjaa ennen nukkumaanmenoa. Pari päivää sitten huomasin, että nyt onkin menossa joku offline-kampanja, missä ihmisiä kehotetaan laittamaan puhelimet ja muut laitteet ajoissa ennen nukkumaanmenoa pois - osallistuin tähän kampanjaan itsekseni tietämättäni ja puolivahingossa, mutta yhtä kaikki: olen täysin samoilla linjoilla, koettakaas huviksenne hyvät ihmiset, offline-kampanja ei todellakaan ole turha, päinvastoin.

Tästä tulikin vahingossa tällainen vuodatus-kirjoitus, hups! Tarkoitus oli kirjoittaa kuulumisia, mutta jos teenkin se sitten illalla (hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ;)). 


Aurinkoa jokaisen loppupäivään! :)

Ps. Jos joku sattuu pähkäilemään esimerkiksi lahjaa lapselle (tai miksi ei aikuisellekin), tässä tulee erinomaisen mahtava vinkki: Mauri Kunnaksen Kesä Koiramäessä-kirja. Siis niin kiva kirja ettei mitään rajaa. Tässä viime päivänä olemme lasten kanssa lukeneet kyseistä kirjaa ja bongaillut siitä esimerkiksi kevään merkkejä ja muuttolintuja. Kirja kuvaa minusta äärimmäisen osuvasti Suomen kesäisen luonnon ja sen moninaisuuden. Suosittelen!

2 kommenttia:

  1. Nuo Kunnaksen kirjat on ihan parhaita! Meiltä löytyy lähes kaikki ja ne on lasten lemppareita kyllä :)
    Tuota kirjaa meiltä ei kuitenkaan löydy, hankintalistalle siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Herra Hakkaraisen etsiminen on puuhista parhain! :)

      Poista