sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Itsekseen

Hei vaan täältä hiljaisempaakin hiljaisemmasta olohuoneesta! Mies lähti muutaman päivän työreissulle Saksaan, joten olen alkavan viikon lasten kanssa itsekseni. Päivät ovat tämän jengin kanssa tavalliseen tapaan täynnä tekemistä, mutta jännityksellä odotan miten selviän illoista. Tai eipä näissä nyt käytännössä mitään kummoista ole, mutta kyllä sitä varmaan aika nopeasti alkaa kaivata aikuista seuraa lasten mentyä nukkumaan.

Kävin hamstraamassa perjantaina jääkaapin täyteen ruokaa, mutta jo nyt näyttää pahasti siltä, että on minun käytävä tenavien kanssa jossain vaiheessa kaupassa. Eipä siinäkään toisaalta mitään ihmeellistä ole, jäihän meille auto käyttöön, mutta helpommalla pääsisin jos koko lössiä ei tarvitsisi roudata kauppaan pelkän voin ja maidon takia. Ehkä lahjon osan jäämään autoon katsomaan Minions-videoita tai kuuntelemaan Hevisaurusta. Jee. 

Koska omat harrastukseni ovat nyt muutaman päivän katkolla, kävin tänään aamupäivällä juoksemassa senkin edestä. Melkein kahdeksan kilometriä kulki osittain aurinkoisessa, osittain raekuuroisessa säässä. Ja se on kuulkaas paljon se tällaiselle amatööri-juoksijalle. Ihan juoksun loppuvaiheessa (ylämäessä) oli vähän samanmoinen fiilis kuin synnytyksessä: pahimmassa kohtaa sitä ajattelee, ettei tule tänne enää ikinä ja katuu syvästi että on lähtenyt alunalkaenkaan koko hankkeeseen, mutta illalla sitä on jo sitä mieltä, ettei se nyt niin pahalta tuntunutkaan ja jokohan kohta "pääsisi" uudestaan. Hah. 



Onneksi pääsen tiistaina jumppaamaan kyläjumppaan, siellä kun lapsetkin ovat aina menossa mukana. Eli kyllä tämä tästä, torstai tulee nopeammin kuin arvaankaan (tuleehan?! :D:D)! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti