keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Lisää kevään merkkejä

Yritän tässä sohvalla istua ja kirjoittaa, koska tuli äärimmäinen tarve purkaa jotain, mutta ajatukset hukkuivat taas johonkin. Ai miksi? No siksi, että yksi tenava istuu selkäni takana, repii minua hiuksista ja karjuu täysiä "ÄITI" ja toinen itkeä tihrustaa sylissäni. Lapsi selän takana on Touko (ylläriylläri), hänen on taas niin kovin vaikeaa ymmärtää, että tietokone ei ole tässä nyt häntä varten. Sylissä kököttää Liina, jota väsyttää mutta joka ei suostu nukkumaan, koska nukahti ennen puoltapäivää hetkeksi autoon kun tulimme keskustasta perhekerhosta (teimme aamulla muuten jonkinsorttisen ennätyksen: olimme koko sakki autossa täysissä tällingeissä jo ennen yhdeksään, heitimme Ainon kouluun ja ajelimme siitä perhekerhoon valokuvaukseen). 

Hetki sitten yritin juoda kahvia tässä sohvalla, mutta sekin tuntui olevan kovan työn takana, nimittäin: nykyaikaiset ulko-ovien lukot ovat itsensä paholaisen keksintöä. Vaikka ulko-oven laittaa sisäpuolelta lukkoon, se on kaikkea muuta kuin lukossa. Kun lukon asettaa vaaka-asentoon, ovi aukeaa kahvasta painamalla oli ovi "lukossa"-asennossa tai ei. Meillä ovet lukitaan sisäpuolelta siksi, etteivät lapset pääsisi puolialasti ulos juoksentelemaan ja samalla päästämään koiraa ulos. No, kuten arvata saattaa, lapset saavat ovet itse auki halutessaan ja tästä päästäänkin kevään merkkeihin numerot 1 ja 2: karkaileva koira; meidän koira pysyy (kevättä lukuunottamatta) hyvin pihassa, eli sen voi päästää itsekseen pissalle ja laskea hetken päästä sisälle. Kuten todettu, keväällä se ei pysy pihassa vaan se tekee omia reissuja jonnekin. Takaisin se tulee aina, ennemmin tai myöhemmin, mutta silti, en yhtään tykkää siitä, että se luuhaa mahdollisesti muiden ihmisten pihoilla tai kyttäämässä narttu-koiria.

2: karkailevat tenavat. Koska ulko-ovet eivät pidättele ketään, saan vähän väliä huudella/juosta kiinni yhtä sun toista pelkät alkkarit ja kumisaappaat jalassa ulkona juoksevaa lasta. Toisinaan annan heidän juosta, sillä miljoonat "tulet kipeäksi"-vakuuttelut eivät ole tähänkään päivään mennessä tehonneet, mutta erityisen ärsyttävää tästä karkailusta tekee se tosiasia, että sisälle tullessaan varsinkin Touko unohtaa riisua kengät jalasta eli hän juokseen suoraan kuraisilla kumppareilla takaterassin ovesta sisään. 

Kevään merkki nro 3: Veet-mainokset (olikohan se Veet?). Sellainen pomppasi äsken silmille, nimittäin ihokarvojenpoistolaitteen mainos. "Oletko valmiina kesään?" En. En ole, säärikarvat rehottaa talven jäljiltä, eikä vaatekaapissakaan ole varmaan yhtäkään kivaa kesävaatetta tai -kenkää.

Kevään merkki nro 4: ahdistus. Kun pitäisi haravoida, pestä ikkunat, kääntää kasvimaa, siivota piha, kylvää siemeniä ja olla ulkona, KOSKA AURINKO PAISTAA. En tiedä mistä ihmeestä se johtuu, mutta hykertelevän ilon ja innostuksen taustalla mörköilee aina keväisin pieni "kaikkea pitäisi tehdä"-ahdistuksen siemen. Ja kun kaikkea tekemistä tulee yhtäkkiä niin paljon, tekisi mieli nostaa kädet ilmaan, luovuttaa ja mennä vällyjen väliin odottamaan pölypallerot ja sormenjäljet piilottavaa pimeyttä ja nurmikot peittävää lumihankea. Tekemistä on talvellakin yllin kyllin, miten ihmeessä jaksan ikinä tehdä yhtään mitään pihalla? No, joka kevät olen jaksanut ja päässyt ahdistavasta ajatuksesta yli: kun tekee yhden asian kerrallaan ja hyväksyy sen tosiasian, että kaikkea ei tarvitse tehdä (ja toisaalta sen, että tekemättömät hommat kyllä odottavat tekijäänsä), olenkin jo yhtäkkiä saanut pihan haravoitua ja ikkunat pestyä. Ja jos en ole, olkoon. Onhan tässä koko kevät ja kesä aikaa.  
Tästä hiukan molli-voittoisesta asenteesta huolimatta odotan oikeasti kesää ihan hirvittävästi. Juuri katselin edellisen kesän kuvia ja voi elämä, se vehreys ja vihreys! Vaikka kesä olikin sateinen ja viileä, oli siinä silti sitä jotain. :)





2 kommenttia:

  1. Hei! Kieltämättä viimeaikaisista kirjoituksistasi on kuvastanut jotenkin hirväen negatiivinen fiilis...? kevätväsymystä vai ihan perus lapsiperhearjen rankkuuttako? No eipähän pääse itselle syntymään mitään turhia pilvilinnoja tulevasta =) Neljäs lapsukainen syntyy kohta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä erittäin hyvästä ja lämminhenkisestä kommentista, tämä avasi silmäni! On totta, että kevätväsymys plus tavallinen väsyminen arkeen on aika karmea yhdistelmä, mutta ei se niin ylitsepääsemätöntä ole ollut mitä olen ehkä antanyt ymmärtää. Kiireessä sitä on vain tullut kirjoitettua päällimmäisiä ajatuksia päivän kiireellisimpään aikaan eli enemmän ehkä niitä mieltä askarruttavia juttuja.

      Musta tuntuu, että tällaista väsymystä on jokaisessa perheessä aika-ajoin, oli lapsia sitten yksi tai viisi. Eli oikein onnellista loppu-odotusta sinulle, olen oikeastaan aika kateellinen, kun saat pian pienen ihmeen syliin. :)

      Poista