sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Sadepäivän jälkeen

Voi ristus että ottaa muuten meidän porukassa koville tällaiset sadepäivät. Tai ei se oikeastaan siitä sateestakaan, eihän se meitä ole aiemminkaan paljoa pidätellyt vaan niskaan on vedetty saderomppeet ja ulkona ollaan sitten nautittu ylitsevuotavista lätäköistä ja kuravelleistä, MUTTA tänään sattui sitten olemaan sellainen päivä, ettei yksinkertaisesti oikein ehditty pihalle (ou mai gaad).

Aamulla pötköttelimme pitkään, viimeiset söivät aamupalankin vasta kymmenen jälkeen. Kahdentoista aikaan piti jo kiirehtiä kansalaisopiston kevätjuhlaan muskarilaisten esitykseen ja heti sen perään kurvailimme mummolaan kylään. Mummolassa olisi voinut käydä ihmettelemässä ponia ja kyltymätöntä hiekkakasaa, mutta ollapa urpo ja pukea tenaville tennarit ja siistimmät takit päälle. Eipä niillä paljon sateessa seistä. Kotona olimme vasta kuuden aikaan. Ilta hurahti pizzaa tehden, syöden ja saunoen ja viimein noin miljoonan itkun ja tappelun ja käkätys-kohtauksen jälkeen saimme koko porukan unille. 

Koko päivä sisällä = maksimaalinen hulabaloo = hippaa, juoksemista, tönimistä, hulluja "leikkejä", toisten härnäämistä, äkäilyä, itkua, narinaa, marinaa.

Kyllä se vaan niin on, että ulkoilu säästää vanhempien hermoja. Ja kotia. Ja sisaruksia. Ja lemmikkejä. Ja kaikkia kanssaihmisiä, esimerkiksi tyyppejä kaupan kassalla, jotka saivat todistaa veljeksien "minkälainen ääni veljestä kuuluu jos tönäisen sen lattialle ja istun sen päälle"-leikkiä. Ja muuta aivan yhtä mahtavaa. Jee. Huomenna tuuppaan ensitöikseni koko sakin ovesta pihalle. 

Itse voinkin sitten yrittää purkaa taas viikonlopun laiskuudesta johtuvaa kaaosta. Se on nimittäin fakta se, että likapyykin ja sotkun määrä on vakio, vallitsi viikonloppuna millainen fiilis tahansa: olimme perjantaina mieheni ja ystävien kanssa katsomassa Maija Vilkkumaan keikkaa. Seuraava päivä menikin itseään kerätessä, väsymys oli nimittäin jotain aivan ylitsepääsemätöntä (ei sovi myöhään valvominen näille, ei) ja tämä sunnuntai meni sitten kaikkea muuta tehden. Huominen maanantai onkin varmasti sitten maanantai todella isolla ämmällä, pari rennompaa päivää kostautuu ihan varmasti huomenna. Pah. Mutta hauskaa oli ja kameran ja puhelimen kuvista päätellen minulla on ollut jotain paljon parempaa tekemistä kun kaikkien tapahtumien kuvaaminen. :D Kiitosta vaan kaikille ihanille ystäville illasta sekä mummulle ja papalle meidän katraan erinomaisen hyvästä hoidosta. Edelleen: ei ole paljon suurempaa onnea kun meidän mahtava ystävä- ja tukiverkosto, mitä ilman emme tulisi toimeen. 




4 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä niin totta!
    Aikuiset vähintäänkin (ja lapsetkin) tulevat sekopäisiksi jos koko päivän väki kököttää sisätiloissa.. Kun enimmät energiat hypätään ulkona niin sisäleikitkin sujuvat taas :)

    Mutta nuo kelit :/ täällä +3 lämmintä ja räntää tulee!!

    VastaaPoista
  2. Pääset mukava usein tuulettumaan ystävien kanssa, hienoa! Olen vähän kade. Mukavaa kesän odotusta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pääsen, varsinkin nyt, kun pienimmäinen on jo niin iso! :) Ja ystävät ovat kyllä tärkeä henkireikä. <3

      Poista