maanantai 4. huhtikuuta 2016

Suurien tunteiden kauppareissu

Käväisin eilen jumpan jälkeen pikaisesti ruokakaupassa hakemassa rypsiöljyä ja lapsille saippuakupla-ainetta. Enpä olisi uskonut, että siinä vajaan kymmenen minuttin aikana voi mieliala laskea niin paljon.

Hohhailin siinä hyllyjen välissä, kun huomasin pienen lapsen (ehkä noin neljä vee) juoksevan pikkukärryjen kanssa täysiä käytävää päästä päähän. No, ei siinä mitään, meidänkin tenavat vetävät välillä kaupassa rallia kielloista huolimatta. En siis ihmetellyt sen enempää.

Seuraavan kerran näin lapsen muutaman minuutin päästä kassajonossa. Perässä tuli lapsen äiti, joka, hmmm, mitenköhän tämän nyt sanoisi, huusi lapselle näin: "Kuulitko kusipää, pysähdy!". 

Noniin, itselläni muljahti mahassa, enkä varmasti ollut ainut. Ajattelin ensin, että kuulin väärin. Että harvemmin aikuisetkaan puhuttelevat toisiaan sillä tavalla ruokakaupassa. Mutta kanssaihmisten ilmeistä päätellen kuulin ihan oikein. Seuraavaksi kuuntelin kauhistuneena, kun äiti tuuppi lastaan isommalla kärryllä eteenpäin ja tokaisi, että "mene nyt apina, häivy helvettiin siitä mun jaloista". 

Ennen kuin pääsin itse maksamaan ostokseni, äiti ja lapsi olivat lähteneet kaupasta. En voinut olla ajattelematta, että minkälaisia törkeyksiä lapsi saa kotimatkalla kuulla. Tai kotona. Missä vaan.

Kotiin ajellessa mietin, että olisinko voinut tehdä jotain. Tai olisiko joku muu voinut tehdä jotain. Näin jälkeenpäin ajatellen (niin kamalalta kuin ajatus tuntuukin) olisi ollut ehkä helpompi, jos äiti olisi käynyt käsiksi lapseen - siihen olisi ollut jotenkin helpompi puuttua. Nyt tyydyin vain ihmetyksissäni seisomaan ja odottamaan omaa vuoroani.

Olisiko pitänyt mennä tilanteeseen ja käydä sanomassa, ettei latelisi sellaisia asioita omalle lapselleen? Olisiko siitä ollut jotain hyötyä? Mitä ihmettä sellaisessa tilanteessa voi tehdä?

Kaiken sen vihan, surun ja inhon tunteiden lomassa tunsin äitiä kohtaan vähän sääliäkin. Mitä jos hän on saanut omassa lapsuudessaan kuulla olevansa kusipää ja apina, joka on vain tiellä? Ei sillä, että se tekisi käyttäytymisestä hyväksyttävää, mutta sellainenkin kävi mielessä.

Kyllähän minä tiedän, että jokaisella vanhemmalla palaa lasten kanssa päreet, niin palaa minullakin. Ja tiedän myös, että meitä on moneksi eikä kaikkien elämä ole ruusuilla tanssimista, mutta kyllä se silti järkyttää.

13 kommenttia:

  1. En ymmärrä miten jotkut voivat sanoa lapselleen päin näköä,että olet "tyhmä,typerä,idiootti" tai mitään vielä kamalampaa. Itse yritän aina komentaessani painottaa lapselle, että käyttäydyit tyhmästi mutta et ole itse tyhmä. Ne on kaksi ihan eri asiaa. Voi vain kuvitella mitä tuollaisen haukkumisen kuuleminen tekee lapsen itsetunnolle. Tai miten lapsi oppii itse käyttäytymään toisia kohtaan. Todella surullista. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, surullista. En ymmärrä myöskään, eikä onneksi kovin moni muukaan mikä osoittaa, että emme ole ajatustemme kanssa yksin. Tässä tapauksessa nimittely tuntui olevan ihan arkipäiväinen asia, koska niin julkeasti kehtasi ihan julkisella paikalla sellaista kieltä käyttää. :/

      Poista
  2. Surullista... :/ ajatuksia herättävää.. /:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. On tullut tässä mietittyä kaikenlaista, varsinkin tätä kyseistä pientä lasta. :/

      Poista
  3. Oman lapseni yläilmoihin menettäneenä olisin hermostunut. Tuollaisia asioita en voi ymmärtää! Ehkäpä oli onni (tai epäonni) etten ollut samassa kaupassa.

    VastaaPoista
  4. Jotenkin tulee aina sellainen olo, että jos kaupassa ja ihmisten ilmoilla touhu on tuollaista niin mitä se on kotona? Kodin seinien sisäpuolelle johon kukaan ulkopuolinen ei nää :/

    Itse myönnän syyllistyneeni tyhmittelemään, mutta jälkeenpäin on tullut kyllä korjattua ja anteeksi pyydettyä että juurikin se lapsen teko oli tyhmä, ei lapsi itse..

    Pistää miettimään..

    VastaaPoista
  5. Hyi että :( En tiedä olisinko puuttunut. Yleensä mä oon aika (tyhmän)rohkea puuttumaan tilanteisiin mutta toisaalta lapsi olisi saattanut kärsiä puuttumisesta enemmän, vai olisiko äidillä kenties kolahtanut oma käytös? Vaikea sanoa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli tästä äidistä sellainen fiilis, että olisi ollut ihan sama mitä kukakin olisi mennyt sanomaan eikä asia siltikään olisi hätkähdyttänyt häntä yhtään. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että palaute ja omat mielipiteet kaikuvat kuin kuuroille korville. Ihan hirvittävä harmi tietenkin, surettaa lapsen puolesta. :/

      Poista
  6. Tuo kuulostaa sen verran hurjalta, että ehkä kaupassa voisi kysyä, tekikö kassaneiti tai kukaan asiasta lastensuojeluilmoitusta.

    Kaislakerttu

    VastaaPoista