lauantai 14. toukokuuta 2016

Hulinaa

On muuten erinomaisen mukavaa huomata näin muutaman päivän tauon jälkeen, että te lukijat ette katoa täältä blogista minnekään vaikka minun puolestani hiljaista on ollut. Se tuntuu kivalta, oikeasti.

Tämä viikko on mennyt taas yhdessä hujauksessa. Minusta tuntuu, että koko vuosi huipentuu ja kulminoituu aina kevääseen: ennen rauhallista kesälomaa on rutistettava vielä noin miljoona juttua ja vasta sitten voi huokaista. Itseänihän saan toki tästä syyttää, kaiken pakollisen lisäksi ajaudun aina järjestämään kaikenmaailman keväthäppeninkejä. 

No mutta mitä se kaikki pakollinen hulina oikein on? Tällä viikolla se piti sisällään mm. Einon eskariin tutustumisen, lasten päiväkerhon, perhekerhon, Ainon leirikoulun, pianotunnit ja jumpan päättäjäiskekkerit, miehen pitkät työpäivät sekä sen tosiasian, että minun piti lasten kanssa käyttää auto huollossa plus kaikki säätäminen aikataulujen ja kyytien kanssa. Lisäksi Sulo on oppinut ajamaan polkupyörällä joten sitäkin taitoa on pitänyt harjoittaa jatkuvasti ja ties missä.

Kaiken tämän lisäksi listin käärmeen. Hyi. Koira tuolla ulkona sitä haukkui eikä minulle oikein jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin etsiä rautalapio kauniiseen käteen ja no, lopun varmasti arvaattekin. Mies hoitaa meillä nämä tämmöiset hommat, mutta tuskinpa käärme olisi jäänyt odottamaan miehen kotiinpaluuta. Onneksi meillä näkyy käärmeitä vain näin keväällä.

Tänään juhlimme toiseksi nuorimman veljeni valmistumista. Lasten mielestä juhlien kohokohta oli varmasti se, kun bändi soitti muutaman kappaleen ennen kuin lasten oli aika lähteä nukkumaan. Tätä he muistelevat varmasti pitkään.

Liina (oikealla) ja pari serkkutyttöä tänään valmistujaisissa.

Touko ja Liina perhekerhossa.

Käärme (vasemmalla häkin kulmalla) ja P The kärmeskoira.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nyt katson hetken (silmät ristissä) euroviisuja, mies jäi viettämään iltaa valmistujaisiin. 

Ainiin, eiliset missikisat (mitä katsoimme puolivahingossa) kirvoittivat pojissa hauskoja kysymyksiä mm. siitä, hyppäävätkö missit lopuksi laiturilta veteen, kenestä tuleekaan prinsessa ja kenestä kuningatar ja katsotaanko iltapukujen jälkeen aamupuvut. Hah, kaikki tällaiset suht tylsät ja moneen kertaan nähdyt ohjelmat saavat ihan uuden ulottuvuuden lasten kanssa. 

lauantai 7. toukokuuta 2016

Ihan pihalla

Ohhoh kun onkin taas ihan puolivahingossa vierähtänyt monta päivää! Kesä tuli aika yllättäen ja kesäisissä meiningeissä meillä onkin viime päivät kuluneet. On ollut ihan hassua katsoa kesätamineissa (eli puolialasti) ulkona touhunneita lapsia, kun luonto on vasta heräämässä kesään. No, ainakin näistä ilmoista on näillä leveleillä nautittu, olemme kirjaimellisesti ollut ihan pihalla päivät pitkät. Sisätilat ovat jääneet täydellisesti taka-alalle enkä edes jaksa muistaa, milloin viimeksi olen näyttänyt imuria tälle huushollille. Syytä kyllä olisi, sen verran lahjakkaasti lapset tuovat kaikenlaista putua ja hiekkaa sisälle. Yyyh, no ehkä ensi viikolla. :D

Vaatteita tosin olen myllännyt ja pessyt senkin edestä. Kesäisempien kamppeiden kaivaminen ei ole ihan mikään pikkuhomma, mutta onpahan sekin nyt tehty. Pienempien lasten suhteen olemme siitä onnellisessa asemassa, että heille ei tarvitse kuin kaivaa laatikoista säilytyksessä olleita vaatteita, mutta kahdella isommalla kaapit huutavat tyhjyyttään. Hirvee harmi, täytynee ruveta metsästämään heille kesäkamppeita.

Tämän päivän vietimme Ähtärin eläipuistossa. Puisto on meidän vakkarikohde ja nyt päätimme lähteä käymään siellä jo näin hyvissä ajoin keväällä. Miehen kesäloman aikaan loppukesästä tulee todennäköisesti käytyä uudestaan, mutta niin kauan lapset ovat reissusta puhuneet että oli kiva lähteä tänään. Ja kyllä kannatti, jälleen kerran. Tämän kerran kohokohta oli kolmen karhunpennun näkeminen ja olipahan kerrankin kiva nähdä kaikki karhut kunnolla kiipeilemässä ja leikkimässä.

Lasten lemppareita (karhujen lisäksi) olivat saukot (ylläri) ja villisikojen pienet porsaat.

Liina oli viime kesän puistoreissulla niin pieni, että hän pääasiassa nukkui koko reissun ajan, mutta nyt hän katseli eläimiä ja maisemia muiden mukana. Tosin pillimehujen kaivaminen ja pienien kivien syöminen tuntui olevan eläimiäkin mielenkiintoisempaa. 

Olen ollut niin kesäfiiliksissä viime päivät, etten ole ehtinyt vastata kommentteihin saatika kommentoida muiden juttuja, mutta teen sen kyllä pikimmiten. Voin kuitenkin esittää nöyrimmät kiitokset kaikista ihanista ja kannustavista kommenteista liittyen Toukon piirakkavuoka-episodiin: emme tunnu olevan ainoita joilla tällaisia pikku haavereita sattuu. ;) Tänäänkin olimme taas täysin oman tien kulkijoita, oli nimittäin aika hassua katsella omaa joukkoa muutaman muun pipoihin ja tuulipukuihin puettujen seassa. Me olimme lähteneet matkaan shortseissa ja t-paidoissa, toiset täydessä ulkovaatetuksessa. Ou mai, hyvä minä. XD

Mutta lämmin siellä oli, varmaan kaksikymmentä astetta. Onhan se lämmin, onhan?!










maanantai 2. toukokuuta 2016

Oikaisu nro 2.

Hah, veljeni laittoi juuri viestin, että aamulla laittamastani oikaisusta saa sellaisen käsityksen, että lapset ovat olleet keskenään kotona kun vuoka-onnettomuus on tapahtunut. Kääk! Siis ei, koko sählinki sattui siis ihan jossain muualla kuin kotona ja olin lasten kanssa koko ajan. 

Minullapas on ihan parhaat pikkuveljet, he jaksavat kytätä kaikki mahdolliset kirjoitusvirheet näistä teksteistä - ja hyvä niin, näköjään. :D

Heips ja oikaisu

Tylsin otsikko ikinä, mutta en nyt tähän hätään muutakaan keksinyt. Yritän nimittäin hyvin pikaisesti toivottaa teille hyvää alkavaa viikkoa ennen kuin lapset heräävät (tämä hiljaisuus, oioi!). Aino lähti jo kouluun.

Meidän (tai lähinnä minun) vappuviikonloppu meni ihan hujahtamalla, lauantaina oli Ainon jumpan kevätjuhla, ystävän kolmekymppiset ja sunnuntaina olin ystävien kanssa vappubrunssilla. Mummu osti lapsille vappupallot, perjantaina teimme munkkeja ja sunnuntain vietimme ulkona mm. haravoiden ja leikkimökkiä siivoten. Huhheleijaa, onpa ihanaa kun pikkuhiljaa lasten harrastukset jäävät kesälomalle ja elämä rauhoittuu.

Tähän maanantaihin sopii mielestäni hyvin keräämieni "hauskojen kuvien" kokoelma: näitä olen siis tallentanut puhelimen muistiin ja esittelempä ne nyt teillekin. Sosiaalinen mediahan on pullollaan näitä kuvia ja mietelauseita ja suurin osa menee minulta ihan ohi, mutta toisinaan törmään johonkin oikeasti todella osuvaan kuvaan tai tekstiin. Viimeinen kuva kuvastaa varmasti parhaiten meidän elämää tällä hetkellä. :D

Ja vielä palatakseni hetkeksi edelliseen kirjoitukseen: kun Touko viikko sitten putosi sen "kohtalokkaan" piirakkavuoan päälle, emme olleet kotona. Olen täysin samaa mieltä erään närkästyneen kommentoijan kanssa siitä, että astioiden paikka ei ole lattialla.

Oikein mukavaa viikkoa! :)











P.s. Tämän postauksen aikana vain Sulo heräsi. Edelleen tämä hiljaisuus oioi! Kun seuraava herää, menee ehkä noin sekunti ja alimman kuvan meininkin alkaa.