perjantai 8. heinäkuuta 2016

18 lausetta

Noniin, rouva "teen kaiken jälkijunassa" täällä taas hei. Tämä 18 lauseen jatkamisjuttu vilahteli eri blogeissa jo aikoja sitten keväällä ja ajattelin silloin, että olisipas kiva tehdä tuo myös. Parempi myöhään kun ei milloinkaan - tattadadaa, näin minä jatkoin näitä 18:aa lausetta!

Tosin myönnettäköön jälleen kerran, että olen ihan surkea kiteyttämään yhtään mitään yhteen lauseeseen - jokaisesta ajatuksesta voisin kirjoittaa sivutolkulla. Esimerkiksi ensimmäinen "En ymmärrä.." on niin käsittämättömän laaja aihe etten oikein edes tiedä mitä siihen laittaisin kuulostamatta joko pöljältä tai liian vakavalta. Koska niinhän nämä jutut kannattaa ottaa, niin vakavasti ettei edes pysty kirjoittamaan mitään. XD

Noniin, ja ennen kuin tämä koko juttu menee ihan plörinäksi niin lopetan tämän jaarittelun ja jatkan lauseita parhaani mukaan.

En ymmärrä itseäni, miksi ihmeessä kaikeasta pitää tehdä näin hitsin hankalaa?

Seuraavaksi ajattelin pestä hampaat ja mennä nukkumaan. (Jee, tää oli helppo!)

Viimeaikoina olen hidastanut, antistressannut, katsonut ihmeellisen paljon jalkapalloa ja ihmetellyt lasten taitoja.

En osaa päättää mitä perennoja istuttaisin meidän pihaan.

Muistan ikuisesti (äh, tämä on vaikea) lasten syntymät, ensimmäisen yön omassa kodissa, lapsuuden tuoksut ja sen kuinka paljon sattuu kun käsi murtuu.

Päivän paras juttu oli ehdottomasti seurakunnan järjestämä perhepäivä leirikeskuksessa: sadekuuroista huolimatta olimmme siellä lähes koko päivän ja tekemistä riitti. Lapset olivat illalla ihan puhki (huh).

Noloa myöntää, mutta välillä odotan jo kovasti syksyä.

Viikko sitten oli kuuma ja odottelimme viikonloppua ja Einon kaverisynttäreitä. 

Kaikista pahinta on menettämisen pelko.

Salainen taitoni on (kyllä tämän porukan kanssa kaikki mahdolliset taidot on otettu käyttöön eli eipä ne mitenkään salaisia ole) varmaan itsehillintä.

Jos saisin yhden toiveen se olisi terveyttä ja pitkää ikää. ;)

Minulla on pakkomielle ennen nukkumaanmenoa tarkistaa, että lapset ovat hengissä; autoa ajaessa varmistaa jatkuvasti, että ajovalot ovat päällä sekä laskea lapset ennen kuin lähden mistään mihinkään.

Söin tänään mm. jauheliha- ja kasvissosekeittoa sekä vohveleita (jonkun toisen valmistama, lämmin ateria - oujee!).

Ärsyttävintä on kun ihmiset haisevat pahalle. Muun muassa.

Tekisi mieli lukea Keplerin Vainoojaa, mutta en voi kun yöunet karkaa.

Minusta on söpöä (uh, en ole koskaan hirveästi pitänyt sanasta "söpö") kun lapset nukkuvat. Sehän on tietenkin mahtavaa noin niin kuin muutenkin (hiljaisuus ja niin edelleen), mutta se unituhina! <3

Hävetti - tai hävettää joskus meidän yli-innokas labradorinnoutaja: se hyppii ja nuolee ja kirputtaa tavatessaan ihmisiä.

Olenko ainoa, jonka mielestä on kivaa kun välillä sataa? 


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Menneeltä viikolta

Hei vaan teille! Kirjoittelen tätä tekstiä nyt puhelimella, koska meidän kone/nettiyhteys on ihan jääätävän hidas - yhden sanan kirjoittamiseen menee suunnilleen viisi minuuttia eli ei ihan hirveästi nappaa. Minun on kuitenkin pitänyt pitkän aikaa raapustaa jotain, joten tämän täytyy kelvata (kunnes keksin mikä konetta vaivaa). 

Taas on mennyt muutama viikko "hiljaisuudessa", vaikka hiljaista meillä ei todellakaan ole ollut. Lomautuminen on pikkuhiljaa alkanut helpottaa eivätkä lapset ole toistensa kurkuissa kiinni ihan jatkuvasti. Iltaisin meitä viihdyttää lähestulkoon joka ilta joku/jotkut isommista lapsista ja siksi(kin) on ollut ihan hirvittävän hankala irrottautua kaikesta ja kirjoittaa. Ajatus katkeaa yhtenään enkä ole saanut aiheista kiinni oikein mitenkään. On pitänyt kirjoittaa poikien synttäreistä ja lasten kuulumisista ylipäätään ja kaikesta kivasta mitä ollaan touhuttu, mutta... blääh, lämmin ilma on varmaan sekoittanut ajatukset. Meidän talon sisälämpötila pysyy lämpimillä säillä yötä päivää 25 asteen yläpuolella joten nukkuminenkin on välillä vähän nihkeää. Minusta onkin aivan ihanaa, että välillä sataa vettä ja lämpötila laskee edes vähäsen. 

Osaatteko arvata, että kuinka huonosti sadepäivät viiden lapsen kanssa sisätiloissa sujuvat? No erittäin huonosti, sellaista päivää ei meidän huushollissa nähdä etteikö ulos mentäisi. Tiettyyn pisteeseen asti legot, palapelit, piirtäminen, pelaaminen ja sen sellainen kyllä menee, mutta vain siihen tiettyy pisteeseen eli ulos on päästävä, satoi tai paistoi. Muuten ei tule mistään mitään, itsellänikin palaa pinna yhtenään. Onneksi lapset ovat tottuneet vaihteleviin sääolosuhteisiin eivätkä he nyrpistä nenäänsä vaikka sataisikin, päinvastoin. Tänään illalla oli sitä paitsi ihan luksusta käydä pelaamassa pesäpalloa sateen hetkeksi tauottua.





Viikonloppuna vietettiin Einon (6v.) kaverisynttäreitä. Aiemmin kesäkuussa juhlimme Einon ja Toukon (3v.) yhteisiä "sukulaissynttäreitä" ja nyt oli kaverisynttäreiden vuoro. Minä pidän ihan sellaisista perinteisistä lasten kemuista (ja niin onneksi kaikki muutkin näillä leveleillä) joten mitään hirveän ihmeellistä ei tapahtunut. Lapset leikkivät keskenään, vetivät herkkuöverit ja niin päin pois. Tarjoilutkin olivat suunnilleen suoraan pussista, kakun tosin tein (aika poikkeuksellisesti) alusta asti itse. Kovasti olen kuullut, että kakut eivät nykyään tee kauppaansa lasten synttäreillä, mutta kummasti se kelpasi kun leipoi siihen tarpeeksi suklaata. :D No joo, perinteisemmän kermakakun leipomista minun pitäisi oikeasti harjoitella. 

Yllätin itsenikin tekemällä kakun päälle leijonakiekkokoulun pikkuleijonan. Kuva oli Einon oma toive ja ensin delegoinkin kuvan piirtämisen lasten tädille, mutta koska hän ei töiltään ehtinyt niin minun piti tarttua itse tuumasta toimeen. Ihan jees se sitten onnistuikin, lapset olivat ihan haltioissaan. 


Samana päivänä kävimme vielä juna-ajelulla: täällä museojunat kulkevat kesätapahtuman yhteydessä yhtenä viikonloppuna asemalta toiselle kuljettaen niin isoja kuin pieniäkin juna-faneja. Tämä taisi olla ainakin Sulon kesän kohokohta, vaikka kyllä kaikki lapset olivat vajaan puolen tunnin matkasta aivan innoissaan. <3


Nyt julkaisen tämän tekstin, toivottavasti kuvat ja tekstit ovat suunnilleen omilla paikoillaan eikä hirvittäviä sana/lausehirviöitä ole.