perjantai 8. heinäkuuta 2016

18 lausetta

Noniin, rouva "teen kaiken jälkijunassa" täällä taas hei. Tämä 18 lauseen jatkamisjuttu vilahteli eri blogeissa jo aikoja sitten keväällä ja ajattelin silloin, että olisipas kiva tehdä tuo myös. Parempi myöhään kun ei milloinkaan - tattadadaa, näin minä jatkoin näitä 18:aa lausetta!

Tosin myönnettäköön jälleen kerran, että olen ihan surkea kiteyttämään yhtään mitään yhteen lauseeseen - jokaisesta ajatuksesta voisin kirjoittaa sivutolkulla. Esimerkiksi ensimmäinen "En ymmärrä.." on niin käsittämättömän laaja aihe etten oikein edes tiedä mitä siihen laittaisin kuulostamatta joko pöljältä tai liian vakavalta. Koska niinhän nämä jutut kannattaa ottaa, niin vakavasti ettei edes pysty kirjoittamaan mitään. XD

Noniin, ja ennen kuin tämä koko juttu menee ihan plörinäksi niin lopetan tämän jaarittelun ja jatkan lauseita parhaani mukaan.

En ymmärrä itseäni, miksi ihmeessä kaikeasta pitää tehdä näin hitsin hankalaa?

Seuraavaksi ajattelin pestä hampaat ja mennä nukkumaan. (Jee, tää oli helppo!)

Viimeaikoina olen hidastanut, antistressannut, katsonut ihmeellisen paljon jalkapalloa ja ihmetellyt lasten taitoja.

En osaa päättää mitä perennoja istuttaisin meidän pihaan.

Muistan ikuisesti (äh, tämä on vaikea) lasten syntymät, ensimmäisen yön omassa kodissa, lapsuuden tuoksut ja sen kuinka paljon sattuu kun käsi murtuu.

Päivän paras juttu oli ehdottomasti seurakunnan järjestämä perhepäivä leirikeskuksessa: sadekuuroista huolimatta olimmme siellä lähes koko päivän ja tekemistä riitti. Lapset olivat illalla ihan puhki (huh).

Noloa myöntää, mutta välillä odotan jo kovasti syksyä.

Viikko sitten oli kuuma ja odottelimme viikonloppua ja Einon kaverisynttäreitä. 

Kaikista pahinta on menettämisen pelko.

Salainen taitoni on (kyllä tämän porukan kanssa kaikki mahdolliset taidot on otettu käyttöön eli eipä ne mitenkään salaisia ole) varmaan itsehillintä.

Jos saisin yhden toiveen se olisi terveyttä ja pitkää ikää. ;)

Minulla on pakkomielle ennen nukkumaanmenoa tarkistaa, että lapset ovat hengissä; autoa ajaessa varmistaa jatkuvasti, että ajovalot ovat päällä sekä laskea lapset ennen kuin lähden mistään mihinkään.

Söin tänään mm. jauheliha- ja kasvissosekeittoa sekä vohveleita (jonkun toisen valmistama, lämmin ateria - oujee!).

Ärsyttävintä on kun ihmiset haisevat pahalle. Muun muassa.

Tekisi mieli lukea Keplerin Vainoojaa, mutta en voi kun yöunet karkaa.

Minusta on söpöä (uh, en ole koskaan hirveästi pitänyt sanasta "söpö") kun lapset nukkuvat. Sehän on tietenkin mahtavaa noin niin kuin muutenkin (hiljaisuus ja niin edelleen), mutta se unituhina! <3

Hävetti - tai hävettää joskus meidän yli-innokas labradorinnoutaja: se hyppii ja nuolee ja kirputtaa tavatessaan ihmisiä.

Olenko ainoa, jonka mielestä on kivaa kun välillä sataa? 


4 kommenttia:

  1. Hauska juttu. Voisin iteki tämän toteuttaa. Mietintä myssy päähän siis...

    VastaaPoista
  2. Mun on pakko nykyään aina autossa laskea, että kaikki on mukana...vaikka meitä onkin yleensä matkassa vain kaksi lasta ja koira :D

    VastaaPoista