perjantai 9. syyskuuta 2016

Mä oon niiiin poikki

Huh, kyllä tulee muuten viikonloppu taas tarpeeseen! Nykyään meillä perjantait on sellaisia pitkän viikon loppuhuipennuksia, jolloin itse laahustan ihan raatona paikasta toiseen yrittäen muka tehdä jotain hyödyllistä ja lapset riehuvat/tappelevat/äkäilevät/kooomailevat väsyneenä jatkuvalla syötöllä. Tämä viikko on ollut vielä jotenkin ekstra-hankala, koska Liina on oudosti valvonut öisin ilmeisesti puhkeavan hampaan takia. Viime yönä hän mm. putosi meidän sängystä kaksi kertaa. 

Ylipäätään on outoa, että minun on tarvinnut hakea hänet viereen nukkumaan: hän on aina nukkunut parhaiten omassa sängyssään ja sen kyllä huomaa, ei siitä vieressä nukkumisesta meinaa tulla yhtään mitään. Siihen kun vielä lisätään joku/jotkut isommista pahaa unta/janoa/kylmää/kuumaa/mitä tahansa itkemään ja oma jatkuva pissahätä ja jano, aamulla kellon soidessa mietin, että tulikohan sitä nukuttua ollenkaan. Välttävästi ilmeisesti kuitenkin, koska hengissä edelleen ollaan. Josko seuraava yö sujuisi jo paremmin.

Nyt kun mietin mennyttä viikkoa, en juurikaan jaksa muistaa siitä oikeastaan yhtään mitään. Joku vanhempainilta taisi olla, Ainolla pianotunti ja jumppa, Einolla jääkiekko- ja jalkapallotreenit, itsekin jumppasin, pyöräiltiin isompien kanssa vähän. Sulolla ja Toukolla oli kerho, kirjastossakin käytiin. Niin ja sitten aika poikkeuksellisesti vierailin kaupungintalolla luovuttamassa adressin. En yksin, onneksi. 

No aika hyvin muistin kuitenkin! Kaikkeahan sitä, tämän perussetin (ruoka, pyykit, siivous, hygienia, ulkoilu, kaupassa käynti ymsyms.) lisäksi. Kynttilöitä ja lyhtyjä olisi jo kiva laittaa enemmänkin, mutta en ole vielä jaksanut. Jos vaikka huomenna, tänään sain sentään heitettyä pöpelikköön kuivahtaneet ja nahistuneet kesäkukat.

Tähän loppuun vielä täysin aiheeseen liittymätön kuva Liinasta, jonka yksi lemppari-harrastus on availla purkkeja, pulloja ja purnukoita (alahampailla). Kohteeksi hän ottaa yleensä purnukan, missä on hyvänmakuinen sisältö: ketsuppi, salaattikastike, hammastahnatuubi, eväspullo, majoneesituubi. Tosin mutusti hän eräänä päivänä kahvipurujakin tiskipöydällä, kun ensin oli nakertanut avaamattomaan kahvipakettiin hampailla reiän. Ja tuossa kuvan ottamisessa se riemu vasta repeekin, kun näkee oman kuvansa puhelimen ruudulla. Kummallakin, näemmä.


Nyt menen nukkumaan ennen kuin urvahdan tähän sohvalle. Viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti