tiistai 18. lokakuuta 2016

Eroon tutista

Tämä taisi olla yksi ihan ensimmäisistä aiheista mistä kirjoitin silloin, kun "perustin" tämän blogin. Silloin kyseessä oli Touko ja muistaakseni hän ei ollut ehtinyt vielä edes yhden vuoden ikään ennen kuin päätin heittää tutit pois.

Nyt kyseessä on Liina ja hän on ehtinyt täyttää jo puolitoista vuotta. Meillä viidestä lapsesta neljä on käyttänyt tuttia enemmän tai vähemmän. Esikoinen oli melkein 2-vuotias ennen kuin jaksoimme/viitsimme/hoksasimme ottaa häneltä tutin pois. Siitä ruljanssista viisastuneena päätin, että kenenkään muun kanssa emme tee samaa virhettä. Poikien kanssa homma kävikin suht iisisti: Eino ei huolinut tuttia ollenkaan ja Sulon ja Toukon kanssa tutti heivattiin jo hyvissä ajoin ennen yksivuotissyntymäpäivää. Itse koen, että mitä aiemmin vieroitus tapahtuu, sitä helpompaa se on.

No, Liinan kanssa kaikki ei mennytkään niin iisisti. Ensin hänet piti vieroittaa yötissistä noin kymmenen kuukauden iässä. Tutti jäi, eikä tullut mieleenkään ottaa sitä siinä samassa rumbassa pois. Olin vain onnellinen, että sain pitkästä aikaa nukkua yöllä enemmän kuin tunnin kerrallaan. 

Tutista eroon pääseminen on ollut vähän väliä mielessä, mutta "sopivaa" ajankohtaa ei tuntunut löytyvän: olen ollut raskauden takia ihan hirvittävän väsynyt eikä jo valmiiksi katkonaisia öitä ole tehnyt mieli pistää mullin mallin, vaikka tiesin kyllä hyvin, että mitä pidemmälle tilanne pääsee, sitä enemmän kärsin siitä jossain vaiheessa itse. Liina on ollut niin helppo rauhoittaa yöllä tutilla ja ennen kaikkea nukuttaminen on ollut ihan superhelppoa. Onneksi tyttö ei ole tarvinnut tuttia päivisin ollenkaan, ainoat kriittiset hetket ovatkin olleet nimenomaan nukahtamiset.

Eräänä päivänä tässä muutama viikko sitten tuli kuitenkin seinä vastaan. Olin ajatellut, että tutti on otettava pois ennen kuin vauva syntyy. Viimeinen niitti oli se, että Liinan saman ikäinen serkku oli vieroitettu tutista. Ajattelin, että jos kerta hänkin pärjää hyvin niin miksi ei Liinakin. Siispä koitti se päivä, että ennen päiväunia en antanut tytölle tuttia ollenkaan. Hän itki ehkä vartin ja nukahti sitten hyville päiväunille. Illalla hän itki puolisen tuntia ja yöllä heräili muutaman kerran, mutta rauhoittui yllättävän nopeasti kun kävin peittelemässä uudestaan. Seuraavana päivänä tilanne oli jo paljon parempi, päiväunille hän nukahti nopeasti eikä hän illallakaan valittanyt juuri yhtään. Yön hän nukkui heräämättä.


Se siitä tutista sitten. Vieroittaminen kävi paljon helpommin kuin olin uskaltanut ajatellakaan.

Silti, tutista vieroittaminen on jotenkin todella ärsyttävää. 

Ensinnäkin, tutti ei periaatteessa ole ihan hirvittävän haitallinen juttu näin pienellä, mutta siitä eroon pääseminen jyskyttää kuitenkin jatkuvasti takaraivossa. Yötissistä vieroittaminen oli minulle suuri helpotus (ja helppoa, koska mies hoiti koko homman) sillä se tiesi minulle parempia yöunia. Tutti taasen - no, valmistauduin valvomaan sen takia monta yötä. Onneksi ei tarvinnutkaan. Eniten minua harmitti isompien lasten puolesta, sillä he joutuivat nukkumaan mennessä ja yöllä kuuntelemaan Liinan huutoa. Tosin yöllä kukaan isommista ei herännyt, vaikka olin varma, että koko kylä herää Liinan palosireenimäiseen huutoon. Meidän lapset ovat selkeästi perineet isänsä erinomaiset unenlahjat. 

Toiseksi, sitten kun päätöksen asiasta tekee, on siitä pakko pitää kiinni. Periksi ei oikein voi antaa vaikka kuinka ottaisi päähän, sillä hetkellinen luovuttaminen vie monta askelta taakse päin. Puolitoistavuotiaan kanssa ei paljon auta selittelyt orava-vauvoista tai muista öhkömönkiäisistä, ei hän kuitenkaan yöllä huutaessaan ymmärrä tarinaa siitä, että joku metsässä asuva pupun poikanen tarvitsee tuttia häntä enemmän. Peli on täten raakaa eikä armoa anneta. Kenellekään.

Tuttiprojektin kanssa kynnys siihen ryhtymiseen oli ennätyskorkealla, mutta siitä selvittiin, jes. Nyt takana on muutama viikko tutitonta aikaa ja kaikki on mennyt tosi hyvin.

Nyt me (minä ja lapset) nautimme syyslomasta. Vaikka heti alkuun jouduimme niin sanotulle pakkolevolle jo ehkä vähän odotetunkin kuumetaudin takia (tunnolliset ihmiset sairastavat aina lomilla, vai miten se nyt meni), taitaa tästä syyslomasta kuitenkin tulla ihan kiva. Lapset eivät ole kuumeen takia jaksaneet tapella ja riehua ihan jatkuvasti ja nyt tilanne on jo paljon rauhallisempi. Minä olen tosin jo yhden pakollisen sisäpäivän jälkeen aivan valmis keksimään jotain tekemistä, onneksi lapsillakin alkaa olla taas energiaa niin voi lähteä ulos, oujee!

Kivaa syyslomaviikkoa teille, joilla sellainen juuri nyt on! :)




2 kommenttia:

  1. Hienoa! Meillä tutista vieroitus on tapahtunut 2 v.na, sen ikäinen jo hiukan ymmärtääkin pupu- vauvoista.. Syysloma täälläkin. 1 lapsista kuumeessa päivän.. Toivottavasti loppu loma sujuisi paremmin...

    VastaaPoista
  2. Loistavaa! Onnistuisipa meillä yhtä loistavasti. Kaksi kuukautta sitte kun yritin päikkäreille ilman tuttia, kestin hysteeristä huutoa 45 minuuttia ennenkuin luovutin. Ehkä kokeilen ennen joulua uudestaan 🙈

    VastaaPoista