sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Syyskuu paketissa

Niin se vaan syyskuu otti ja hujahti ehkä vauhdikkaimmin kaikista tämän vuoden menneistä kuukausista. Syyskuussa meidän perheessä alkoi monta (uutta) harrastusta, ehkä siksi päivät kuluivatkin niin nopeasti. Viikonloput pyrimme pyhittämään lepäämiselle, mitä nyt vähän tulee käytyä sählyä ja jääkiekkoa pelaamassa (plus siivotaan ja pestään pyykkiä). Viikonloppuaamut ovat parhaita: kaikki saavat köllötellä niin pitkään kuin huvittaa eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Se on parasta se.  

Tässä syyskuun parhaita paloja:


Viime syksynä ostin jossain ihmeellisessä mielentilassa meille kurpitsa-valot. Lapset olivat tietenkin ihan haltioissaan, yleensä en harrasta ollenkaan tällaisen "kausikrääsän" ostamista. No mutta, nyt kun ne joka tapauksessa on olemassa niin Sulon toiveesta laitoimme ne jo iltojen iloksi lastenhuoneiden väliin aulaan. Illat alkavat kyllä pimetä niin nopeasti, että kaikenlaisia valojahan voisi jo ruveta virittelemään. ;)


Sulolla alkoi jääkiekko-koulu. Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että Sulo innostuu jääkiekon pelaamisesta, en olisi uskonut. Jossain vaiheessa keväällä se kipinä kuitenkin syttyi hänessäkin eli nyt meidän perheessä on kaksi jääkiekkoilijaa: Eino pelaa saman ikäisten kanssa omassa joukkueessa, Sulo käy jääkiekkokoulussa. Onneksi jäävuorot on järjestetty niin, että Einon ja Sulon harjoitukset ovat pääasiassa samaan aikaan eli jäähallilla ei tarvitse käydä parhaimmillaan kuin kaksi kertaa viikossa. Lauantaisin he käyvät pelaamassa sählyä eikä sählyn pelaamiselta vältytä kotonakaan, vaan Sulo odottaa joka päivä Einoa eskarista pelikaveriksi. Minä yritän siinä sivussa sietää nurkkaan työnnettyjä mattokasoja ja korvan vierestä lenteleviä sählypalloja.

Pojat ovat itse olleet pelaamisesta niin innoissaan, ettei ole ollut epäilystäkään, etteikö tämä harrastus olisi heidän juttunsa. Meillä on alusta asti ollut ajatuksena se, että ketään ei väkisin raahata yhtään mihinkään vaan jos stoppi tulee jossain vaiheessa, harrastus saa jäädä. On kuitenkin ihan mahtavaa nähdä, kuinka jokainen pikkuhiljaa löytää itselleen jotain sellaista mitä voi suurella intohimolla tehdä ja missä on oikeasti hyvä. 


Ainolla se juttu on selkeästi musiikki. Hän käy edelleen erittäin mielellään pianotunnilla, harjoittelee ahkerasti ja jaksaa olla aina yhtä innoissaan oppimistaan asioista. Nyt syyskuussa hän aloitti lisäksi kansalaisopiston lastenkuorossa, mitä hän joka viikko odottaa kuin kuuta nousevaa. 

Muskaritkin alkoivat, niistä ja kerhosta on tullut varsinkin Toukon viikon kohokohta. Ainoa lukuunottamatta kaikki lapset käyvät muskarissa, Liina iskän kanssa. 


Vaikka kaikkea uutta onkin alkanut, jotain jää sentään (onneksi) poiskin. Eino pelasi kesän jalkapalloa ja se sai nyt väistyä jääkiekon tieltä, ohjelmaan on hänelläkin viikolle jo ihan tarpeeksi. Jalkapallojoukkue treenaa ilmeisesti koko talven liikuntasalissa, mutta alusta asti ajattelimme, että kaksi jäävuoroa viikossa (plus muskari, poikakerho ja sähly) on eskari-ikäiselle ihan tarpeeksi. Jalkapallon aika tulee varmasti sitten taas ensi kesänä. 


Ostimme "uuden" auton. Kun Liinaa odottaessani etsin meille seitsemänpaikkaista autoa hiki hatussa ja epätoivon partaalla ja olin ihan sitä mieltä, että tehtävä oli lähes mahdoton, nyt etsiessäni kahdeksanpaikkaista autoa tajusin, että tehtävä puolitoista vuotta sitten oli ihan piece of cake verrattuna tähän: kun kriteereinä olivat pieni hinta, ilmastointi ja kahdeksan istumapaikkaa, tuloksia oli hyvin vähän. Joko meillä olisi pitänyt olla ihan hemmetisti paljon enemmän rahaa (kymmeniä tuhansia, nounou) tai sitten olisi pitänyt kelpuuttaa kaksikymmentä vuotta vanha pakettiauton rämä. Noin niinkuin kärjistettynä. Onnea oli kuitenkin matkassa, sillä loppujen lopuksi löysimme kuin löysimmekin auton, mihin tulemme mahtumaan kaikki. Edellinen auto jää työ- ja metsästyskäyttöön miehelle (hurraa, ei enää koirankarvoja ja hirvikärpäsiä siellä täällä!). 


Lapset rakensivat iskän kanssa linnunpöntön. Joku aamu Aino sai päähänsä (olisko pikku kakkosesta tullut joku ohjelma), että hän haluaa tehdä linnunpöntön. Pönttö nököttää nyt pihakoivussa ja joka kerta lapset käyvät siitä ohi kävellessään katsomassa, että joko sinne olisi joku lintu pesiytynyt. Voi että minä niin toivon, että jonain päivänä siellä joku lintu asuisi, se olisi lapsille niin iso juttu.

Liina on oppinut uusia, mahtavia sanoja: EI ja EN. En kestä, hänestä on tullut oikea Kuningatar Ei. Muutenkin kovapäinen ja voimakastahtoinen tyyppi on suorastaan koominen, kun lähestulkoon jokaiseen ehdotukseen hän vastaa topakasti EN. Vastapainoksi Liina halailee ja pussailee paljon, varsinkin minua ja koiria. 

Minä täytin syyskuussa 29 vuotta. Aika hurjaa, joku voisi alkaa potea jonkinsorttista ikäkriisiä tässä kohtaa, mutta itsehän en onneksi ehdi. En muistanut edes kiittää onnitteluista. Oletettavasti kriiseilen kaikki mahdolliset kriisit sitten, kun viimeinenkin lapsi oppii pois vaipoista. Sitten voinkin lähteä etsimään kadonnutta minääni johonkin vuoristoon ja yrittää muistella, miltä maailma näyttää kodin seinien ulkopuolella, miltä tuntuu lähteä yksin johonkin ihan tuosta vaan ja kuinka ihanaa on ostaa itselle sellaisia vaatteita, mihin ei tarvitse mahtua raskausmahan- ja kilojen tai missä ei tarvitse voida imettää missä tahansa. 

Lokakuun vaihtuessa joulu hiipi jotenkin ovelasti mieleen. Eikä vain minun, lapsetkin lauloivat jo Petteri Punakuonoa ja Sulo kysyi, että milloin tuodaan kuusi sisälle. :D

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

5 kommenttia:

  1. Vasta tästä kahdeksanpaikkaisesta autosta tajusin ruveta ihmettelemään, että jotain kummaa on ilmassa. Paljon onnea ja reippaasti jaksamista sinne isoon porukkaan <3

    VastaaPoista
  2. Meilläkin syyskuu vilisti ennennäkemättömällä nopeudella. Lokakuusta toivon hieman rauhallisempaa. Harrastuksia ainakin on vähemmän, kun eskarilaisella alkoi kuukauden futistauko ja kohta koululaisillakin on pieni tauko futiksessa. Niin ja syyslomakin on edessä... Myöhästyneet onnittelut sinulle! Oletpa nuori. Mä voisin saada ikäkriisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on syysloma! ;) Kyllä meiläkin meininki onneksi rauhoittuu kun alkuhässäkät on ohi ja uusiin aikatauluihin totuttu. Ja yhteistä vapaa-aikaakin on vielä vallan runsaasti vaikka melkein jokaiselle päivälle joain pientä puuhaa onkin. Kiitos, kriisiä ei vielä näy. :D

      Poista
  3. Meilläkin syyskuu vilisti ennennäkemättömällä nopeudella. Lokakuusta toivon hieman rauhallisempaa. Harrastuksia ainakin on vähemmän, kun eskarilaisella alkoi kuukauden futistauko ja kohta koululaisillakin on pieni tauko futiksessa. Niin ja syyslomakin on edessä... Myöhästyneet onnittelut sinulle! Oletpa nuori. Mä voisin saada ikäkriisin.

    VastaaPoista