lauantai 14. tammikuuta 2017

Pienet ilot raskauden ja synnytyksen jälkeen

Kaikki, jotka ovat raskauden aikana haikailleet vatsallaan nukkumisen/pötköttelemisen perään, huutaa HEP! Minusta on aika hassua kuinka yksinkertaisia asioita sitä raskausaikana kaipaakaan:

Vatsallaan nukkuminen. Ja selällään nukkuminen. Tai oikeastaan nukkuminen ylipäätään on paljon helpompaa, sillä varsinkin loppuraskaudessa jopa kyljen kääntämistä varten oli herättävä erikseen. Kauhean ähinän ja puhinan ja kolinan jälkeen sitä saikin huomata, että asento on sittenkin huono tai on lähdettävä käymään pissalla.

Ei enää jatkuvaa pissahätää. Niin, mahtavimmista mahtavin juttu, ei tarvitse rampata enää vartin välein vessassa! Yöllä ei tarvitse nousta vessaan ja päivälläkin riittää kun käy muutaman tunnin välein. Ah, mitä ihanuutta. Oikeasti. 

Jalka nousee. Tässä muutama päivä sitten hihkuin innoissani miehelle, että pystyn nostamaan jalkaani lantiota korkeammalle vetäessäni housuja jalkaan. Enkä kaatunut. Ou jee. Sukkien ja kenkien laittaminen niin itselle kuin lapsillekin on paaaaaljon helpompaa. Ja pukeminen kaiken kaikkiaan, helpottaa nimittäin huomattavasti kun pystyy olemaan kyykyssä.

Lapset mahtuvat syliin. Varsinkin loppuraskaudessa jouduin jopa välillä "ohjaamaan" lapset isänsä syliin, koska en yskinkertaisesti pystynyt pitämään ketään sylissä. Ns. polvella he kyllä mahtuivat olemaan, mutta kyllä sekin tukalaksi kävi, varsinkin jos he keksivät nojata mahaa vasten. Tämä harmitti sekä minua itseäni että lapsia, siksi onkin ihanaa, että pystyn nyt halaamaan jokaista oikein isosti ja he mahtuvat kömpimään syliini ihan kunnolla. Pari päivää sitten kannoin taaperoa pitkään sylissä kauppareissulla. OMG. Se se vasta ihmeellistä olikin, niin minulle kuin taaperollekin.

Ei huimaa. Raskauden aikana oli ihme, jos jaksoin kuoria pussillisen perunoita ilman, että välillä oli istuttava alas. Nyt jaksan taas seistä vaikka koko päivän ilman, että tulee huono olo.

Kippurassa. Voin siis taas istua kippurassa. Vetää polvet koukkuun syliin ja käpertyä sohvan nurkkaan. Ah ja oh.


Onhan se myönnettävä, että elämä on noin sata kertaa helpompaa nyt, kun iso, painava maha ei ole edessä. Toista se oli silloin, kun odotti ensimmäistä eikä tarvinnut huolehtia muusta kuin itsestään. Kyllä tämän jengin kanssa on huomattavasti paljon mukavampi toimia, kun ei tarvitse hiki hatussa könytä jäätävä pötsi edellä. Näin jälkikäteen muistelen kaikkia raskausaikoja suurella lämmöllä, mutta tämä nykyinen olotila on aika paljon enemmän jees. Pienestä suuresta koko perheen silmäterästä puhumattakaan. <3




6 kommenttia:

  1. Juuri näitä odotellessa!! ;D ja kun sais viimein jotkin muutkin housut jalkaan kuin nämä samat mitkä kuukauden päivät olleet kun muut kiristää. Ja omaa takkiani kaipaan ja sitä että vetoketjun saa kiinni yrittämättä vetää vatsaa pienemmäksi :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mä käytin yhdet vakkari-leggingsit niin puhki, että heitin ne heti synnytyksen jälkeen roskiin. 😆

      Poista
  2. Niin tuttuja fiiliksiä siellä mitä itse koin viime raskaudessa 😅 sitä on jännä itsekkin huomata miten pienistä asioista sitä voikaan olla onnellinen 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jotenkin ne kummasti aina ajan kanssa unohtuu ja muistaa vasta sitten, kun on raskaana. 😝

      Poista
  3. Samaistun moneen jo nyt :D Varsinkin toi vessassa ravaaminen, vihaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ollut kyllä yksi kurjimmista "vaivoista" ikinä. 😩😅 Tsemppiä!

      Poista