torstai 16. helmikuuta 2017

Ilta-takiainen

Hei vaan pitkästä aikaa!

Vauva nukahti juuri, jee! Syliin, kuten aina. Hänestä on tullut varsinainen takiainen, nytkin hän tuhisee sylissä ja minä kirjoitan tätä toisella kädellä. Vauva viihtyy varsinkin näin iltaisin joko tissillä tai sylissä ja siksi onkin ollut aika hankalaa löytää aikaa kirjoittamiseen - no, kuten olette huomanneet, ei sitä paljon ole löytynyt. Päivällä meno on yhtä hurlumheitä eikä rauhallisia hetkiä juuri ole. Liinan päiväuniaikakin menee yleensä tehdessä kaikkea sitä, mitä taaperon läsnäollessa ei voi tai on todella ärsyttävää tehdä, kuten esimerkiksi isompien kanssa muistipelin pelaaminen, palapelien tekeminen tai pyykkien lajitteleminen. Illalla taas vauva vie kaiken huomion, kunnes lopulta käyn hänen kanssaan yhtäaikaa nukkumaan. Ja aamulla sama ruljanssin alkaa alusta. 

No, olen päättänyt nauttia tästä ajasta ilman kummempaa stressiä mistään ylimääräisestä. Liian pian koittaa kuitenkin se aika, kun ikävöin tätä pientä tuhisijaa kenen kanssa voin yhdessä nukahtaa ja kenen tuhinaan saan aamulla herätä.

No mutta mitä meillä täällä siis oikein tapahtuu? Päivät ja illat kuluvat ulkoillessa ja lasten harrastuksissa sekä tietenkin kotitöissä, mitä on nyt meidänkin huushollin mittakaavan mukaan ihan käsittämättömän paljon. Ensinnäkin ihmettelen joka päivä sitä, kuinka hemmetisti lapset oikein syövät. Toisekseen olen varma, että perunapusseissa ei ole oikeasti niin paljon perunoita kuin niissä pitäisi olla..

Kolmanneksi, viikonloput kuluvat nykyään vieläkin nopeammin entiseen verrattuna. Tuntuu, että jokaisen lapsen myötä vuorokaudesta on napsaistu tunti tai kaksi pois. Tai vastaavasti aika kuluu aina jokaisen syntymän jälkeen aavistuksen nopeammin kuin ennen. Vasta nyt alan pikkuhiljaa sisäistää sen tosiasian, että esimerkiksi lähtöä pitää alkaa tekemään taas viittätoista minuuttia aikaisemmin kuin yleensä, koska lähtijöitä on yksi enemmän.

Vaikka päivät menevätkin hujauksessa ohi, pitävät ne sisällään ihan hirveästi kaikkea mukavaa ja huilatakin ehtii välillä. Tai ainakin lapset ehtivät, sehän on pääasia. ;)

Alla muutama arkikuva, mm. Eino harhoituspelin maalivahtina sekä lihapullat á la kolme- ja viisivuotias. Vasemmalla pellillä Toukon ja oikealla Sulon pyörittämät.

Nämä tyypit. <3



Nyt lähden tämän tissitakiaisen kanssa petiin, jos sitä saisi vaikka vähän aikaa luettua kirjaa (kohta havahdun siis siihen, että jo parin sivu jälkeen olen nukahtanut). 

Iloa perjantaihin! :)

3 kommenttia:

  1. Kivaa ja puuhakasta arkea teillä ja hienot lihapullat lapsilta:) Onko sulla ruuat mietittynä useaksi päiväksi etukäteen vai missä vaiheessa päätät, mitä tänään syötäisiin? t.Viiden äiti

    VastaaPoista
  2. Minäkin mietin, että missä määrin teillä isommat lapset tekee mitäkin hommia vai onko kaikki hommat edelleen äidin to do-listalla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illalla pää toimi, siis kommenttinihan ei mitenkään liity edelliseen vaikka sana valinta näin antaa ymmärtää :D

      Poista