perjantai 27. lokakuuta 2017

Uni on jees

Viimeksi olen näköjään ottanut riskin ja ilmoittanut koko maailmalle, että olin saanut nukkua yön hyvin. No, sellainen rehvastelu ei tietenkään koskaan kannata, sillä karma muistaa kyllä: seuraavana päivänä meiltä hajosi auto ja yökin meni ihan plörinäksi. Että se siitä hyvin nukutusta yöstä sitten. Jos tästä jotakin positiivista haluaa löytää, niin ainakin olin levännyt hyvin kun vastoinkäymiset alkoivat. XD

No joo, vaikka en olekaan tuon yksittäisen yön jälkeen nukkunut (vielä) niin pitkiä yöunia, ovat yöt rauhoittuneet varsinkin viimeisten kahden viikon aikana huomattavasti. Hilla on nukkunut nyt monta yötä omassa sängyssä (!) ja tyytynyt pelkkään tuttiin yöllä herättyään. Juuri nyt näyttää siis siltä, että häntä ei välttämättä tarvitse "vieroittaa" yötissistä ollenkaan. Peukut pystyyn.

Osa isommista lapsista mönkii yön aikana meidän jalkopäähän nukkumaan, mutta siihen harvoin herään. Kasvukipuja, pissahätää, janoa, pahoja unia ynnä muita juttuja on, mutta vähemmän kuin ennen.

Nautin nyt tästä. Sen verran kokenut konkari olen, että tiedän tilanteen voivan muuttua täysin päälaelleen vaikka ihan kohta. Nautin siitä, että ajatus kulkee. Että jaksan miettiä koko loppuviikon ruokalistan pelkän tämän päivän sijaan. Niin isoa kauppalistaa en ole pitkään aikaan jaksanut kirjoittaa. Tai ajatella, lähinnä. 

Meidän pikkuinen vauva alkaa olla jo aika iso vauva. Kymmenen kuukautta jo. Vaikka minusta on ollut ihanaa nukkua pikkuisen vieressä ja herätä hänen tuhistessa vieressä, on oma tila ja hyvä uni ihan tosi jees. Pitkiä ja vauhdikkaita päiviä jaksaa huomattavasti paremmin. Ja mikä hassuinta, minä huomaan olleeni väsynyt vasta nyt, kun en ole niin väsynyt. Kai siinäkin joku selviytymisjuttu on. "Henkensä pitimiksi". Vai miten se meni.

No, tästä kaikesta voidaan siis päätellä, että viime viikkoinen syysloma teki oikein hyvää. Lapset olivat ihan puhki, ja erityisesti tauko kouluhommista oli paikallaan. Suurimman osan harrastuksistakin ollessa lomalla teimme kaikkea ihan perushömppää yhdessä. Aamuisin ei ollut kiire minnekään, aamupala venähti brunssiksi eikä isompia väsyttänyt iltaisin normaaliin nukkumaanmenoaikaan. Kävimme me sentään keilaamassa ja uimahallissa, mutta siinä ne meidän loman kohokohdat olivatkin. Lapset tekivät ennätyspaljon hama-helmillä, lukivat kirjoja, katselivat telkkaria ja rakensivat legoilla. Ja riehuivat ja tappelivat (tietenkin), mutta ennen kaikkea lepäsivät. Osalla käväisi kuumetauti, mutta tulipa heidän pötköteltyä oikein urakalla. 








Täällä Keski-Suomessa on satanut koko päivän lunta. Enpä muista milloin viimeksi lapset ovat olleet niin innoissaan ulkoilemisesta kuin tänään. Varmaan edellisten ensilumien aikaan. Liinakaan, jota yleensä aina jossain vaiheessa alkaa paleltaa, ei pyytänyt kertaakaan sisälle. Voi että kun tulisikin oikein kunnon talvi eikä mitään lumi-loska-vesisade-sekoitusta. Saisi kasattua oikein ison pulkkamäen (mitä Eino jo tänään takaterassille aloitti..) ja oikein monta lumiukkoa.

Onneksi ensi viikolla vaihtuu jo marraskuu, voi alkaa viritellä ulos "kausivaloja"! ;)    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti