tiistai 13. helmikuuta 2018

Täällä kaikki hyvin

Hei, pitkästä aikaa (taas). Täällä meillä kaikki hyvin, blogia on ollut ihan hirvittävä ikävä.

Minulla on ollut tässä pitkän aikaa menossa sellainen syvällinen pohdinta tämän blogin suunnasta. Kirjoittaa haluan edelleen, mutta en oikein tiedä että mistä. Tähän mennessä jutut ovat olleet suloisen sekalainen sillisalaatti meidän arjesta ja minun ajatuksista. Loppujen lopuksi kuitenkin tällainen "kaikkea taivaan ja maan väliltä"- aihe on aika hankala: kun on mahdollisuus kirjoittaa ihan kaikeasta, ei osaakaan kirjoittaa enää mistään. Mahdollisuuksia on niin paljon, että niihin hukkuu. Kun löytyisi selkeästi joku itselle tärkeä aihe minkä ympärille kaikki jutut voisi rakentaa, olisi huomattavasti helpompi jäsennellä omia ajatuksia. Nyt mietteet ovat sinkoilleet epämääräisesti sinne tänne. 

Perhe-elämä on tietenkin itsessään jo aika kiva aihe. Ja minulle tärkeä, kaikkein tärkein. Mutta toisaalta myös niin tärkeä, että siitä kirjoittaminen tulee jossain vaiheessa tiensä päähän: lapsista on koko ajan hankalampi kirjoittaa, mitä isommaksi he käyvät niin sitä enemmän he ovat yksilöitä, joiden asioita en halua julkisesti liioin "levitellä". Pitäisi kirjoittaa lapsista siis yleisellä tasolla, mitä taas todella moni tekee. Lisäksi meidän perhe on kaikessa suuruudessaan aika tylsä. Ei ole diagnooseja, erityisherkkyyksiä, allergioita, erityisyyttä tai mitään, mikä erottaisi meidät kaikista muista. Vaikka lapsia on paljon, meidän täytyy selvitä ihan samanlaisista asioista kuin kaikki muutkin. En oikein osaa "mässäillä" silläkään. Ja ihan perusarjesta kirjoittaminen pitkästyttää minua itseäni, sen verran kunnianhimoinen kuitenkin olen.

En jaksa itsekään lukea mitään, mikä on kirjoitettu selkeästi vain siksi, että suuri yleisö kiinnostuisi siitä edes näennäisesti. Tätä näkee nykyään niin paljon, että olisi kiva löytää jokin juju, millä saisi omista kirjoituksista oikeasti kiinnostavia ja laadukkaita. Sellaisia, millä ei haeta vain näkyvyyttä tai tykkäyksiä. Ehkä löydän sen tässä vielä. Tai ehkä löydän jonkun niin mielenkiintoisen tavan kirjoittaa, että kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä vaikka kirjoittaisi moottorisahoista.

Kaikella kunnioituksella moottorisahoja kohtaan. 

Tässä siis suurin syy tähän pitkään hiljaisuuteen. Aikaa ja energiaa minulla on jo varsinkin olosuhteisiin nähden ihan kivasti, mutta motivaatio on näiden sillisalaatti-juttujen kanssa kadonnut jonnekin.

Kuopus täytti joulun aikaan yksi vuotta. Olen tässä pari kuukautta työstänyt ajatusta siitä, että meille ei tule enää vauvaa. Kyllä, tiedän, että koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan", mutta juuri nyt tuntuu siltä, että nyt on hyvä. Tämä olotila on minulle tietenkin ihan outo, viimeisen kymmenen vuoden ajan olen ollut joko raskaana tai imettänyt - näin kärjistetysti. Nyt olen "vain" minä eli totuttelen tässä nyt (vihdoin) löytämään itseni taas ja kummastelemaan tätä ihmeellistä, uutta aikakautta. Aikaa kivaa itseasiassa. Siitäkin voisi tietenkin kirjoittaa.

Täällä siis kaikki jees, onnellisen "tylsää" mutta vauhdikasta meininkiä!






   

6 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että siellä on kaikki hyvin!

    Näitä kirjoituslukkoja tulee itse kullekin välillä. Joskus syynä on just se että haluaisit kovasti kirjoittaa mutta et oikein saa mitään aikaan. Kun niitä aiheita olisi niin paljon. Vertailemaan ei ainakaan kannata lähteä; siis tarkoitan, että itse vertasin jossain vaiheessa tosi paljon omia tekstejä muiden tuotoksiin ja se oli huono juttu, koska alkoi entistä enemmän tuntua siltä ettei osaa kirjoittaa ollenkaan.

    Poistin jossain vaiheessa vanhan blogin. Se tuntui hyvältä. Jotenkin se vain jäi, koska kiire ja kriisi - no, nyt ne ovat molemmat helpottaneet ja asiat ovat parhain päin. Mutta tuntui hyvältä aloittaa uusi blogi, ikään kuin puhtaalta pöydältä.

    Mietin itsekin välillä tätä omaa aiheistoani. Tällä hetkellä olen kirjoittanut paljolti raskaudesta ja perhe-elämään liittyvistä jutuista. Seassa on hieman käsitöitä ja leivontaa sekä yleistä pälätystä kuulumisista.

    Mulla on tälläkin hetkellä niin, että melko vähän olen kirjoittanut näistä kolmesta isommasta. Ei tunnu luontevalta jakaa ihan kaikkia asioita blogiin. Ja kyllähän tämä vähenee sitä mukaa, kun he kasvavat. Vauvastakaan ei ole tarkoitus sen tarkemmin päivitellä, vaikka varmasti vauvavuonna tulee paljon sellaista eteen taas, mikä tekee mieli jakaa täällä.

    Olenkin siis miettinyt, että kirjoitan puhtaasti siitä, mistä tuntuu hyvältä kirjoittaa. Onko se joku ajankohtainen asia, tapahtuma omassa elämässä, pohdiskelua jostain... en minä tiedä. Mun blogi on ehkä eräänlainen hyväntuulen blogi, kuitenkin arjen mausteilla. Ilman diagnooseja, täälläkin :D

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla teistä! Toivottavasti ajatuksesi blogin suhteen selkenevät tässä valoisuuden lisääntyessä ja kevään lähestyessä.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Kiva lukea teidän kuulumisia ja tosiaan tuokin aihe on " minä itse" äitiyden alta olisi mielenkiintoista luettavaa ja pohdittavaa.

    VastaaPoista
  4. Moikka ja kiva kuulla teistä =) Tasaisin väliajoin oon tsekannut onko mitään uutta ilmennyt =) että mielessä olette olleet vaikka taukoa kirjoituksissasi onkin ollut =) Täällä samat mietteet 4 ja todnäk viimeisin lapsi meille on nyt keväällä jo 2 vuotta ja itse myös viimeixset 10 vuotta olen ollut äiti isolla ÄÄLLÄ ollut raskaana, imettänyt , vauvavuodet jne...nyt tuntuu jotenkin todella oudolta että nämä ajat alkaa kohta olemaan takanapäin mutta toisaalta olo on todella huojentunut ja näin on hyvä....=) Ja sillisalaattikin kelpaa ihan hyvin =) =) sitähän tämä elämä oikeastaan on ja varsinkin suurperheen =) =)

    VastaaPoista
  5. Kommentoinpa nyt minäkin kun olen sun blogia jo pidempään lukenut että ihanaa lukea teidän arjesta ja sun ajatuksista :-) Meillä 5 lasta, 7kk-7v ja kuudes haaveissa.

    VastaaPoista